Työttömän tunnustus
Minulla ei ole pienintäkään hajua kuinka elämä toimii tai kuinka minun pitäisi toimia elämässä. Haluan neuvoja ja käskyjä muilta, sillä olen tyhmä enkä pärjää ellei muut tule kertomaan mitä pitää tehdä.
Ymmärrykseni mukaan elämään ei kuulu luonnollisestikaan jälkikasvua, ei vaimoa tai miestä, taloa, turvallisuutta, terveyttä, hammashuoltoa, mitään elämyksiä, ei iloa, ei varaa käydä missään.
Haluan kasvattaa lapseni tapellen jokaisesta oikeudesta sillä en halua työtä vaikka "työtä" ja "koulutusta" on tarjolla mielin määrin sille vain joka siihen tarttuu. Olen valinnut tämän asenteen , koska haluan luistaa asioista. Haluan lusmuilla koska en tietenkään halua mitään pysyvää onnea tai turvaa elämääni.
Mielestäni on hyvä, jos on tulossa vähän lisää remeliä perseelle isi ja äiti-valtion taholta ja pääsen tumpeloimaan entistä surkeampaan kuntoon. Ryhdyn vapaaehtoisesti edelleen heikentämään olosuhteitani tekemällä työn sijaan orjan osan 2000-luvun Suomessa. Saihan orjakin ruokaa. Totta helvetissä sen eteen on tehtävä sitä mitä ruoanantaja käskee.
Kaiken tämän vittuilun jälkeen se toimii tavallaan kuin keppinä, sillä porkkanaahan jo koko elämäni onkin ollut näin minusta tulee mahdollisesti menestyessäni elämässäni tietenkin kiitollinen Suom......vai kenties jonkun muun maan kansalainen. Olenhan toki velkaa tälle Isänmaalle sen osoittamasta kiinnostuksesta elämääni, terveyttäni ja hyvinvointiani kohtaan. Kyynel silmässä tämän sitten vanhoilla päivillä tunnustan ja Suomi-lippua jossain maailmankolkkaa vilkutan. Ai ai se on terve ja kaikkien kannattama lopputulos. Nurkkaan ahdistetuille paras lääke onkin tarjota lisää keppiä. Ja työtön kumartaa ja pyytää lisää. Onnistunut työttömien emigraatioliike on käynnistynyt.
Minulla ei ole pienintäkään hajua kuinka elämä toimii tai kuinka minun pitäisi toimia elämässä. Haluan neuvoja ja käskyjä muilta, sillä olen tyhmä enkä pärjää ellei muut tule kertomaan mitä pitää tehdä.
Ymmärrykseni mukaan elämään ei kuulu luonnollisestikaan jälkikasvua, ei vaimoa tai miestä, taloa, turvallisuutta, terveyttä, hammashuoltoa, mitään elämyksiä, ei iloa, ei varaa käydä missään.
Haluan kasvattaa lapseni tapellen jokaisesta oikeudesta sillä en halua työtä vaikka "työtä" ja "koulutusta" on tarjolla mielin määrin sille vain joka siihen tarttuu. Olen valinnut tämän asenteen , koska haluan luistaa asioista. Haluan lusmuilla koska en tietenkään halua mitään pysyvää onnea tai turvaa elämääni.
Mielestäni on hyvä, jos on tulossa vähän lisää remeliä perseelle isi ja äiti-valtion taholta ja pääsen tumpeloimaan entistä surkeampaan kuntoon. Ryhdyn vapaaehtoisesti edelleen heikentämään olosuhteitani tekemällä työn sijaan orjan osan 2000-luvun Suomessa. Saihan orjakin ruokaa. Totta helvetissä sen eteen on tehtävä sitä mitä ruoanantaja käskee.
Kaiken tämän vittuilun jälkeen se toimii tavallaan kuin keppinä, sillä porkkanaahan jo koko elämäni onkin ollut näin minusta tulee mahdollisesti menestyessäni elämässäni tietenkin kiitollinen Suom......vai kenties jonkun muun maan kansalainen. Olenhan toki velkaa tälle Isänmaalle sen osoittamasta kiinnostuksesta elämääni, terveyttäni ja hyvinvointiani kohtaan. Kyynel silmässä tämän sitten vanhoilla päivillä tunnustan ja Suomi-lippua jossain maailmankolkkaa vilkutan. Ai ai se on terve ja kaikkien kannattama lopputulos. Nurkkaan ahdistetuille paras lääke onkin tarjota lisää keppiä. Ja työtön kumartaa ja pyytää lisää. Onnistunut työttömien emigraatioliike on käynnistynyt.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.