Piispa Seppo Häkkinen:
"Pyyteetöntä lähimmäisenrakkautta tai diakoniaa ja lähetystä on hedelmätöntä asettaa vastakkain, sanoo Mikkelin piispa Seppo Häkkinen. Maahanmuuttajilta ei hänen mukaansa pidä pimittää evankeliumia.
Suomeen saapuu tällä hetkellä paljon turvapaikanhakijoita. Heitä auttavien seurakuntalaisten parissa herää kysymyksiä muun muassa siitä, voiko maahanmuuttajalle kertoa evankeliumia.
Mikkelin piispa Seppo Häkkinen toteaa, että pyyteetön lähimmäisenrakkaus ja lähetys ovat molemmat kirkon olemukseen kuuluvia asioita. Viime aikoina näitä on Häkkisen mukaan asetettu vastakkain, mikä ei ole hyödyllistä.
– Jokaista apua tarvitsevaa on autettava, on hän kuka tahansa, pyyteettömästi ja ilman taka-ajatuksia. Lähimmäisenrakkaus ei tunne rajoja. Kristityn ja kirkon on kuultava sekä omien kansalaisten tarpeet että muualta tänne tulevien hätä. Uskon ja rakkauden yhteenkuuluminen on syytä muistaa tässäkin asiassa. Monesti rakkauden teot ja palvelu todistavat Kristuksesta sanoja tehokkaammin, piispa sanoo.
"Tervettä harkintaa ja maalaisjärkeä"
Seppo Häkkisen mukaan Jeesus antoi mallin toisen ihmisten kohtelemisesta, oli hän tuttu tai tuntematon, suomalainen tai maahanmuuttaja. Jeesuksen malli on kultainen sääntö: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille."
– Suhtautumisessa maahanmuuttajiin on käytettävä oikeaa tietoa, tervettä harkintaa, maalaisjärkeä ja sydäntä, joka on avoin vieraalle ja ennen kaikkea toisen hädälle. Kyse on vieraanvaraisuudesta, ystävyyden ja luottamuksen rakentamisesta.
Häkkisen mielestä usein vahvin ja aidoin todistus ovat oma elämä ja teot. Erityisen tärkeää tämä on, jos yhteinen kieli puuttuu ja tavat ja kulttuuri ovat erilaisia.
– Silti toivon, että me olisimme nykyistä rohkeampia kertomaan uskostamme ja julistamaan evankeliumia myös sanoin. Lähetyskäsky on voimassa myös maahanmuuttajia kohdattaessa. Emme saa pimittää heiltä evankeliumia.
Ylilyöntien vaara olemassa
Evankelioinnin jaottelua sisälähetykseen eli Suomessa tapahtuvaan lähetykseen ja ulkolähetykseen Seppo Häkkinen pitää vanhanaikaisena.
– Kristuksesta todistaminen sanoin ja teoin kuuluu kristinuskon perustehtävään. Tässä ei ole eroa siinä, onko kyse suomalaisesta tai ulkomaalaisesta, kotimaasta tai ulkomaista. Lähetyskäsky on voimassa kaikkialla ja koskee kaikkia. Evankeliumi Kristuksesta kuuluu myös maahanmuuttajille. Vanha sanonta siitä, että lähetys alkaa kotiovelta, on entistä ajankohtaisempi.
Tilanne Suomessa on muuttunut suuren turvapaikanhakijoiden joukon myötä. Häkkisen mukaan luterilaisen kirkon periaatteet ovat selvät, mutta nyt tarvitaan keskustelua siitä, miten toimia oikein uudessa tilanteessa.
– Vaarana on yhtäältä se, että olemme ylivarovaisia. Silloin sanoma Jeesuksesta työnnetään piiloon. Toisaalta vaarana on se, että Kristuksesta todistamisesta tulee käännyttämistä ja tapahtuu kaikenlaisia ylilyöntejä.
– Lähetys on koko seurakunnalle annettu tehtävä. Siksi evankeliumin julistamisen ja kristillisen todistuksen tulee läpäistä koko seurakunta. Se on lähtökohta suhtautumisessamme maahanmuuttajiin samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin ihmisiin. Kirkon missioon kuuluvat sekä tien avaaminen iankaikkiseen elämään, pelastukseen, että lähimmäisten palveleminen kaikkialla Jumalan maailmassa, hän jatkaa.
