Alkuun anteeksi, en erikseen etsinyt vastaavia ketjuja vaan kerron heti suoraan oman tilanteemme, koska hauaisin kommentteja nimenomaan meidän tilanteeseen, sillä itsellä alkaa toivo loppua tämän kouluttamisen suhteen..
Minulla on siis nyt 3 vuotta täyttävä sakemanni uros. Pohjustukseksi kerrottakoon, että herra on ollut minulla syntymästään lähtien, aikaisemman narttuni pentueesta ja on siis ensimmäinen ikioma kasvattini myös. Elänyt pennusta lähtien 1-2 muun koiran kanssa, yleensä narttujen. Ei mikään hirveän kovaluontoinen, mutta vähän itsepäinen. Pentuna oli enemmänkin arka, pelkäsi kaikkea mahdollista ja muut koirat aiheuttivat monesti lirut alle ihan vaan tulemalla haistelemaan. Ahkeran sosiaalistamisen ja iän karttumisen myötä arkuus katosi kokonaan ja ajattelin jo saaneeni muiden kanssa yhtä hyvin toimivan koiran kuin emänsä, vaan eipä näin käynytkään..
Harvemmin on ollut mahdollisuutta käydä täysin vieraiden koirien kanssa leikkimässä tai treenaamassa, mutta tietttyjen samojen tuttavakoirien kanssa on juostu vapaana paljon. Pääsääntöisesti lenkitkin tehtiin metsässä vapaana juosten, ei niinkään remmissä, mikä näin jälkeenpäin on tainnut osoittautua isoksi fibaksi.. :/
Alkuun osasi mennä remmissä kivasti, räyhäilemättä kenellekkään ja vahtailematta, jopa suurinpiirtein kiskomatta ja häsäämättä, mutta kun oli ajanjakso jolla vähemmän siinä remmissä mentiin ja herra sai kokoakin sinä aikana enemmän ja enemmän, remmissä meneminen osoittautuikin melko haastavaksi sitten myöhemmin. Ilmeni vetämistä ja vastaantuleville koirille rähjäämistä. Ihmistenkin luo kiskoi, mutta ei niille räyhännyt koskaan. Mentiin arkitoko-kurssille, että saataisiin käytöstapoja paremmin haltuun. Siellä kaikki sujui kuin rasvattu, herra oppi nopeasti, luoksetuloharjoituksia tehtiin muiden, vieraiden koirien seassa vapaana ilman ongelmia jne jne. Ohitusharjoitukset jne sujuivat mallikelpoisesti. Luulin että siihen ongelmat viimein olisivat loppuneet. Vaan ei, ihan kuin ukko tajuaisi koulutustilanteen ja normi-lenkin eron. Normi lenkillä kaikki tuntuu täysin unohtuvan.
Enemmän lenkkeillään koiriemme kanssa erikseen, vain metsässä vapaasti juostavilla lenkeillä yhdessä, koska tän kanssa jos koittaa toisen koiran kanssa remmilenkille lähteä, hulabaloo on melkoinen. Haukkumista, vinkumista, kiljumista, ulinaa, vetämistä, jne jne jne. Jos kävelee toisen koiran perässä, tilanne on hirvein eniten perään vetämistä ja kiljumista. Vieressä nuohoaa kokoajan toisessa ja haastaa leikkiin ja sit onkin kaikki solmussa, eikä se lopu komennoista yms huolimatta. Ei auta lelut, namut, mikään. Jos mennään edellä, herra on perässä vedettävää mallia, kävelee takaperin, vinkuu ja vahtaa taakseen. Helpoimmaksi on siis osoittautunut yksin lenkkeily. Sillon osataan kävellä vierellä, hiljaa rauhassa, hyvin mallikelpoisesti, ei minkäänlaisia ongelmia ja lenkistä voi jopa nauttiakkin.
