Löysin toisaalta hyvän ketjun, jossa puhutaan siitä, miksi ateistit eivät usko. Katsoin parhaaksi tehdä oman ketjun tänne ja meillekin, jotka eivät ehkä ole aivan niin jyrkkiä näkemyksissään...
En ole varma siitä, että Jumalaa ei ole olemassa. Siihen minulla on vaikeuksia uskoa, että Jumala olisi sen tyyppinen kuin mitä hänestä väitetään. Se, miten vaikkapa kristinusko on kehittynyt tai pikemminkin tietoisesti kehitetty, on minusta päivänselvää. On ihme, että ihmiset kieltäytyvät sitä vain näkemästä.
Niin kristinuskossa kuin muissakin uskonnoissa on minusta nähtävissä selkeästi pyrkimys käyttää valtaa. Uskonnolla perustellaan niin naisen asemaa kuin vaikkapa myös sitä, miten seksuaalisuuttaan saa toteuttaa. Se, että uskovaiset kieltäytyvät tätäkin tosiasiaa näkemästä on minulle todellinen mysteeri. Vaikuttaa siltä, että vakaumuksellinen uskova todella usein kieltää itseltään kaiken loogisen ajattelun!
Myös se on hupaisaa, miten Jumalan selän taa piiloudutaan. Hänen vaatimuksikseen väitetään milloin mitäkin. Jos joku rohkenee noita vaatimuksia epäillä, todetaan Jumalan tahdon ja pyrkimysten olevan käsittämättömiä. Toisaalta, hyvin tarkasti tunnutaan monissa piireissä kuitenkin tiedettävän, mitä Jumala tahtoo?
Lisäksi meidän keskuudessamme tuntuu olevan paljonkin Jumalan erikoissuosikkeja. Nämä superihmiset ovat ainakin omien puheidensa mukaan ilmeisesti suorassa yhteydessä Jumalaan. Tämän asian epäileminen tietenkin on Paha Juttu?
Niin. Jos Jumala on, hän tuskin puuttuu kenenkään sukupuolielämään tai syömiseen tai ammattiin. Moisen väittäminen on absurdia. Siitä huolimatta jotkut uskovat sen. Miksiköhän?
Kaikkein hasuimmalta tuntuu ajatus siitä, että ihmisen on oltava itse uskossa ymmärtääkseen uskoa tai kyetäkseen analysoimaan sitä. Miten niin? Minun nähdäkseni tilanne on pikemminkin se, että ihminen uskossa ollessaan nimenomaan ei kykene olemaan puolueeton tai edes sinne päinkään! Hän on kiinni omassa maailmankuvassaan ja erittäin usein epäileminen itsessään on jo leimattu pahaksi teoksi! Tuon tyyppinen ajatusmalli itsessään on luonnollisesti nerokas, se on pakko sanoa. Sama koskee myös uskomista "lapsen lailla". Kritiikki ja rationaalinen ajattelu pyritään vaimentamaan jo etukäteen. Eivät olleet turhia antiikin ajattelijatkaan.
En ole varma siitä, että Jumalaa ei ole olemassa. Siihen minulla on vaikeuksia uskoa, että Jumala olisi sen tyyppinen kuin mitä hänestä väitetään. Se, miten vaikkapa kristinusko on kehittynyt tai pikemminkin tietoisesti kehitetty, on minusta päivänselvää. On ihme, että ihmiset kieltäytyvät sitä vain näkemästä.
Niin kristinuskossa kuin muissakin uskonnoissa on minusta nähtävissä selkeästi pyrkimys käyttää valtaa. Uskonnolla perustellaan niin naisen asemaa kuin vaikkapa myös sitä, miten seksuaalisuuttaan saa toteuttaa. Se, että uskovaiset kieltäytyvät tätäkin tosiasiaa näkemästä on minulle todellinen mysteeri. Vaikuttaa siltä, että vakaumuksellinen uskova todella usein kieltää itseltään kaiken loogisen ajattelun!
Myös se on hupaisaa, miten Jumalan selän taa piiloudutaan. Hänen vaatimuksikseen väitetään milloin mitäkin. Jos joku rohkenee noita vaatimuksia epäillä, todetaan Jumalan tahdon ja pyrkimysten olevan käsittämättömiä. Toisaalta, hyvin tarkasti tunnutaan monissa piireissä kuitenkin tiedettävän, mitä Jumala tahtoo?
Lisäksi meidän keskuudessamme tuntuu olevan paljonkin Jumalan erikoissuosikkeja. Nämä superihmiset ovat ainakin omien puheidensa mukaan ilmeisesti suorassa yhteydessä Jumalaan. Tämän asian epäileminen tietenkin on Paha Juttu?
Niin. Jos Jumala on, hän tuskin puuttuu kenenkään sukupuolielämään tai syömiseen tai ammattiin. Moisen väittäminen on absurdia. Siitä huolimatta jotkut uskovat sen. Miksiköhän?
