Kärsimysnäytelmän loppu

Maailman näyttämöllä esitetään tragediaa ja komediaa yms. satunnaisesti, mutta pääsisältö luomakunnassa näyttäisi olevan kärsimys. Leijona tai shakaali raatelee päivittäin antiloopin. Jne.

Maailma on noin 6000 vuotta vanha ja sotia on ollut enemmän kuin tarpeeksi, tartuntatauteja ja nälänhätiä myös. Kärismys kärsimyksen jälkeen. Jos ennen ajattelin, että Luomakunta on kaunis ja säilyttämisen arvoinen lähes päivittän niin ajatukseni muuttui pari päivää sitten.

Joku sanoi vain, että on hyvä asia, että tästä kärsimyksestä tulee loppu. On pelkästään hyvä asia, että maailma loppuu. Luoja tekee siinä palveluksen ja hyvän työn kun sallii maailmanlopun tulla? Vastasin, että on kuitenkin sääli luoda niin kaunis maailma kestämään vain 7000 vuotta, vaikka se voisi mielikuvituksessa kestää jopa miljoonia vuosia. Joku vastasi. Elämä on sellaista, että se ei siedä kärsimystä. Elämä lopettaa itse itsensä joka tapauksessa muutamassa vuosituhannessa aina kärsimyksen takia.
Se on jokaisen planeetan kohtalo, jossa syntyy elämää. Muutama tuhat vuotta ja sitten elämä saa tarpeekseen kärsimyksestä ja sitten elämä päättää lopettaa itse itsensä.

Maailmanloppu on kärsimysnäytelmän loppu eikä niinkään komedian.