Ainakin siihen saakka kunnes vastaan tulee vieras koira. Itse kerään - mahdollisimman vaivihkaa - remmiä jo huomattuani vastaantulevan, olkoonkin että se on jo itsessääm merkki koiralle jonkin jännän lähestymisestä, mutta pakkohan se on, kun tila ohitukselle on jalkakäytävän leveys. Pakko saada koira lähemmäs, että sillä ei ole monien metrejen tilaa riekkua ympäriinsä. Siinä vaiheessa josei jo ennemminkin, herra liimaa silmänsä vastaantulijaan. Ei kiinnosta komennot, namut, lelut tms. Poispäin kääntymisestä seuraa taaksepäin vahtaamista, vinkumista, jne ja herraa saa lähinnä vetää perässä poispäin. Miten tahansa ohituksen suorittaakaan, siitä seuraa älytöntä huutamista, venkoilua ja vetämistä. Kaikki alkaa tuijotuksesta, sitten seuraa piippaaminen, sitten haukkuminen, kohdalla jopa vihaisenkin kuuloinen haukku/murina, kohti hyppiminen ja vetäminen, joka usein ei tosiaankaan tee vaikutusta vastaantuleviin.. :/ ja kunhan vastaantulija on metrin takanapäin, kaikki palautuu normaaliksi. Hiljaisuus, huomio on taas hihnan toisella päällä, kaikki toimii kuten ennen khtaamistakin. En vain yksinkertaisesti enää tiedä mitä tekisin, että tämä turhauttava ja huono käytös loppuisi.. :/ Ohituksissa ei ole ongelmia, kunhan välimatka ohitettavaan on vähintään tuplasti jalkakäytävän leveys. Kadun toiselta puolen tapahtuva ohitus luonnistuu vain pienellä tuijottamisella, mutta tuo lähempää ohittaminen ei vaan tunnu onnistuvan..
Suurin vika lienee minussa, mutta vaikka miten koetan olla päättäväinen ja rento, en saa ohituksia onnistumaan. Ja nyt näin monen yrityskerran jälkeen, en enää luota koiraan saatika itseenikään ohitustilanteessa, vaikka muissa tilanteissa sävelet on selvät, luotetaan toisiimme ja on selkeää että minä olen johtaja, ei koira.
Remmirähjä ja epätoivoinen omistaja
18
1084
Vastaukset
- SittenkinRähjä
Niin ja lisäyksenä vielä, että millainen tapa opettamiseen seuraavaksi. Ammattilaiselleko? (johon ei kyllä juuri nyt ole varaa..) Kuonokopan kanssa lenkille? (Mikä osaltaan ehkä lisäisi omaa varmuuttani, kun voin olla varma ettei koira pääse hyökkäämään vastaantulijan kimppuun.) Mitä siis seuraavaksi?
- Nimeäne
Hmm! Voisitko harkita kokeilla samaa jolla itse sain tuon vastaavan pois. Eli nimeä vastaantulijat jollain nimellä. Jostain syystä se antoi meillä kuvan koiralle että minä tunnen jokaisen vastaantulijan ja siksi vähitellen tarve oma-aloitteisuuteen väheni ajan kanssa. Samanaikaisesti puhu koiralle ja kerro mitä vastaantulija tekee, miksi se on liikkeellä samaan aikaan kanssanne(aamupisu, iltapisu, turvamies vauvelille, lenkittämässä isiään/äiskäänsä jne). Pidä jonkinlainen puhemylly päällä, älä ole mykkä(kauhistus miten jännittävä tilanne koirasta). Tervehdi myös vastaantulevaa omistajaa, ehkä koissuakin. Vaikka tuntuu alussa että ei sitä kuunnella mitään, se kuulee kuitenkin. Ja rauhoittuu.
Sitten voit, kun näet koiranomistajan jolla koissu varmasti hallinnassa, kysyä voivatko tervehtiä. Tervehtikää alussa pelkkiä narttuja. Selväpäinen uros kun ei kunnon panopuuta tapa, vaan liehittelee sitä. Kilpakosijalle saattaisi jopa tehdä sen sijaan viimeisen palveluksen, joten näiden tapaamisessa tuleekin olla aika varovainen.
Tuo sakujen mekastus näissä kohtaamistilanteissa on aika yleistä, mutta mitä oman koirani, joka siis ei ole saku, olemme näitä tavanneet, niin ne rauhoittuvat kun pääsevät tutustumaan. Siis eri sukupuoleen ensisijassa. Mekään emme vieläkään juuri seurustele ja treffaile urossakuja, mutta sakudaamien kanssa on ylin ystävä. Kaikki ovat alussa räksöttäneet raivoisasti, ja omani tietysti vastasi haasteeseen . Pari kertaa ensin ohiteltu, ja sitten kysytty voiko moikata. Ja mitään ongelmia ei ole vastakkaisilla sukupuolilla ollut.
