Perussuomalaisessa puolueessa on suuri eturistiriita jonka viimeisin osoitus on nuoren aktiivin erottaminen.
Populismi on siinä hankala ideologia että äänten saaminen on helppoa - liiankin helppoa - mutta poliittisen työn ei voi perustaa populismiin. Jos populistinen puolue haluaa valtaan siltä vaaditaan kaksi erillistä ohjelmaa: vaaliohjelma ja valtaohjelma. Ja nämä ovat hyvin kaukana toisitaan.
Tästä seuraa että populistinen puolue harvoin onnistuu kahta kertaa, koska ensimmäisen valtaan menon yhteydessä tapahtuva "takinkäännös" on uskottavuudelle liikaa.
Nyt puolueessa valitsee eturistiriita Soinin ja muiden välillä:
Toisaalta Soini haluaa kruunata poliittisen uran populistisen puolueen luojana ja luotsina valtiomiehenä. Parin vuoden kuluttua hän ilmoittaa luopuvansa puheenjohtajuudestaan ja jättävänsä politiikan. Hän ei siis tule tuntemaan nahoissaan populismin kirouksen.
Mutta puolueessa on tukku enemmän tai vähemmän turhia poliitikkoja jotka ovat päässeet hienon työn ja hyvän palkan makuun populismin keinoin. Heidän ainoa mahdollisuutensa on jatkaa, ja ehkä entisestään terävöittää niitä aiheita jiden turvin he ovat "hommaan" pääseet. Heidän kannaltaan pitäsi mitä pikimmin päästä irti hallituksesta ja keskittyä populistiseen ääntenkalasteluun. Hallitusvastuu tuhoaa nopeasti populismin vetovoimaa, ja seuraavalla kierroksella mukaan mahtuu enään murto-osa nykyisestä määrästä.
Kilpailu siitä kuka osaa kirjoittaa eniten ja jäätävintä skiniskeidaa someen tulee olemaan armoton. "Monkultuurikriittisyys" saatta nousta ihan uusiin sfääreihin. Ja poliisin määrärahoja joudutaan nostamaan tämän nostattaman "isäm maallisuuden" suitsemiskesi.
Suomen kannalta saatta "homma" kusta pahemman kerran.
Populismi on siinä hankala ideologia että äänten saaminen on helppoa - liiankin helppoa - mutta poliittisen työn ei voi perustaa populismiin. Jos populistinen puolue haluaa valtaan siltä vaaditaan kaksi erillistä ohjelmaa: vaaliohjelma ja valtaohjelma. Ja nämä ovat hyvin kaukana toisitaan.
Tästä seuraa että populistinen puolue harvoin onnistuu kahta kertaa, koska ensimmäisen valtaan menon yhteydessä tapahtuva "takinkäännös" on uskottavuudelle liikaa.
Nyt puolueessa valitsee eturistiriita Soinin ja muiden välillä:
Toisaalta Soini haluaa kruunata poliittisen uran populistisen puolueen luojana ja luotsina valtiomiehenä. Parin vuoden kuluttua hän ilmoittaa luopuvansa puheenjohtajuudestaan ja jättävänsä politiikan. Hän ei siis tule tuntemaan nahoissaan populismin kirouksen.
Mutta puolueessa on tukku enemmän tai vähemmän turhia poliitikkoja jotka ovat päässeet hienon työn ja hyvän palkan makuun populismin keinoin. Heidän ainoa mahdollisuutensa on jatkaa, ja ehkä entisestään terävöittää niitä aiheita jiden turvin he ovat "hommaan" pääseet. Heidän kannaltaan pitäsi mitä pikimmin päästä irti hallituksesta ja keskittyä populistiseen ääntenkalasteluun. Hallitusvastuu tuhoaa nopeasti populismin vetovoimaa, ja seuraavalla kierroksella mukaan mahtuu enään murto-osa nykyisestä määrästä.
Kilpailu siitä kuka osaa kirjoittaa eniten ja jäätävintä skiniskeidaa someen tulee olemaan armoton. "Monkultuurikriittisyys" saatta nousta ihan uusiin sfääreihin. Ja poliisin määrärahoja joudutaan nostamaan tämän nostattaman "isäm maallisuuden" suitsemiskesi.
Suomen kannalta saatta "homma" kusta pahemman kerran.
Vastaukset 3
Vanhimmat
koska tynkkynen ei ole eduskuntaryhmän jäsen hänen erottamisensa johtaa sen hajoamiseen
lukijamme ovat aktiivisia
matut paljastettu
http://mvlehti.net/2015/10/27/torkea-pahoinpitely-syytettyjen-nimet
SMP:ssä ei ollut eturistiriitoja puoluejohtajan eikä alamaisten kanssa koska ne loppuivat aina lyhyeen. Sama on nyt Persuissa tilanne.
Soinia ei haasteta, koska niin ei vain toimita.
"Soinia ei haasteta, koska niin ei vain toimita."
Muiden pitäisi haastaa, koska eturistiriita on liian suuri.
Soini on päämäärässään eikä häntä huoleta miten seuraavissa vaaleissa käy kunhan hä saa nauttia valtiomihestä olemisesta. Hän on lopettamassa uran tähän.
Muiden pitää pohtia miten puolue elää tästä eteenpäin.
Nämä kaisi päämäärää eivät ole helposti yhdistettävissä. Nuorempien ei ainakaan pidä jäämään odottamaan että Soini pontevasti tekisi jotain. Jos he haluavat puolueen pärjäävän jatkossakin heidän olisi tavalla tai toisella pakotettava Soinia haastamaan muita hallituspuolueita ja siten pönkittää alamaissa olevaa uskottavuutta edes hiukan.
Tällä menolla suurin osa nuorista PS-poliitikoista menettää työpaikkansa seuraaviewn vaalien yhteydessä.