Kun sisälähetyksen rooli luterilaisessa kirkossa on muuttanut muotoaan, vapaiden suuntien parissa perinteinen evankelioimistyö on yhä enemmän voimissaan.
– Lähetyskäsky koskee jokaista kristillistä kirkkoa. Siksi on luonnollista, että myös niin sanotut vapaat suunnat tekevät lähetystyötä maahanmuuttajien parissa. Tärkeää on tässäkin asiassa hyvä yhteys ja yhteistyö kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen kesken. Yhteinen todistus on vakuuttava.
Uskontodialogi ei edellytä omasta uskosta luopumista
Evankeliumin julistamisen ohella tai sijaan kirkossa puhutaan nykyisin paljon uskontojen välisestä vuoropuhelusta eli uskontodialogista. Häkkinen pitää dialogia välttämättömänä. Se edistää yhteiskuntarauhaa.
Hän jaottelee dialogia erilaisiin muotoihin. Ensinnä on olemassa arjen dialogia
– Arki on ihmisyytemme ja hengellisyytemme uskottavuuden lahjomaton mittari. Kohtaamme toisinuskovia päivittäin työssä, kadulla, bussissa, kaupassa ja myös epäsuorasti tiedotusvälineiden kautta. Arjessa ihmisten kanssa rauhassa eläminen on ehkä kaikkein tärkein uskontodialogin muoto. Ihmisyys on yhteistä kaikille. Tätä on nyt syytä korostaa.
Arjen dialogin ohella Häkkinen puhuu yhteisten kiinnostusten ja huolten alueiden dialogista.
– Jaamme yhteisen taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen maailman eri uskontojen kannattajien kanssa. Eettinen alue on helppo nähdä uskontojen yhteiseksi alueeksi. Esimerkiksi työ rauhan, ihmisoikeuksien, uskonnonvapauden puolesta, ennakkoluuloja ja rasismia vastaan.
Kolmantena dialogin muotona on teologinen dialogi. Siinä uskontojen oppineiden keskinäisellä kanssakäymisellä voidaan hälventää ennakkoluuloja ja vähentää tarpeetonta jännitystä.
"Pyyteetöntä lähimmäisenrakkautta tai diakoniaa ja lähetystä on hedelmätöntä asettaa vastakkain, sanoo Mikkelin piispa Seppo Häkkinen. Maahanmuuttajilta ei hänen mukaansa pidä pimittää evankeliumia.
Suomeen saapuu tällä hetkellä paljon turvapaikanhakijoita. Heitä auttavien seurakuntalaisten parissa herää kysymyksiä muun muassa siitä, voiko maahanmuuttajalle kertoa evankeliumia.
Mikkelin piispa Seppo Häkkinen toteaa, että pyyteetön lähimmäisenrakkaus ja lähetys ovat molemmat kirkon olemukseen kuuluvia asioita. Viime aikoina näitä on Häkkisen mukaan asetettu vastakkain, mikä ei ole hyödyllistä.
– Jokaista apua tarvitsevaa on autettava, on hän kuka tahansa, pyyteettömästi ja ilman taka-ajatuksia. Lähimmäisenrakkaus ei tunne rajoja. Kristityn ja kirkon on kuultava sekä omien kansalaisten tarpeet että muualta tänne tulevien hätä. Uskon ja rakkauden yhteenkuuluminen on syytä muistaa tässäkin asiassa. Monesti rakkauden teot ja palvelu todistavat Kristuksesta sanoja tehokkaammin, piispa sanoo.
"Tervettä harkintaa ja maalaisjärkeä"
Seppo Häkkisen mukaan Jeesus antoi mallin toisen ihmisten kohtelemisesta, oli hän tuttu tai tuntematon, suomalainen tai maahanmuuttaja. Jeesuksen malli on kultainen sääntö: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille."
– Suhtautumisessa maahanmuuttajiin on käytettävä oikeaa tietoa, tervettä harkintaa, maalaisjärkeä ja sydäntä, joka on avoin vieraalle ja ennen kaikkea toisen hädälle. Kyse on vieraanvaraisuudesta, ystävyyden ja luottamuksen rakentamisesta.
Häkkisen mielestä usein vahvin ja aidoin todistus ovat oma elämä ja teot. Erityisen tärkeää tämä on, jos yhteinen kieli puuttuu ja tavat ja kulttuuri ovat erilaisia.