Yksi huomio vielä. Meillä tuo remmirähjäys lieveni radikaalisti 3-vuotispäivää seuranneena keväänä. Ehkä teilläkin tuo kakofonia alkaa lähiaikoina rauhoittua kun aikuisuus astuu kuvaan mukaan.
Ja tosiaan, aina on vihollisuudet väistyneet kun koira on saanut kuulla vastaantulijan nimen. Nimen tietäminen näköjään tuo turvaa. ;D - SittenkinRähjä
jonkin verran oon höpissytkin, se on tapa joka on hevosharrastuksesta jäänyt, kun hevosille tuli rupateltua kun jotain jännää oli lähistöllä :) mutta tälle herralle ainakin tähän saakka on ollut ihansama mitä höpisen.. :P nimetä en oo koittanut, täytyy ehkä sitäkin siis kokeilla.. :D
ystäväni saku on juuri tuommonen mainitsemasi rähisijä, joka kuitenkin vaikenee päästessään "pusuttelemaan", mutta tästä en voi kyllä mennä takuuseen, näppääkö hampailla vai jääkö haisteluksi.. Kaikki tähänsaakka kunnolla kohdatut koirat ovat kuitenkin olleet näitä pennusta saakka tuttuja, lukuunottamatta siellä arkitokokurssilla. tässäkin taas tulee se että olenko vain itse turhan epävarma jo herrasta toisten koirien suhteen, etten edes anna sille mahdollisuutta näyttää että se osaakin käyttäytyä.. että jännitän jo jokaista kohtaamista itse niin älyttömästi että se aiheuttaa koiran räjähtämisen..- Nimeäne
Hyvä homma tuo että olet jo puhunut. Kyllä se vielä tulee tulosta tuottamaan, usko pois. Varsinkin kun vielä alat nimetä ne vastaantulijat.
Ongelman ydin paljolti kiteytyy että et anna sille epäluottamuksen vuoksi edes mahdollisuutta näyttää omaa fiksuuttaan. Samaa tein itse pitkään.
Nuorena noista koiran ääntelyistä on vaikea erottaa mikä räksötys tarkoittaa mahdollisesti mitäkin. Ja vasta vanhemmiten se oppii ilmaisemaan eri asioita eri tavoin. Tuo mun rekku on nyt lähes 10 ja tuossa sun koirasi iässä meillä oli aivan sama. Kuullosti kiukkuiselta - en uskaltanut luottaa - en luottanut, josta koira omat johtopäätöksensä. Nykyään on kehittänyt, tai sitten mun korvani on kehittynyt kuulemaan vivahteita paremmin, lähes joka asialle hiukan erilaisen haukahduksen. Jos on leikattu tai vaaraton uros, erilainen. Jos tuo uros pitäisi mielestään deletoida, sen kyllä näkee ja kuulee. Jos vastaantulija on narttu, sitä tervehditään ihan eri äänellä. Jos kiimainen herkkupeppu, sen kuulee ja huomaa taatusti.
Luota vaan siihen koiraasi mutta pyri tosiaan etsimään ensisijassa narttuja joita moikkaatte. Väittäisin ettei mitään tule tapahtumaan. Urosten kanssa sensijaan kyllä. Yhtä takuulla(tuon ikäisellä). Urostenkin kanssa voit silti jopa onnistua kun kiinnität muutamaan tärkeään asiaan huomion. Hihna, pidä löysällä mutta niin että voit vetää sen nopeasti pois. Katse, ei kohti koiraa mutta silti niin että havainnoit mitä koira on tekemässä ja tarvittaessa ehdit vetää pois. Puhu koirallesi. Jos koirat innostuu ilakoimaan, pitäkää huoli ettei hihnat mene solmuun, tanssikaa vaikka ripaskaa, mutta ne tosiaan ahdistuu siitä että omistajat alkaa selvittää solmuun menneitä remmejä. Silloin tulee hammasta ja lujaa. Kun lähdön hetki koittaa, niin kehota koiraa seuraamaan"mennään, on vähän kiire". Missään tapauksessa älä kiristä hihnaa. Se on merkki että olet havainnut jotain epäilyttävää ja uskollinen bodyquardisi on valmis deletoimaan ongelman.
