kokeillut dxm

ohje dxm:lle

tästä linkistä ohjeet kuvien kanssa laitan tähän vaan tekstin!

http://hajotus.net/~jh/mirrors/dxm-ekstraktio/


Dekstrometorfaanin uutto yskänlääkkeestä
Monille tuntuu olevan epäselvää, kuinka yskänlääkkeiden vaikuttavan ainesosan, dekstrometorfaanin, saisi otettua talteen käyttöä varten. Internetissä vapaasti leviävä tieto on usein joko liian monimutkaista ja tieteellistä tai liian puutteellista ja ylimalkaista. Ymmärrettävien yskänlääkkeen uutto-ohjeiden puute saattaa aiheuttaa, ja on aiheuttanutkin, monia vaaratilanteita. Mahdollisesti terveydelle vaarallisten tilanteiden syntymisen estämiseksi päätimme laatia aloittelijalle selkeät ja turvalliset uutto-ohjeet.

Tarvikkeet (apteekista): natriumhydroksidia, sitruunahappoa, puhdistettua bensiiniä ja 2 pullollista Resilaria. DXM ei liukene tärpättiin tai vastaaviin litkuihin.

Yskänlääke kaadetaan noin puolen litran lasiastiaan ja sekaan lisätään 1-2 cm natriumhydroksidia. Astian kannessa pitää olla muovipäällyste, koska metalli ei saa joutua kosketuksiin natriumhydroksidin kanssa. Lääkettä sekoitetaan pari minuuttia kunnes kaikki natriumhydroksidi on liuennut. Tässä vaiheessa natriumhydroksidi reagoi dxm-hydrobromidin kanssa, jolloin syntyy dxm-freebasea, joka liukenee helposti puhdistettuun bensiiniin. Natriumhydroksidin liuetessa syntyy paljon lämpöä, jolloin jäähdytys vesiastiassa on paikallaan.

Sekaan lisätään 1 dl puhdistettua bensiiniä. Tämän jälkeen seosta ravistellaan voimakkaasti 5-10 minuuttia.

Yskänlääke- ja bensiinikerrosten annetaan erottua. Tällä välin voi valmistaa toiseen astiaan sitruunahappoliuoksen. Sitruunahappoa tähän tarvitaan n. 4 teelusikallista ja vettä 1 dl. Jos ei ole varma, ovatko kerrokset erottuneet täysin, kerrosten rajalle voi pistää pienen merkin osoittamaan erottumisen edistymistä.

Yskänlääke kaadetaan lasiastiasta minigrip-pussiin, jolla on tarkoitus erotella kerrokset.

Pussin kulmaan tehdään pieni reikä ja annetaan yskänlääkkeen valua yhteen astiaan ja bensiinin toiseen. Bensiiniastian pohjalle saattaa joutua pieni määrä yskänlääkettä, mutta se tarttuu astian pohjaan. Bensiini kaadetaan sitruunahappoliuoksen sekaan. Seosta ravistellaan jälleen voimakkaasti n. 10 minuutin ajan ja annetaan kerrosten erottua. Tällöin dxm-freebase reagoi sitruunahapon kanssa ja jää alempaan kerrokseen.

Natriumhydroksidi-yskänlääkesotku pitää hävittää asianmukaisesti! Liuosta ei saa jättää lojumaan esim. julkisille paikoille, jolloin pikkulapset saattaisivat vahingoittaa itseään.

Kerrokset erotellaan jälleen minigrip-pussin avulla. Bensiini kannattaa ottaa talteen uudelleenkäyttöä varten.

Dxm-hydrositraattiliuosta kiehautetaan vielä 5 minuutin ajan, jolloin mahdollisesti liuokseen jäänyt bensiini haihtuu pois. Kuumennuksen aikana dxm konvertoituu hitaasti dxo:ksi, joten kuumennuksen jälkeen lämpötila kannattaa palauttaa mahdollisimman nopeasti normaaliksi esim. lisäämällä liuokseen pari jääpalaa.

Yskänlääke on nyt valmista nautittavaksi. Sekaan on lisätty pieni ripaus vihreää elintarvikeväriä antamaan lääkkeelle raikkaan sitruunamehun vaikutelman. Lääkkeen vahvuus on tässä vaiheessa n. 10mg/ml, joten sopivaksi annostukseksi suosittelemme yhtä 25ml:n yskänlääkemitallista nautittuna turkinpippureiden kera.

Alkuperäinen lähde: http://matka.ath.cx/dxm-ekstraktio/

Dekstrometorfaani (DXM)
Julkaistu 19.1.2011

Dekstrometorfaania on käytetty maailmalla jo 1950-luvulta lähtien yskänlääkkeenä, sillä se vähentää yskänärsytystä vaikuttamalla keskushermostossa. Suomessa dekstrometorfaania sisältäviä valmisteita ovat mm. Resilar®, Redol Comp® ja Sir Ephedrin®, joita myydään vain apteekeissa. Osa kyseisistä lääkkeistä vaatii lääkärin kirjoittaman reseptin. Ulkomailla yhdisteelle on useita slanginimityksiä – kuten CCC, Robos, Skittles – jotka ovat usein johdettu dekstrometorfaania sisältävien lääkkeiden kauppanimistä. Suomessa käytetään vastaavasti esimerkiksi nimitystä ”Ressut”.