– Silti toivon, että me olisimme nykyistä rohkeampia kertomaan uskostamme ja julistamaan evankeliumia myös sanoin. Lähetyskäsky on voimassa myös maahanmuuttajia kohdattaessa. Emme saa pimittää heiltä evankeliumia.
Ylilyöntien vaara olemassa
Evankelioinnin jaottelua sisälähetykseen eli Suomessa tapahtuvaan lähetykseen ja ulkolähetykseen Seppo Häkkinen pitää vanhanaikaisena.
– Kristuksesta todistaminen sanoin ja teoin kuuluu kristinuskon perustehtävään. Tässä ei ole eroa siinä, onko kyse suomalaisesta tai ulkomaalaisesta, kotimaasta tai ulkomaista. Lähetyskäsky on voimassa kaikkialla ja koskee kaikkia. Evankeliumi Kristuksesta kuuluu myös maahanmuuttajille. Vanha sanonta siitä, että lähetys alkaa kotiovelta, on entistä ajankohtaisempi.
Tilanne Suomessa on muuttunut suuren turvapaikanhakijoiden joukon myötä. Häkkisen mukaan luterilaisen kirkon periaatteet ovat selvät, mutta nyt tarvitaan keskustelua siitä, miten toimia oikein uudessa tilanteessa.
– Vaarana on yhtäältä se, että olemme ylivarovaisia. Silloin sanoma Jeesuksesta työnnetään piiloon. Toisaalta vaarana on se, että Kristuksesta todistamisesta tulee käännyttämistä ja tapahtuu kaikenlaisia ylilyöntejä.
– Lähetys on koko seurakunnalle annettu tehtävä. Siksi evankeliumin julistamisen ja kristillisen todistuksen tulee läpäistä koko seurakunta. Se on lähtökohta suhtautumisessamme maahanmuuttajiin samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin ihmisiin. Kirkon missioon kuuluvat sekä tien avaaminen iankaikkiseen elämään, pelastukseen, että lähimmäisten palveleminen kaikkialla Jumalan maailmassa, hän jatkaa.
Kun sisälähetyksen rooli luterilaisessa kirkossa on muuttanut muotoaan, vapaiden suuntien parissa perinteinen evankelioimistyö on yhä enemmän voimissaan.
– Lähetyskäsky koskee jokaista kristillistä kirkkoa. Siksi on luonnollista, että myös niin sanotut vapaat suunnat tekevät lähetystyötä maahanmuuttajien parissa. Tärkeää on tässäkin asiassa hyvä yhteys ja yhteistyö kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen kesken. Yhteinen todistus on vakuuttava.
Uskontodialogi ei edellytä omasta uskosta luopumista
Evankeliumin julistamisen ohella tai sijaan kirkossa puhutaan nykyisin paljon uskontojen välisestä vuoropuhelusta eli uskontodialogista. Häkkinen pitää dialogia välttämättömänä. Se edistää yhteiskuntarauhaa.
Hän jaottelee dialogia erilaisiin muotoihin. Ensinnä on olemassa arjen dialogia
– Arki on ihmisyytemme ja hengellisyytemme uskottavuuden lahjomaton mittari. Kohtaamme toisinuskovia päivittäin työssä, kadulla, bussissa, kaupassa ja myös epäsuorasti tiedotusvälineiden kautta. Arjessa ihmisten kanssa rauhassa eläminen on ehkä kaikkein tärkein uskontodialogin muoto. Ihmisyys on yhteistä kaikille. Tätä on nyt syytä korostaa.
Arjen dialogin ohella Häkkinen puhuu yhteisten kiinnostusten ja huolten alueiden dialogista.
– Jaamme yhteisen taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen maailman eri uskontojen kannattajien kanssa. Eettinen alue on helppo nähdä uskontojen yhteiseksi alueeksi. Esimerkiksi työ rauhan, ihmisoikeuksien, uskonnonvapauden puolesta, ennakkoluuloja ja rasismia vastaan.