Havainnollistan tuon katseen merkitystä vielä kertomalla omastani ja sen ikävästä ongelmasta jonka kanssa taistelin pitkään. Tämä nimittäin tarjosi herkästi hammasta ihmiselle, joka tarjosi kättä haisteltavaksi tutustuessaan. Kerran huomasin tärkeän seikan joka osoittautui käänteentekeväksi monin tavoin. Koira nimittäin vilkaisi aina ennen puruyritystään minua suoraan silmiin. Se kysyi katseella minulta, onko lupa myönnetty. Seuraavassa hetkessä iski, siis yritti. Olin valpas. Tämän jälkeen aloin kääntää pääni sivulle sillä hetkellä kun tiesin että nyt se vilkaisee. Se auttoi, eikä sen jälkeen ole juuri ollut ongelmia.
Elikkä luottamusta koiraan, pidät vaan tarkkaan silmällä erilaisia reaktioita eri tilanteissa, niin opit kyllä vielä lukemaan sen ajatuksetkin. - ilmkone
Ymmärsinkö oikein, että iäkäs koirasi haukkuu toisille koirille kohtaamistilanteissa edelleen? Eli et ole saavuttanut menetelmälläsi mitään, mutta siitä huolimatta suosittelet varauksetta jokaiselle? Korjaa jos käsitin väärin.
- Nimeäne
ilmkone kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein, että iäkäs koirasi haukkuu toisille koirille kohtaamistilanteissa edelleen? Eli et ole saavuttanut menetelmälläsi mitään, mutta siitä huolimatta suosittelet varauksetta jokaiselle? Korjaa jos käsitin väärin.
Kyllä! Ymmärsit väärin. Koirani ei hauku, vaan kommunikoi. Ensisijassa minulle, mutta myös näille muille.
On vissi ero, joka pitää tehdä, sen välillä rähiseekö koira vai kertooko se jotain joka omistajan on hyvä huomata.
Nuorilla koirilla normaalikin kommunikointi kuullostaa rähinältä, yhdistettynä remmissä riehumiseen se myös on sitä, sillä niiden äänenkäyttö ja käytös ei ole niin kehittynyttä kuin vanhemmilla yksilöillä. Sen vuoksi monilla nuorten koirien omistajilla on usein hankaluuksia koiriensa kanssa.
Vanhemmiten äänenkäyttö muodostuu monipuolisemmaksi, jolloin narttujen perään vingutaan, kilpakosijat haukutaan suohon, pahimmillaan(vieläkin) tulee vastaan joku joka pitäisi eliminoida.
Mutta omalta kohdalta olemme saaneet mainituilla keinoilla elämämme täydellisen tyydyttäväksi. Koira tulee lähemmäs kutsuttaessa tai pysyyy ojassa laiduntamassa tai myyrästämässä jos siellä on, antaen toisten kulkea rauhassa ohi. Katselee ihmeissään jos joku tuollainen nuori julli ärisee, eikä pääsääntöisesti vastaa yhtään mitään. Keiden kanssa kemiat pelaa parhaiten, pysähdytään hetken moikkatuokiolle.
En pidä paheksuttavana että harvakseltaan, muutaman kerran vuodessa tapaamme koirakon jonka kanssa kemiat eivät pelaa. En niin kauan kuin ne pelaavat päivittäin tavattavien kanssa. Oletan että tällainen siisti ja ennakoitava yhteiselo päivittäin tavattavien kanssa on tavoitteena aloittajallakin. Ja hänen koiralleen tuo menetelmä tullee toimimaan. - SittenkinRähjä
Nimeäne kirjoitti:
Hyvä homma tuo että olet jo puhunut. Kyllä se vielä tulee tulosta tuottamaan, usko pois. Varsinkin kun vielä alat nimetä ne vastaantulijat.
Ongelman ydin paljolti kiteytyy että et anna sille epäluottamuksen vuoksi edes mahdollisuutta näyttää omaa fiksuuttaan. Samaa tein itse pitkään.