Kaikkein hasuimmalta tuntuu ajatus siitä, että ihmisen on oltava itse uskossa ymmärtääkseen uskoa tai kyetäkseen analysoimaan sitä. Miten niin? Minun nähdäkseni tilanne on pikemminkin se, että ihminen uskossa ollessaan nimenomaan ei kykene olemaan puolueeton tai edes sinne päinkään! Hän on kiinni omassa maailmankuvassaan ja erittäin usein epäileminen itsessään on jo leimattu pahaksi teoksi! Tuon tyyppinen ajatusmalli itsessään on luonnollisesti nerokas, se on pakko sanoa. Sama koskee myös uskomista "lapsen lailla". Kritiikki ja rationaalinen ajattelu pyritään vaimentamaan jo etukäteen. Eivät olleet turhia antiikin ajattelijatkaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Samaa mieltä olen. En ymmärrä yhtään uskovia, joille Jumalan sana on pelkkiä jakeita, usein ristiriitaisiakin keskenään ja joiden perusteella he tuomitsevat ihmisiä ja luulevat tietävänsä jopa Jumalan tahdon tai jopa ajatukset.
Joku rabbi on aikoinaan sanonut, että älä tee lähimmäisellesi sellaista mitä vihaat, se on sama asia kuin Jeesuksen sanat lähimmäisen rakastamisesta eikä kaukana siitä ole antiikin viisaittenkaan ajatukset. Ne ovat hyviä ohjeita kaikille, mutta monille uskoville ne ovat kylmiä sanoja jotka sivuutetaan ja monesti käännetään aivan päinvastaiseksi, niistä ei välitetä.
"Kritiikki ja rationaalinen ajattelu pyritään vaimentamaan jo etukäteen." Myös jälkikäteen, mm. vaikenemalla. Rehellisyys ei liene useimpien uskovien hengen ominaisuuksista niitä vahvimpia.
Mikä on hengen ominaisuus?
Rabbi my arse! Tuo on paljon vanhempaa, eikä ihme, koska se on järkevää:
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Golden_Rule#Antiquity
I-R: "En ole varma siitä, että Jumalaa ei ole olemassa. Siihen minulla on vaikeuksia uskoa, että Jumala olisi sen tyyppinen kuin mitä hänestä väitetään."
Olen samaa mieltä minunkin on vaikea ajatella "että Jumala olisi sen tyyppinen kuin mitä hänestä väitetään".
Nyt tosin haluaisin korjata tuota sen verran että muuttaisin sanamuotoa sanoihin - mitä hänestä "lähes aina" väitetään.
Jos todella olet realisti niin varmaan yrität minun tavallani pysytellä myös päättelyissäsi realismissa, ja siksi kieltäytyä uskomasta siihen mikä mielestäsi on epärealistista (ainakin kunnes mahdollisesti näet asian realistisessa kontekstissa).
Mielestäni tämä onkin ainoa todella rehellinen tapa etsiä Jumalaa.
(Kunnioituksesta Jumalaa kohtaan kirjoitan Jumala sanan Isolla alkukirjaimella).
--
Epähienoja ja erittäin inhottavia kysymyksiä (jos nyt Jumala on olemassa) :
Voimmeko me löytää Jumalan sieltä missä Jumalaa ei ole?
Kenen ehdoilla me voimme löytää Jumalan?
Ja kaikkein inhottavin kysymys olisi:
Löytyykö Jumala esimerkiksi tämän päivän kirkoista tai lahkoista?
Tai vieläkin inhottavampi (suorastaan ällöttävä) kysymys:
Onko Jumala sidottu tai sitoutunut esimerkiksi kristinuskoon tunnustautuvien kirkkojen tai lahkojen oppeihin.
Vastaapa realistisesti noihin inhottaviin (jopa ällöttäviin) kysymyksiin.
Vastauksia noihin kysymyksiisi:
Jumala on kaikkialla läsnä, Hänet voi siis löytää missä vain kun rukouksesa kääntyy hänen puoleensa
Jumalan voi löytää ainoastaan Hänen omilla ehdoillaan, eli Jumala on ilmoittanut itsensä sanassaan Raamatussa ja Jeesuksessa Kristuksessa, joka on lihaksi tullut Jumalan sana
Jumalan voi löytää kaikkialta sieltä, missä Hänen sanaansa julistetaan Pyhässä Hengessä ja totuudessa, siis voi löytää kirkoista ja lahkoista
Jumala on sitoutunut siihen, mitä Hän sanassaan Raamatussa on ilmoittanut, tarkoittaa sitä, että meidän ihmisten on etsittävä oppi ja opetus Jumalan sanasta Raamatusta jaopetuksen tulee olla Raanmatun sanan mukaista, sitä mitenkään muuttamatta puoleen tai toiseen. Sellaiseen Jumala sitoutuu.
"Jumala on kaikkialla läsnä" .
Oikeamielinen Jumala ei ymmärtääkseni ole sekaantunut esimerkiksi vääryyteen tai pahuuteen ja siis ei ole läsnä siellä missä vääryyttä ja pahuutta harrastetaan. Tai ehkä tarkoititkin sanoa : "Jumala voi olla kaikkialla läsnä" .
Minä en voi uskoa, että Jumala olisi "läsnä" kirkossa jossa vääryyttä ja pahuutta löytyy. Esimerkiksi : jumala joka siunasi natsismin sotilaat tuskin on "Jumala" jonka olemassa olon aavistan ja jota "realistisesti" etsin (huomaa kuinka kirjoitan Jumalan ja jumalan). Sillä en voi uskoa että Jumala ei olisi realisti.
Jumala on kaikkialla läsnä mutta ei se tarkoita, että puuttuisi kaikkiin asioihin.
Olematttoman todistaminen olemattomaksi tässä maailmankaikkeudessa on mahdotonta.
Siksi me todistammekin Jeesuksesta!