Jatkuva vai jaksollinen?

Voisin hyvin kuvitella, että jos N-liitto olisi yhä voimissaan, saisi tuon mepin kuulla ehdottavan Suomen siirtymistä Moskovan aikaan.

Jos minulta kysytään, voisimme hyvin siirtyä nykyistä tiheämpään jaksotukseen. Kelloja siirrettäisiin kahdesti vuorokaudessa: ennen illan hämärtymistä kesäaikaan ja ennen aamunkoittoa talviaikaan. Näin saisimme noita kaivattuja valoisia tunteja sekä aamuisin että iltaisin.

Ensin tuli mieleen, että kyse voisi olla matemaatikon nipottamisesta: vaaditaan, että sanoja saisi käyttää vain niiden matemaattisissa termimerkityksissä. Mutta kun katsoin tarkemmin, mitä ”jatkuva” tarkoittaa Kielitoimiston sanakirjan mukaan, huomasin sen olevan aika lähellä sitä, mitä jatkuvuus tarkoittaa matematiikassa funktioista puhuttaessa: ”keskeytymätön, taukoamaton, katkeamaton, yhtämittainen, yhtäjaksoinen, herkeämätön, alituinen”.

Toisaalta ”jaksollinen” on lähinnä (matematiikan, fysiikan, kemian ym.) termisana, joten se ei oikein sopisi tähän, vaikka periaatteessa se on myös yleiskielen sana. Eikä asiassa ole olennaista se, toistuuko kellojen siirtely tarkasti määrävälein, vaan toistuvuus sinänsä.

Parempi olisi siis puhua toistuvasta kellojen siirtelystä.

Käytännössä sana ”jatkuva” (ja ”jatkuvasti”) on ilmeisesti laajassa käytössä myös merkityksessä ’toistuva’ (ja ’toistuvasti’). Tämä on huono asia, koska usein syntyy epäselvyyttä siitä, tarkoitetaanko jatkuvaa vai toistuvaa. Kun joku kirjoittaa ”lapsi on jatkuvasti ärtyinen ja pahantuulinen”, hän tuskin tarkoittaa keskeytymätöntä, taukoamatonta – pikemminkin usein toistuvaa.

Tällainen sanan merkityksen hajoaminen on erityisen ikävää siksi, että se pilaa sanan kokonaan. Ei riitä, että välttää sanan ”jatkuva” käyttämistä silloin, kun oikea sana on ”toistuva”. Silloin, kun tarkoittaa jatkuvaa, ei voi turvallisesti käyttää sanaa ”jatkuva”, koska lukija tai kuulija ei voi tietää, tarkoittaako se jatkuvaa vai toistuvaa.

Onneksi ei tarvitse sentään uutta sanaa keksiä. Edellä lainasin sanakirjaa, jossa on monta hyvää sanaa (”keskeytymätön” ym.), joita ei voi tulkita väärin. (Sanan ”alituinen” jättäisin pois, koska käytännössä sekin usein tarkoittaa toistuvaa.)

"Taitaapi kyseessä olla kuitenkin jaksollinen kellojen siirtely, kun kelloja ei siirretä koko ajan vaan tasaisin väliajoin."

Kun nyt saivarrellaan, sanottakoon, ettei niitä varmasti siirrellä tasaisin väliajoinkaan, koska tänä vuonna kesäaika kesti 30 viikkoa, eikä vuodessa muistaakseni ole viikkoja niin monta, että kelloja taisin väliajoin voitaisiin siirrellä.

Ei käy, sillä se merkitsisi valoisan ajan siirtymistä entistä enemmän aamuyön ja varhaisaamun tunteihin, jolloin ihmiset vielä nukkuvat tai vasta tokkurassa valmistautuvat päivän toimiin. Vastaavasti illat, jolloin ihmiset harrastavat ja ovat ulkona, pimenisivät, tuolta kannalta tärkeään kesäaikaan peräti kahden tunnin verran.

Mutta Moskovan aikaan voisi siirtyä pysyvästi, eikä tässä siis ole mitään poliittisia taka-ajatuksia, vaan ainoastaan iltojen valoisuuden painottaminen.