Nuorena noista koiran ääntelyistä on vaikea erottaa mikä räksötys tarkoittaa mahdollisesti mitäkin. Ja vasta vanhemmiten se oppii ilmaisemaan eri asioita eri tavoin. Tuo mun rekku on nyt lähes 10 ja tuossa sun koirasi iässä meillä oli aivan sama. Kuullosti kiukkuiselta - en uskaltanut luottaa - en luottanut, josta koira omat johtopäätöksensä. Nykyään on kehittänyt, tai sitten mun korvani on kehittynyt kuulemaan vivahteita paremmin, lähes joka asialle hiukan erilaisen haukahduksen. Jos on leikattu tai vaaraton uros, erilainen. Jos tuo uros pitäisi mielestään deletoida, sen kyllä näkee ja kuulee. Jos vastaantulija on narttu, sitä tervehditään ihan eri äänellä. Jos kiimainen herkkupeppu, sen kuulee ja huomaa taatusti.
Luota vaan siihen koiraasi mutta pyri tosiaan etsimään ensisijassa narttuja joita moikkaatte. Väittäisin ettei mitään tule tapahtumaan. Urosten kanssa sensijaan kyllä. Yhtä takuulla(tuon ikäisellä). Urostenkin kanssa voit silti jopa onnistua kun kiinnität muutamaan tärkeään asiaan huomion. Hihna, pidä löysällä mutta niin että voit vetää sen nopeasti pois. Katse, ei kohti koiraa mutta silti niin että havainnoit mitä koira on tekemässä ja tarvittaessa ehdit vetää pois. Puhu koirallesi. Jos koirat innostuu ilakoimaan, pitäkää huoli ettei hihnat mene solmuun, tanssikaa vaikka ripaskaa, mutta ne tosiaan ahdistuu siitä että omistajat alkaa selvittää solmuun menneitä remmejä. Silloin tulee hammasta ja lujaa. Kun lähdön hetki koittaa, niin kehota koiraa seuraamaan"mennään, on vähän kiire". Missään tapauksessa älä kiristä hihnaa. Se on merkki että olet havainnut jotain epäilyttävää ja uskollinen bodyquardisi on valmis deletoimaan ongelman.
Havainnollistan tuon katseen merkitystä vielä kertomalla omastani ja sen ikävästä ongelmasta jonka kanssa taistelin pitkään. Tämä nimittäin tarjosi herkästi hammasta ihmiselle, joka tarjosi kättä haisteltavaksi tutustuessaan. Kerran huomasin tärkeän seikan joka osoittautui käänteentekeväksi monin tavoin. Koira nimittäin vilkaisi aina ennen puruyritystään minua suoraan silmiin. Se kysyi katseella minulta, onko lupa myönnetty. Seuraavassa hetkessä iski, siis yritti. Olin valpas. Tämän jälkeen aloin kääntää pääni sivulle sillä hetkellä kun tiesin että nyt se vilkaisee. Se auttoi, eikä sen jälkeen ole juuri ollut ongelmia.
Elikkä luottamusta koiraan, pidät vaan tarkkaan silmällä erilaisia reaktioita eri tilanteissa, niin opit kyllä vielä lukemaan sen ajatuksetkin.kiitos paljon neuvoistasi, voihan noita kokeilla, ei tässä ainakaan paljon metsään voi mennä.. :D
- appeaal
Ihmettelen, miksi ilmoitat että teillä johtajuus on selvästi sinun. Kuitenkin teillä on tilanne, että koira ei tottele sinua ja hihnakäytös on hirveää. Kyllä sulta nyt on jotain jäänyt huomaamatta. Johtajuutesi lienee toiveajattelua... Kyllä se ulkopuolinen kouluttaja tässä tilanteessa olisi ehdottomasti paras apu. Palveluskoirayhdistyksen koulutusillat tai pevi-kouluttaja.
Kannustaisin kyllä siinä mielessä, että jos tilaa on riittävästi, ohitukset sujuvat, niinhän? Onhan sekin jo jotain. Älä tuijota epäonnistumisia, vaan suunnittele toimintasi kohtaamistilanteissa ja tsemppaa itseäsikin. Onnistumiseen tarvitaan positiivista asennetta.