Kolmantena dialogin muotona on teologinen dialogi. Siinä uskontojen oppineiden keskinäisellä kanssakäymisellä voidaan hälventää ennakkoluuloja ja vähentää tarpeetonta jännitystä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
– Uskontojen välinen dialogi auttaa tuntemaan toisten uskontojen opinkäsityksiä ja perinteitä. Sitä kautta on mahdollista lisätä toisten vakaumuksen ymmärtämistä ja keskinäistä kunnioittamista, Häkkinen sanoo.
– Spiritualiteetin eli hengellisyyden dialogia en pidä toivottavana muuten kuin teologisen dialogin merkityksessä. Uskonnon harjoittaminen yhdessä johtaa helposti synkretismiin, uskontojen sekoittamiseen, johon en kristittynä voi yhtyä, hän jatkaa.
Häkkinen toteaa, että julistus ja uskontodialogi kuuluvat molemmat kirkon missioon, kokonaisvaltaiseen lähetystehtävään.
– Uskontodialogissa kristityt ovat kutsuttuja todistamaan toivosta, joka meillä on Kristuksessa. Asennoitumisen toisin uskovaa kohtaan tulee perustua rakkauteen. Kristityn keskeisiin hyveisiin kuuluu nöyryys ja vieraanvaraisuus. Uskontodialogi ei edellytä omista uskonkäsityksistä luopumista.
Teologien syytä opiskella Koraaninsa
Viime viikonloppuna järjestetyillä Helsingin kirjamessuilla oli muslimeita jakamassa Koraaneja ja kertomassa islamista. Toiminta on verrattavissa kirkolliseen lähetystyöhön.
Seppo Häkkinen muistuttaa, että muslimeilla on täysi oikeus kertoa uskostaan ja jakaa Koraaneja. Suomessa on uskonnonvapaus.
– Toivon, että heidän intonsa kertoa uskonnostaan rohkaisee meitä suomalaisia perehtymään omaan uskoomme ja myös samalla innolla kertomaan siitä muille. Ainakin kirkon työntekijöiden on syytä perehtyä Sakastin nettisivuilla oleviin erikielisiin aineistoihin, jotka ovat apuna todistamistehtävässä. Esimerkiksi Katekismuksemme on olemassa arabiankielisenä, Häkkinen neuvoo.
Häkkisen mielestä evankeliumista kertominen nimenomaan muslimeille ei ole kirkolle mitenkään erityisen vaikea tai tulenarka asia.
– Ei sen kirkolle pitäisi olla sen kummempi asia kuin muillekaan Kristuksesta todistaminen, vaikka luonnollisesti muslimien kohtaamiseen sisältyykin erilaisia piirteitä kuin esimerkiksi uskonnottomien tavoittamiseen.
Pitäisikö kirkon teologien tuntea nykyistä paremmin islamia ja Koraania?
– Kyllä pitäisi, sillä se kuuluu teologien ammattitaitoon. Tosin teologien pitäisi myös jatkuvasti perehtyä yhä syvemmin kristinuskoon ja Raamattuun. Ilman oman uskon syvällistä tuntemista ei dialogi eikä lähetys ole mahdollista. Uskontojen edustajien kanssakäyminen edellyttää, että keskustelukumppanit tuntevat oman perustansa."
https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/piispa-lahetyskasky-voimassa-myos-maahanmuuttajia-kohdatessa/?katselukoodi=cc79fcce7d2a2dde4512eaf5dc27ac28499111f94dfe494d3c382e9607684972
" Lähetyskäsky koskee jokaista kristillistä kirkkoa. Siksi on luonnollista, että myös niin sanotut vapaat suunnat tekevät lähetystyötä maahanmuuttajien parissa. Tärkeää on tässäkin asiassa hyvä yhteys ja yhteistyö kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen kesken. Yhteinen todistus on vakuuttava."
Harvinaista puhetta kirkon piispalta. Olen jo luullut, että ihan kaikki ovat ateisteja.
Mutta tosiaan vapaat suunnat ovat jo ponnella aloittaneet avustus- ja lähetystyön maahanmuuttajien parissa. Pulaa on nyt vaan arabian, farsin ja kurdien kielisistä uusista Testamenteista. Mutta kovaa vauhtia niitä ollaan painamassa ja toimittamassa mm. Englannista Suomeen.
