Britannian ympäristöministeriö on hylkäämässä Suomalaisen metsäsertifikaatin, mikä merkitsisi sitä, että suomalainen paperi ei enää kelpaisi Britanniassa julkisen sektorin käyttöön.
Tästä voisi olla seurauksena, että Britanniassa myös yksityinen sektori julistaisi suomalaisen paperin pannaan.
Tämä on masentava esimerkki siitä, mitä seuraa kun ympäristönsuojelun kauniiseen kaapuun puettu anarkia ja korruptoitunut virkakoneisto löytävät kulissien takana toisensa.
Kirjoitukseni varsinainen pointti on kuitenkin aivan muualla. Nimittäin miten on mahdollista, että yhden EU-maan viranomaiset voivat edes suunnitella pystyttävänsä toisen EU-maan teollisuudelle tällaisia kaupan esteitä?
En ole yhdessäkään uutisjutussa kuullut/nähnyt ihmeteltävän tätä.
Osaisiko täällä joku kertoa?
Tästä voisi olla seurauksena, että Britanniassa myös yksityinen sektori julistaisi suomalaisen paperin pannaan.
Tämä on masentava esimerkki siitä, mitä seuraa kun ympäristönsuojelun kauniiseen kaapuun puettu anarkia ja korruptoitunut virkakoneisto löytävät kulissien takana toisensa.
Kirjoitukseni varsinainen pointti on kuitenkin aivan muualla. Nimittäin miten on mahdollista, että yhden EU-maan viranomaiset voivat edes suunnitella pystyttävänsä toisen EU-maan teollisuudelle tällaisia kaupan esteitä?
En ole yhdessäkään uutisjutussa kuullut/nähnyt ihmeteltävän tätä.
Osaisiko täällä joku kertoa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
EU:lla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa eikä metsänhoitodirektiivejä tms. Vastaavasti sertifikaatit ovat luonteeltaan vapaaehtoisia ja neuvoa-antavia, niillä ei EU-juridiikassa ole sen isompaa sitovuutta kuin Reilun kaupan merkillä tai Suomen avainlipulla. Jatko kuuluu sitten normaaliin ostajan ja myyjän sopimusvapauteen, myös silloin kun ostaja on valtio. Saksa on EU:ssa esittänyt yhteisen metsäpolitiikan kehittämistä, Suomi on kuulunut ehdottomiin vastustajiin.
Sinänsä tuo ei ole hirveä yllätys, Britanniahan on aina ollut oman tiensä kulkija EU:ssakin (valuutta, Schengen) ja itsenäisyyspuolueen menestys EU-vaaleissa vahvistanee kehitystä. Ympäristöjärjestöjen markkinoimalla FSC-sertifikaatilla on aika iso markkinaosuus ainakin yksityisille kotitalouksille Britanniassa myytävässä puutavarassa
Kyllä tuosta on uutisoitu, ainakin Ylen TV-pääuutisissa ja teksti-TV:n taloussivulla, sekä Hesarin taloussivilla joskus pari viikkoa sitten.
Sertfikointi on raakaa bisnestä. Monille ei juuri kannata maksaa palveluista. Saksaassa äskövuosina tehty aiheeton ilmianto on nyt tehty Britaniassa.
Näillä kettutyttöjen poikaystävillä on vain tarkoitus miinustaa kansantuloa. Metsien luonnontilasta ne eivät ymmärrä mitään. Tuskin tuntevat lentävää kintasta tavallisesta kurresta eroon.
Eihän tässäkään ole kysymys muusta kuin siitä, että suomalaisten metsäfirmojen tulee parantaa tuotteitaan vastaamaan myös Britannian vaatimuksia, jos niillä markkinoilla halutaan pysyä. Jotkut kilpailijat tekevät niin kuitenkin.
Kun ei oteta selvää tosissaan markkinoiden muutoksista, niin käy juuri näin. Kannattaa varmaan käyttää useampia sertifiointifirmoja.