Kuonopanta koiralle ois hyvä, jolla hallitset koiran pään asennonkin.- SittenkinRähjä
sillä sanon johtajuuden olevan minulla, koska missä tahansa muussa tilanteessa toimii ongelmitta. esim. irti metsälenkillä jos joku tulee vastaan ja koira koittaa sinkasta katsomaan, yksi tänne käsky ja koira ryntää kiltisti sivulle. remmissä tämä vain ei tunnu toimivan. ainoa ongelma siis on remmin kanssa, mutta ei tuolla kylilläkään remmittä viitsisi painella, kun ei sillon kulje vierellö vaan siinä 3-10 metrin säteellä minusta.
ja juu, kun tilaa on riittävästi, sujuu kyllä kuten pitääkin.
kuonopantaa olen koittanut, mutta puoli lenkkiä alkumatkasta menee nenää hinkaten ja yrittäen pantaa pois, vaikka on totutettu. totesin siis helpommaksi jättää sen pois.. tällä hetkellä käytössä puolikurra panta ja valjaat joissa kahva selässä, että saa nopeasti tukevan otteen tarvittaessa. - vauhtiakauanjatkuvasti
Kuonopanta on erittäin hyvä apuväline koiralle joka kiskoo vieraiden luo,ja on muutenkin hankalasti hallittava.Jotkut rodut, palvelusroduista, on kovin periksiantamattomia,ja kuonopantaan totuttelu kestää niillä muita rotuja pidempään.Tiedän koiran joka tottui kuonopantaan ekalla lenkillä,ja palvelusrotuisen joka pisti hanttiin sen pitämisessä viikkooja.Juju on muuten siinä,että hihna on niin lyhyellä,ettei koira saa päätään maahan, niin saat estettyä pään maahan hankaamisen.Kun on tottunut kuonopantaan, voit alkaa reippasti ohitella muita koiria,silloin koira pysyy hallinnassa.Sanot vaan ohi,ja lisäät vauhtia koti vierasta koirakkoa,ja vauhdilla ohi.Kun koira on hiljaa, eikä kaameasti tempolie,kehu iloisesti heti ohituksen jälkeen.Laita sille se kuonopanta,ja lähde kaupungille vilinää,ja kehu iloisesti,ohituksen onnistuessa hiukankin paremmin.Lenkitä koiraa vaikka puolitoista tuntia siellä,reipasta tahtia pitäen.Ja toista vaikka alkuun päivittäin.Varmasti huomaat eron koiran käytöksessä jo kuukauden aikana.Sinä olet omistaja,ja viet koiraa ripeästi haluamaasi suuntaan,koiran mielipiteestä ei kannata välittää.Ota koira ihan jalkaasikiinni,ja anna palaa....toimii,usko pois.Muista kehua.Ja ,kun alkaa sujua ,annapikkuisen enemmän hihnaa,mutta ei niin paljoa että koira pääsee vetämään itsensä ettesi,ja sinä sitten kompuroit sen takajaloissa.Silloin on kaatumisriski,älä anna niin paljoa hihnaa,ei ainakaan silloin kun on ohitettavia lähellä.
- Näinpoispäin
Onko koiran terveys tarkastettu? Kipu on yksi tekijä myös räyhäyksen taustalla samoin kierrosten nousu. PeVi metodeja en itse nykyisin suositaisi varauksetta,sillä eläimen käsittely ja koulutus tulee pysyä lakien sallimissa puitteissa: kivuton ja stressitön. Kouluttajan tulee olla läpäissyt eläinten kouluttaja kiltan testit ja koulutus joka perustuu eläinsuojelun sekä etiikan sallimiin menetelmiin.
Kotosalla voi tehdä harjoituksia myös aluksi rauhallisella alueella jälkiliinan kanssa (koira kulkee omia teitään tutkaillen) ja hitaasti edetä kohti muita koirakkoja kunnes ääntä ei "lähde" enää. Naksu ja namit on hyvä tuki,mutta ilmankin voi aloittaa juuri kääntymällä toiseen suuntaa tai asteitain vastaehdollistaa muihin koirakoihin lelun/herkun avulla. Sisällä kannattaa harjoitella naksun käyttöä ja palkkauksen ajoitusta jotta ei vahingossa tule vahvistaneeksi väärää käytöstä. - Kokeiles.tätä
Ihan joka kommenttia en lukenut, mutta pari huomiota:
1) Sanot jännittäväsi kohtaamisia toisten kanssa. Koirasi huomaa sen, joten se puolustaa sinua. Sun vaan pitää oppia olemaan jännittämättä... Joo tiedän - se on vaikeaa, mutta ei auta muukaan.