Hyvä tiedostaa, että muslimit pitää Uutta Testamenttia myös pyhänä kirjana joten he ovat valmiita ottamaan vastaan näitä kirjoja. Myös Jeesus on heille tuttu joten ei mitään ongelmia evankeliumin suhteen. Keskustelu tilanteessa he kyllä pyrkii ottamaan tilanteen haltuunsa ja tuomaan esiin oman versionsa Jeesuksen merkityksestä, mutta olemme tähän kyllä hyvin varautuneet :) Lopuksi voi todeta, että tulen rukoilemaan sinunkin ja perheesi puolesta. Tämä lämmittää muslimin mieltä, koska se perhe usein on jossain muualla ja hän on ollut ehkä jo kauan erossa perheestään. Näin se siemen on sitten kylvetty ja Jumala antaa sitten sen kasvun. Amen
Jeesuksen omien seurakunta on yli kirkkokuntarajojen. Ateistit ja liberaalit eivät tätä tunnu ymmärtävän alkuunkaan. On todellakin hienoa lukea tuota Häkkisen tekstiä ja rukoilla, että se ymmärretään myös evl.kirkossa eikä olla "mustasukkaisia" muiden kristittyjen työstä evankeliumin julistamiseksi ja käännetä omaa työtä vain maalliseen apuun tekemällä siitä tärkeitä.
Ahvion kommentti:
"Mikkelin piispa Seppo Häkkinen puhuu asiaa
Mikkelin piispa Seppo Häkkinen on nostanut esiin erittäin tärkeän, oleellisen ja ajankohtaisen teeman tuoreessa Kirkon kasvatuksen ja perheasiain toimikunnan kokouksen avauspuheenvuorossaan. Piispa Häkkisen puhe on 28.10.2015 päivättynä luettavissa hänen Facebook-sivullaan. Myös Seurakuntalainen-uutissivusto nosti Häkkisen puheen otsikoihin ”Piispa Häkkinen: ’Pakanuus tekee paluuta maahamme’” -artikkelissaan 28.10.2015
Häkkisen puhe on niin painavaa, tarpeellista ja sanomaltaan yksinkertaisen selkeätä, että teksti kannattaa lainata kokonaisuudessaan.
Seppo Häkkinen kirjoittaa seuraavasti, terävän ja inhorealistisen oikeaan osuvan kuvauksen nykysuomalaisesta yhteiskunnallisesta tilanteesta tarjoten:
”Virren veisaaminen, ruokarukous ja ylipäänsä kristillinen kasvatus kirvoittavat valituksia viranomaisille. Sen sijaan mindfullness, vuorikristallin näkeminen ja lapsijooga sopivat hyvin. Hindulaisuus tai buddhalaisuus ei näytä haittaavan lainkaan. Risti seinällä on sopimaton, mutta uushenkisyyteen liittyvä vuorikristalli sopii mainiosti. Tällaisia mietteitä tänään Kirkon kasvatuksen ja perheasiain toimikunnan kokouksen avauspuheessani:”
”Helsingin Sanomien lokakuun 2015 kuukausiliitteessä haastateltiin Taideyliopiston rehtorina toiminutta professori Tiina Rosenbergia. Hänen mukaansa ’On erittäin tärkeää, että Suomessa on päiväkodit, joissa opetus tapahtuu pedagogisella otteella, eikä niin, että siellä on joku kristillisdemokraattinen kotiäiti laulamassa lapsille virsiä.’ (s 49).”
”Professori Rosenberg liittyy lausumallaan siihen jatkumoon, jossa väheksytään uskontokasvatusta yhteiskunnan kasvatus- ja koulutusjärjestelmässä sekä ylipäänsä kristillistä kasvatusta. Jatkuvasti julkisessa keskustelussa esiintyy mielipiteitä, joiden mukaan uskontokasvatus joutaa kokonaan pois niin varhaiskasvatuksesta kuin kouluopetuksestakin. Erityisesti uskonnon harjoittaminen tuntuu olevan pahasta. Virrenveisuusta, ruokarukouksista, hartauksista ja jumalanpalveluksista on kanneltu eri viranomaisille. Kristilliset symbolit halutaan häivyttää. Tunnetuimpia tapauksia on Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta myöten tapahtunut käräjöinti siitä, saako koululuokan seinällä olla krusifiksi.”
