Olen työtön ja koulu jäänyt kesken. Minulla on pitkä lista menneisyyden ei niin kivoista asioista joista on koitunut masennusta ja ahdistusta, myös OCD.
Nyt taistelen myös verenpaineen kanssa joka on liian korkea. Rahaa ei ole, ollaan koko ajan myymässä vaatteita, kalusteita ja mistä nyt pystyy luopumaan, jotta saataisiin edes hernekeittopurkki pöytään ja kissoille hiekkaa ja ruokaa.
Ystäville ollaan velkaa ja luottotiedot menneet jo vuosia sitten. Sossusta saadaan toimeentulotukea ja kelasta asumistukea. Sossusta tietenkään aina tule sitä "koko tukea" jos on saatukkin lainattua rahaa ja niin edespäin.
Olen aivan loppu tällä hetkellä vaikka olenkin viellä aika nuori.
Koskaan ei ole ollut mun elämä ruusuilla tanssimista.
Olen yrittänyt hakea apua eri tahoilta, mutta ei vaan yksinkertaisesti voimat enään riitä.
Nyt taistelen myös verenpaineen kanssa joka on liian korkea. Rahaa ei ole, ollaan koko ajan myymässä vaatteita, kalusteita ja mistä nyt pystyy luopumaan, jotta saataisiin edes hernekeittopurkki pöytään ja kissoille hiekkaa ja ruokaa.
Ystäville ollaan velkaa ja luottotiedot menneet jo vuosia sitten. Sossusta saadaan toimeentulotukea ja kelasta asumistukea. Sossusta tietenkään aina tule sitä "koko tukea" jos on saatukkin lainattua rahaa ja niin edespäin.
Olen aivan loppu tällä hetkellä vaikka olenkin viellä aika nuori.
Koskaan ei ole ollut mun elämä ruusuilla tanssimista.
Olen yrittänyt hakea apua eri tahoilta, mutta ei vaan yksinkertaisesti voimat enään riitä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä ilmeisemmin todellakin tarvitset apua, mutta oikeanlaista apua. Tuolla historialla lienee selvää, että rahan kippaaminen sinulle on suunnilleen sama kuin veden kippaaminen tyhjään kaivoon. Sinne män.
Eli siis tarvitsisit sellaista tukea, joka opettaisia, auttaisi ja tukisi sinua pysymään omilla jaloillasi. Perinteiseen tyyliin "älä anna avunpyytäjälle kalaa, vaan opeta hänet kalastamaan".
Mutta tuo edellyttää kyllä sitä, että sinulla pitää olla oma oikea tahto ja halu ryhdistäytymiseen ja elämänmuutokseen.
Olet oikeassa. Tässä vaan ollaan taisteltu eteenpäin ja opittu tulemaan niistä pienistä asioista iloisiksi mm. kissoista ja onnistumisesta.
Käyn 2 viikon välein psykiatrilla ja hän on tällä hetkellä joutunut käymään kotikäynneillä, koska en saa itseäni ulos asunnosta muuta kuin kaupassa käymään. Koulu jäi kesken koska minun mielenterveys romahti taas kerran kunnolla. En halua että minut leimataan patalaiskaksi. Ystävät tietävät minun historian ja ovat ihmetelleet miten olen viellä täällä ja kaikesta kokemastani pystyn viellä etsimään niitä positiivisia asioita ja hymyilemään.
sun...tai siis teidän kannattaa käydä edes ulkoilemassa.tiedän että kuullostaa typerältä mutta toimii.jos nyhjöttää koko aika sisällä ja kelailee paskoja juttuja niin ahistaa tuplasti enemmän.eli jos pystyt vielä ajattelemaan positiivisesti ja hymyilemään niin peli ei oo vielä menetetty.kysyppä sossu/työkkäristä kuntouttavan työtoiminnan mahdollisuutta.toimii ainakin mulla :) eli tossa tilanteessa pitää pakottaa ittensä ulos ja liikkeelle.ei oo muuta mahista...tai sit voit heittää pyyhkeen kehään,näin se vaan on.psykiatrista ei oo paljonkaan hyötyä,,,ja jos käyt popsimaan urakalla lääkkeitä niin heippa !
Kiitos kommentista. Tässä tällä hetkellä syön vain yhtä mielialalääkettä verenpaineeseen lääkitys.
Olen jutellut noista kuntouttavista ja kokeilin käydä pajalla jossa oli kokeiluna uusi joku mielenvikaisille/syrjäytyneille tarkoitettu jakso. Kävin muutaman päivän ja jäin kotiin. En vaan yksinkertaisesti pysty käymään missään kokopäiväisesti ja niin edespäin. Ollaan myös juteltu josko muutaman tunnin muutaman kerran viikossa kävisi. Se vaan ei onnistu kohdallani, saan pahoja ahdistuskohtauksia ja kotoota lähtö on todella hankalaa OCDn vuoksi.
OCD on ollut minulla ala-asteelta lähtien ja vuosien mittaan on välillä kadonnut pakottavat asiat mutta heti kun tulee lisää kuraa niskaan, niin oireet palaa ja lisääntyvät.
Ulkoilua olen kokeillut, mutta koska minulla on siniset varpaat niin tuppaavat olemaan aina jäässä, kesäisin käytän villasukkia. Kyllähän sitä ulkoilua tulee kun kaupassa käyn.
Olen kanssa huomannut että psykiatrista ei oikeen tahdo jostain syystä apua saada, olen siis ala-asteen 2 luokalta lähtien käynyt perheneuvolassa ja siitä sitä mukaan aina siirtynyt eteenpäin noissa piireissä.
Ihan ensimmäiseksi luovu niistä kissoista. Kovin monella köyhällä tuntuu olevan lemmikkejä, jotka syövät vähiä rahoja.
Heh, odotinkin näitä tämmösiä kommentteja.
Ei, en todellakaan luovu kissoistani, ne ovat mulle mun lapsiani ja mä huolehdin niistä loppuun asti.
Kissat ensin ulos.Teillä ei kertakaikkiaan ole varaa niihin. Viekää jonnekkin kissakotiin.
Säästyy kummasti muutam ropo.
Kuten tuossa ylempänä vastasin samankaltaiseen kommenttiin niin en todellakaan luovu.
Ehkä joidenkin mielestä eläin on eläin ja pysyy eläimenä. Mulle nämä ovat karvaisia lapsia ja olen tietoisesti antanut kodin ja huolenpidon. Kissat voivat hyvin tällä hetkellä, päivääkään eivät ole nälkää nähneet.