2) Jos nyt ymmärsin oikein - niin ilmeisesti annat koiran kulkea muuten itsesi edellä remmin mitan verran (noin pari metriä), mutta kun joku tulee vastaan, alat kerätä remmiä lyhyelle jonka koira huomaa. Älä anna sen kulkea jatkuvasti itsesi edellä, vaikka olisitte ainoat liikkeellä olijat. Ala tehdä niin, että otat koiran välillä viereen kävelemään (esim. parin valotolpan välin ajaksi), välillä päästät eteesi, että koira oppii ettei se remmi lyhyellä ja vieressä kulkeminen merkitse koiralle aina sitä, että joku toinen on tulossa vastaan, ja koskaan ei saa antaa koiran vetää, eli remmin pitää olla löyhällä silloinkin kun se on lyhyenä. Muutenkin lenkit saattaa olla liian tylsiä ja koska koira ei kuuntele puheitasi, se ilmeisesti pitää sinuakin tylsänä. Ala "yllättää" se aina välillä kun on hiljaisempi paikka missä menette (ei häiriötekijöitä lähimailla) ja "tokoile" sen kanssa. Käske istua, maahan yms. ja palkitse. Sinusta tulee kiinnostavempi koska olet muutakin kuin joku mötikkä narun toisessa päässä roikkumassa ja hidastamassa menoa, ja lenkeistä tulee kiinnostavempia.- Kokeiles.tätä
Niin - ja jos vain mahdollista niin ota välillä juoksu -spurtti kesken lenkin koiran kanssa... Siis jos koira on sellainen, että sen kanssa voi juosta eikä se kisko sua kumoon. Sitten välillä matelet hitaasti kävelemällä, välillä nopeasti, eli vaihtele vähän sitä tempoa... Koira joutuu seuraamaan sun tekemisiä ja sovittamaan oman vauhtinsa sinun vauhtiin.
- Vuhhau
Oletko pyytänyt jotakuta arkitottiskurssilta teille harjoitusohitettavaksi ihan perus lenkeille. Eli kävelette normaalia reittiä ja tuttusi tulee jossain ensi tilavassa kohdassa vastaan ja sitten yhä kapeammassa.
Itsekin olen huomannut omalla koirallani tuon käytöksen paranemisen koulutuspaikalla. Liittyneekö koirien paljouteen, ettei noin monelle kannata rähistä vai treenipaikalla vallitsevaan keskittyneeseen mielentilaan. Ken tietää.
Mutta siis tietysti arkitottiksen oppeja pitäisi alkaa "arkeen" siirtämään. Ensin voitte vaikka käydä treeneissä ja sitten vielä samana päivänä vaikka arkitottiksen perään vielä peruslenkillä ohittaa näitä harjoituskoiria. Näin koiran pitäisi olla valmiiksi oikeassa mielentilassa.
Suosittelen myös opettamaan perus viereen/sivulle käskyn ja seuraa, jolloin koiran kohdatessa sinun ei tarvitse hallita koiraa fyysisesti hihnalla vaan psyykkisesti käskyillä. Psyykkinen hallinta on koiralle pehmeämpää ja stressittömämpää. Näin et myöskää ajaudu kiristämään hihnaa tai muutoin vahingossa saamaan koiraa puolustamaan sinua. Koiran ohittaessa nätisti sille kannattaa tosiaan puhua ja ohituksen uälkeen jokin palkka olisi paikoillaan. :)- 12plus3
Hyviä huomioita sulla, mutta "The Point" ei ole niinkään kurssilla oleva koiran mielentila, vaan IHMISEN... Eli ihminen itse ei ole samassa mielentilassa ja yhtä keskittynyt peruslenkillä kuin kurssilla. Ei "vaadi" samaa koiralta kuin kurssilla. Koirat on fiksuja ja ne kyllä huomaa tuon pienen eron. Omistajan täytyy olla skarppina ainakin alussa niin kauan, että käytös lenkillä on hioutunut moitteettomaksi. Sen jälkeen kun se alkaa olla "automaattista" ei niin haittaa, jos omatkin ajatukset vähän harhailee toisinaan, koira ei käytä sitä heti hyväkseen... Mutta koskaan ei saa päästää tilannetta siihen, että itse räplää kännykkää tai kulkee kuulokkeet korvilla ja mieli on kaikkialla muualla paitsi siinä, että nyt ollaan sen koiran kanssa lenkillä.
