Meksikon pikajunassa

Pikajuna Kuopioon
Halki kiitää, yö jo on,
Valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää.
Haukku kuuluu demarin,
Häipyy meluun Bemarin,
Lippos-Paavon takaa Antti Rinne möllöttää.
Rupusakin vaunussa
Uninen on tunnelma,
Matkustajat - miehet, naiset - kaikki torkkuvat.
Silloin vauhti hiljenee
kannatus melkein pysähtyy
Missä lienee pysähdyksen syy?

Jarrut pyöriin kirskahtaa,
Vaunun ovi aukeaa,
Sisään syöksyy kaksi miestä mustanpuhuvaa:
Pikku-Antti, Iso-Paavo,
Gangstereita molemmat,
Kumpainenkin suurta reikärautaa heiluttaa.
"Kädet ylös, gentlemen!",
Huutaa käskyn terävän
Iso-Paavo ja pari kertaa kattoon laukaisee.
"Viisainta, kun jokainen nyt lompsan aukaisee,
Kuula sille, joka kenkkuilee."
Vastustaa ei kukaan voi, Pikku-Antti vartioi,
Iso-Paavo kun evakuoi sormin tottunein,
Sormukset ja kukkarot, medaljongit, lompakot,
Matkalaukut rosvo myöskin tutkii yksintein.
Mitään uhreille ei jää, saalis toiveet ylittää.
Pikku-Antti hohottelee kohti kurkkuaan:
"Miehet lyödään tainnoksiin, mutt' naiset viedään pois
Lempimättä en nyt olla vois."

Vanhapiika hypähtää Antin kaulaan, siihen jää,
Vaikka iso rosvo koittaa häätää häntä pois.
Nainen lemmenkipeä, muiskuissaan on ripeä,
Eikä Antin vastustelu estää niitä vois.
Hohottelee Antin suu, kaveri kun hermostuu,
Vanhanpiian kuiskiessa: "Darling, I love you."
Matkustajat tuijottavat silmät selällään,
Kuinka kaikki oikein päättyykään.

...Mitään uhreille ei jää,
Saalis toiveet ylitää...

https://www.youtube.com/watch?v=jp0mXrPRzyU

Kuka olisi uskonut, että hyväuskoiset matkustajat joutuvat tällaisen ryöstön kohteeksi...