”Samanaikaisesti on mielenkiintoista havaita, että uskonto tunkee kasvatukseen toisesta ovesta, jopa paraatiovesta. Lapsille on tarjolla joogaa ja onpa olemassa lapsijoogaohjaajan koulutusta kaikkine chakra- ja energiaharjoituksineen. Hindulaisuus ei tunnu tässä kasvattajaa haittaavan. Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä lokakuussa (9.-15.10.2015) oli artikkeli otsikolla ’Mindfulness ulottuu jo lapsiinkin’. Buddhalaiseen meditaatioon linkittyvä tietoisuus- ja tunnetaitojen opetus leviää jopa päiväkoti-ikäisille lapsille. Artikkelin lopussa kerrotaan mindfullness-tunnin huipentuvan vuorikristallin näkemiseen. Lukijalle ei kerrota, että new age -uskomuksissa vuorikristalli on hyvä meditaatiokivi, joka auttaa keskittymisessä. Se kanavoi kaikenlaista energiaa, joten sitä voidaan käyttää kaikkien ongelmien hoitamisessa, ilmenivätpä ne sitten kehon, mielen, tunteiden tai sisäisen olemuksen tasolla. Uutisen päätteeksi kerrotaan, kuinka lopuksi laitetaan vielä kämmenet vastakkain rinnan korkeudelle. Kaikki lausuvat yhdessä: ’Kiitos tunnekoulusta, meillä oli mukavaa.’ Lukijalle jää epäselväksi, ketä lopussa kiitetään, opettajaa, toisia lapsia vai jotain tuntematonta jumalaa?”
”Yksinkertaistaen ja kärjistäen voi todeta, että risti seinällä näyttäytyy epäsopivana, sen sijaan uushenkisyyteen liittyvä vuorikristalli sopii aivan mainiosti. Käsien ristiminen on kiellettyä, sen sijaan kämmenien vieminen vastakkain rinnan korkeudelle buddhalaiseen tapaan on hyväksyttyä ja eksoottista. Näin pakanuus tekee paluuta maahamme, jota kristillinen usko on hapattanut jo yli 850 vuoden ajan. Tähän tosiasiaan emme ole kirkossamme riittävästi havahtuneet.”
Puheensa kolmessa viimeisessä kappaleessa piispa Häkkinen muistuttaa ja painottaa sitä, että meillä kristityllä on yhä edelleen perustuslaillinen oikeutemme positiiviseen uskonnonvapauteen ja että tätä vapautta sekä siihen oleellisesti liittyvää sananvapautta on aktiivisen voimallisesti puolustettava. Kristittyjen ei tule suostua ohjelmalliseen kristinuskon ja sen symbolien poistamiseen julkisesta tilasta.
”Nyt on rohkeasti puolustettava uskonnonvapauttamme, siis oikeuttamme oman uskonnon näkymiseen ja harjoittamiseen, myös julkisesti. Meidän ei pidä kristittyinä suostua negatiivisen uskonnonvapauden ylikorostumiseen. Nyt on selkeästi asetettava painopiste kristillisen kasvatuksen vahvistamiseen, niin kodeissa kuin seurakunnissakin. Se on kirkkomme kohtalonkysymyksiä. Nyt on ymmärrettävä, että elämme maassamme lähetystilanteessa, jossa itsestäänselvyyksiä ei enää ole. Tehtävämme on osoittaa rohkeasti elämällämme ja teoillamme, mihin ja keneen uskomme.”
”Tämän viikon evankeliumissa Jeesus painottaa erityisesti tekojen merkitystä. Me olemme hyviä selittämään ja mestareita puhumalla kiertämään vastuuta. Sanat voidaan ymmärtää monella tavalla. Puheilla ei ihminen tule autetuksi. Rakkauden teot koskettavat ja vaikuttavat. Ne avaavat sydämiä Kristukselle.”
”Jeesus muistuttaa: ’Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.’ (Matt. 5:14-16).”
Juuri tällaista piispallista kaitsentaa suomalainen kristikunta nyt kaipaa."
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/759/mikkelin_piispa_seppo_hakkinen_puhuu_asiaa
Harvoin saa lukea noin suoraa ja konstailematonta tekstiä.
Kristillinen rakkaus myös vaatii, että homoseksuaaleille tulee julistaa evankeliumia synnistä ja armosta Jeesuksessa Kristuksessa. Muutenhan he kaikki tyyni menevät helvettiin. EIkä kellään tuntevalla kristityllä ole oikeutta johdattaa se lähimmäinen kadotukseen.
Amen