- 3586
12plus3 kirjoitti:
Hyviä huomioita sulla, mutta "The Point" ei ole niinkään kurssilla oleva koiran mielentila, vaan IHMISEN... Eli ihminen itse ei ole samassa mielentilassa ja yhtä keskittynyt peruslenkillä kuin kurssilla. Ei "vaadi" samaa koiralta kuin kurssilla. Koirat on fiksuja ja ne kyllä huomaa tuon pienen eron. Omistajan täytyy olla skarppina ainakin alussa niin kauan, että käytös lenkillä on hioutunut moitteettomaksi. Sen jälkeen kun se alkaa olla "automaattista" ei niin haittaa, jos omatkin ajatukset vähän harhailee toisinaan, koira ei käytä sitä heti hyväkseen... Mutta koskaan ei saa päästää tilannetta siihen, että itse räplää kännykkää tai kulkee kuulokkeet korvilla ja mieli on kaikkialla muualla paitsi siinä, että nyt ollaan sen koiran kanssa lenkillä.
Omalla koirallani on tosiaan remmirähjäystaustaa, eikä tuohon tunnu juurikaan oma mielentilani vaikuttavan, vaan nimenomaan muiden koirien ja niiden omistajien. Vaikka koulutuksessakin antaisin koiran mennä hihna löysänä ja itse räpläisin kännykkää ei tuolla tarvitse muille räyhätä. Toki tuo riippuu ihan siitä mikä koiraa provosoi. Meillä toiset haukkuvat koirat on nro. 1 (toki haukkuja on erilaisia, kaikkiin ei tarvitse vastata), kakkonen on sitten vaanivat ja tuijottavat koirat joita ei koirakoulussa ole kun kaikki keskittyvät johonkin. Eli vastaantullessa vaaniva koira otan yleensä hieman lisää välimatkaa, jotta ohi päästään turvallisesti (vanivanivat kun usein hyökkäävätkin).
- koiransapomo
Koirasi ei luota että sinä huolehdit sen turvallisuudesta ohituksissa, siksi näkee parhaaksi itse räyhäten suoriutua ohituksista.Jos seuraat koirien ohituksia, huomaat että hyvin käyttäytyvät koirat luottavat omistajaan, ja kävelevät rentoina vieraista koirista ohi.Omistaja on myös rento, ja rauhallinen.Räyhäävät koirat huutavat ohituksissa, ja omistajakin on hermona.
Sun on saatava koiran luottamus, ja sille tajuntaan että sinä määräät ja olet luottamisen arvoinen.Kun kuljet koiran kanssa, musta että sinähän se määräät, ei koira koskaan.Älä päästä koiraa pomoksi, se on siinä huono, juurikin ohituksissa rähjääjä. - omiavalintojaneon
Kun koira rähjää, vika on aina omistajassa.Katele muiden koiria jotka osaa käyttäytyä,niin huomaat eron.Koulutus on aloitettava jo pentuna,eikä pitää sitä koiraa ihmisen asemassa.Syöttelemällä pöydästä,päästämällä sänkyyn/sohville,pönkität koiraa johtajaksesi,ja aiheutat itse tulevat ongelmat.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu31083Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w18966En koskaan
Aliarvoinut, nauranut/pitänyt pilkkana, tai ajatellut mitään negatiivista sinusta. Jos nämä asiat uskot ja luotat sen v49850Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.224751Mitä teet mies
Tälleen vappuaattona? Mietityttää, että onkohan sulla joku nainen, jonka kanssa vietät vapun? 😔20750Nainen, olet kaipaillut seuraani
Tiedän sen, kuulen sen. Sinulla ei ole muita joiden kanssa voisit niistä asioista keskustella joista keskustelet kanssan77748- 12744
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)15740- 47728
- 4714