Katsokaa, mihin maailma on mennyt ja menee! Näiltä huolestuneilta ääniltä kristitty ei sulje korviaan. Mutta suunsa kristitty haluaa aukaista rohkaisevaan todistukseen: Katsokaa, kuka maailmaan on tullut ja tulee!
Olemme juuri viettäneet joulua, Jumalan ihmiseksi tulemisen juhlaa. Sillä on ollut suuret ja hyvät seuraukset toisin, kuin niillä lukuisilla pyrkimyksillä, joissa ihminen on yrittänyt tulla jumalaksi. En käy luettelemaan tällaisia järkyttäviä historian vaiheita ja säälimättömiä messiasehdokkaita, joiden jäljiltä on kaaosta ja kuolemaa. Silti aika ajoin kansa odottaa messiaita, joiden oletetaan saavan kuntoon ja järjestykseen sekasortoisen ja pilalle menneen elämän ja johtavan kansan onneen ja menetykseen.
Ei siis uutta taivaan kannen alla. Odotuksen vallassa ollut kansa kohisi, josko Johannes, erämaan saarnaaja, puoli vuotta Jeesusta vanhempi, olisi messias, joka vapauttaisi kansan Rooman maailmanvallan ikeen alta kuin konsanaan Mooses 1200 vuotta aikaisemmin Egyptin orjuudesta.
Joulun seurauksena voimme sanoa: Messias on jo tullut. Hän on tuonut meille paljon enemmän, kuin koskaan olisimme voineet odottaa tai kuvitella. Nyt voimme sanoa: Jumala on ja hän on meidän kanssamme. Jumala on, koska maailma ja elämä käsittämättömine ihmeineen ei olisi mahdollinen ilman häntä. Jumala on, koska hän on puhunut meille sanassaan, Raamatussa. Jumala on, koska hän on käynyt luonamme. Koska hän tuli, saimme adventin, joulun, pääsiäisen, helluntain. Mitä saammekaan silloin, kun hän tulee toisen kerran! Hän tuli ja teki kaiken valmiiksi todistajien läsnä ollessa. Kuulkaamme näitä todistajia! Tänään heistä erityisesti Johannes Kastajaa.
Kolme johtotähteä ikään kuin jaloa helmeä, on painunut Raamatun lukijain mieleen Johanneksen todistuksesta. Ne voisivat olla vaikka alkaneen vuoden kiintopisteet, naulat, jotka pitävät ja joiden varaan uskallamme jäädä:
"Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta.”
"Katsokaa Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnit.”
”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.”
Paljon kansaa oli kastettu
Elämäni onnellisin päivä 9.7.! Suurelle hengelliselle herättäjälle Paavo Ruotsalaiselle se oli syntymäpäivä vuonna 1777. Mutta minulle se oli kastepäivä vuonna 1950. Pieni pakanapoika otettiin Jumalan lapseksi ja kristillisen seurakunnan jäseneksi. Silloin Jeesus tuli luokseni eikä ole sen jälkeen lähtenyt ja jättänyt.
Tämä on minusta ihmeellistä senkin tähden, että kului monta vuotta, etten muistanut kastettani, en ajatellut sen tarkoitusta tai lahjaa ja suorastaan häpesin Jeesusta, jos edes koskaan häntä ajattelinkaan. Vietin kyllä Jeesuksen syntymäpäivää, mutta en tuntenut sankaria. Olin kastettu kolmiyhteisen Jumalan nimeen, mutta en tietänyt miksi. Minua sanottiin kristityksi, vaikka en edes kysynyt, millaista kristityn elämä on.
Jatkuu
http://www.kankaanpaansrk.fi/saarnat/vuoden_kiintopisteet_keijo_rainerma_saarnasi_1112015_kankaanpaan_kirkossa/
Olemme juuri viettäneet joulua, Jumalan ihmiseksi tulemisen juhlaa. Sillä on ollut suuret ja hyvät seuraukset toisin, kuin niillä lukuisilla pyrkimyksillä, joissa ihminen on yrittänyt tulla jumalaksi. En käy luettelemaan tällaisia järkyttäviä historian vaiheita ja säälimättömiä messiasehdokkaita, joiden jäljiltä on kaaosta ja kuolemaa. Silti aika ajoin kansa odottaa messiaita, joiden oletetaan saavan kuntoon ja järjestykseen sekasortoisen ja pilalle menneen elämän ja johtavan kansan onneen ja menetykseen.
Ei siis uutta taivaan kannen alla. Odotuksen vallassa ollut kansa kohisi, josko Johannes, erämaan saarnaaja, puoli vuotta Jeesusta vanhempi, olisi messias, joka vapauttaisi kansan Rooman maailmanvallan ikeen alta kuin konsanaan Mooses 1200 vuotta aikaisemmin Egyptin orjuudesta.
Joulun seurauksena voimme sanoa: Messias on jo tullut. Hän on tuonut meille paljon enemmän, kuin koskaan olisimme voineet odottaa tai kuvitella. Nyt voimme sanoa: Jumala on ja hän on meidän kanssamme. Jumala on, koska maailma ja elämä käsittämättömine ihmeineen ei olisi mahdollinen ilman häntä. Jumala on, koska hän on puhunut meille sanassaan, Raamatussa. Jumala on, koska hän on käynyt luonamme. Koska hän tuli, saimme adventin, joulun, pääsiäisen, helluntain. Mitä saammekaan silloin, kun hän tulee toisen kerran! Hän tuli ja teki kaiken valmiiksi todistajien läsnä ollessa. Kuulkaamme näitä todistajia! Tänään heistä erityisesti Johannes Kastajaa.
Kolme johtotähteä ikään kuin jaloa helmeä, on painunut Raamatun lukijain mieleen Johanneksen todistuksesta. Ne voisivat olla vaikka alkaneen vuoden kiintopisteet, naulat, jotka pitävät ja joiden varaan uskallamme jäädä:
"Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta.”
"Katsokaa Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnit.”
”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.”
Paljon kansaa oli kastettu
Elämäni onnellisin päivä 9.7.! Suurelle hengelliselle herättäjälle Paavo Ruotsalaiselle se oli syntymäpäivä vuonna 1777. Mutta minulle se oli kastepäivä vuonna 1950. Pieni pakanapoika otettiin Jumalan lapseksi ja kristillisen seurakunnan jäseneksi. Silloin Jeesus tuli luokseni eikä ole sen jälkeen lähtenyt ja jättänyt.
Tämä on minusta ihmeellistä senkin tähden, että kului monta vuotta, etten muistanut kastettani, en ajatellut sen tarkoitusta tai lahjaa ja suorastaan häpesin Jeesusta, jos edes koskaan häntä ajattelinkaan. Vietin kyllä Jeesuksen syntymäpäivää, mutta en tuntenut sankaria. Olin kastettu kolmiyhteisen Jumalan nimeen, mutta en tietänyt miksi. Minua sanottiin kristityksi, vaikka en edes kysynyt, millaista kristityn elämä on.
Jatkuu
http://www.kankaanpaansrk.fi/saarnat/vuoden_kiintopisteet_keijo_rainerma_saarnasi_1112015_kankaanpaan_kirkossa/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Amen.
"Ei mtään uutta auringon alla!"Raamattu
Avaruudessa lentää jonkun aikaisemman kulttuurin rakettimoottori 1.3 kuun etäisyyden päästä 31.10.2015. Kuva ollut tänään Ylen uutisissa.