Päihdetarkoituksessa dekstrometorfaania on käytetty vuosikymmenten saatossa satunnaisesti. 2000-luvun vaihteen jälkeen päihdekäyttö on kuitenkin tasaisesti kasvanut maailmalla. Yhdistettä päihdetarkoituksiin käyttävät ovat usein nuoria tai nuoria aikuisia (12–20v). Suurina annoksina dekstrometorfaani aiheuttaa jossain määrin samankaltaisia vaikutuksia kuin ketamiini, fensyklidiini (PCP) tai LSD. Uusimpien tietojen mukaan yhdisteeseen voi muodostua psyykkisen riippuvuuden lisäksi myös fyysinen riippuvuus. Väärinkäytön tai riippuvuuden yleisyydestä tai voimakkuudesta on puutteellisesti tietoa saatavilla. Ilmeisesti dekstrometorfaani ei kuitenkaan aiheuta riippuvuutta helposti. Toleranssin tiedetään kasvavan yhdistettä kohtaan, minkä takia käyttäjät tarvitsevat suurempia annoksia halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi. Samalla haittavaikutusten riski kasvaa.

Dekstrometorfaania saatetaan pitää turvallisena päihteenä johtuen sen vuosikymmeniä pitkästä markkinoillaolosta sekä yleisestä helposta saatavuudesta apteekeista (ainakin Amerikassa). Myös hintaa pidetään edullisena eikä käyttöön liity tarvetta turvautua ns. laittomaan katukauppaan. Suurina annoksina tai jatkuvasti käytettynä yhdisteen aiheuttamista haitallisista vaikutuksista ei kuitenkaan ole riittävästi tietoa, mikä voi antaa väärän vaikutelman dekstrometorfaanin turvallisuudesta. Muun muassa lisääntyneen väärinkäytön takia tuoreimmissa dekstrometorfaania käsittelevissä artikkeleissa halutaan kyseenalaistaa yhdisteen saaminen ilman reseptiä.

Vaikutusmekanismi

Dekstrometorfaani (( )-3-metoksi-N-metyylimorfinaani) on aiemmin luokiteltu synteettiseksi opioidiksi, jonka rakenne muistuttaa kodeiinia. Nykyään dekstrometorfaania ei tulisi luokitella opioidiksi, sillä sen pääasialliset vaikutukset eivät välity opioidireseptorien kautta. Päihdekäytössä keskeisen vaikutusmekanismin oletetaan olevan sitoutuminen NMDA-reseptoriin ja reseptorin toiminnan estäminen. Tämä vuorostaan estää keskushermostoa aktivoivan glutamaatin vaikutusta, mikä johtaa keskushermostolamaan. Myös sigma-1-reseptoriin sitoutumisen ja aktivaation oletetaan olevan tärkeä vaikutusmekanismi. Suurina tai erittäin suurina annoksina dekstrometorfaani saattaa sitoutua myös opioidireseptoreihin, vähentää serotoniinin takaisinottoa soluihin, suurentaa dopamiinipitoisuuksia sekä aiheuttaa adrenergisia vaikutuksia (mm. kohonnut verenpaine ja kiihtynyt syke).

Yhdiste imeytyy hyvin suun kautta otettuna, noin 30 minuutin sisällä. Yskänlääkkeenä käytettynä vaikutus alkaa tavallisesti 15–30 minuutin sisällä. Päihdekäytössä vaikutus alkaa luultavasti hieman hitaammin. Dekstrometorfaanilla on merkittävää ensikierron metaboliaa maksassa, mikä pienentää hyötyosuutta. Puoliintumisaika elimistössä on 2–4 tuntia. Yhdisteen vaikutus kestää noin 3–8 tuntia, riippuen mm. käytetyn annoksen suuruudesta. Maksan toiminnan yksilöllisyydestä johtuen osa käyttäjistä voi saavuttaa päihdyttävän tilan muita käyttäjiä pienemmillä annoksilla. Myös vaikutuksen kesto voi muuttua, tai haittavaikutuksia kuten pahoinvointia esiintyä tavallista herkemmin.

Vaikutukset ja haittavaikutukset

Yskänhoidossa aikuisten käyttämät annokset ovat 90–120 mg/vrk useaan osaan jaettuna (30 mg/kerta). Tällaisilla annoksilla ei ilmaannu päihdyttäviä vaikutuksia, euforiaa tai riippuvuutta. Lievissä yliannostustilanteissa ei yleensä ilmene vakavia haittavaikutuksia.

Dekstrometorfaani ja sen metaboliitti dekstrorfaani ovat ns. dissosiatiivisia yhdisteitä. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi ruumiista irtautumisen kokemuksia (out-of-body). Erilaiset hallusinaatiotilat ovat myös tavallisia, ja niitä pidetään LSD:n, fensyklidiinin (PCP) ja ekstaasin (MDMA) kaltaisina. Joidenkin käyttäjien kokemusten perusteella dekstrometorfaanin aiheuttamat hallusinaatiot saattavat olla selkeästi erilaisia verrattuna LSD:n aiheuttamiin.