Tarinaa klinusta

Teksti
On hirvittävän kylmä keskitalven päivä. Kaksi miestä saapuu Uralin kainalossa värjöttelevän vankilakaupungin Nizny Tagilin pienelle bussiasemalle. Toinen miehistä astuu sisään rähjäiseen parakkiin. Toinen jää tutkimaan bussiaseman oven lukkoa. Tuo tumma kookas mies on Reijo ”Klinu” Loikkanen. Elinkautisvanki, lukkospesialisti – presidentin ja Jumalan armahtama mies.

Sisällä toinen mies hämmästyy, sillä pakkasesta huolimatta ihmiset värjöttelevät ulkona vaikka sisällä lämpimässä on tilaa yllin kyllin. Tuskin hän on ehtinyt istua odotussalin penkille, kun hänen kylmän turruttamaan tajuntaansa iskee syy salin autiuteen. Sanoinkuvaamaton haju, joka saa silmät tulvimaan vettä ja palan nousemaan kurkkuun. Hän ryntää ovensuuhun ja haukkaa ulkoa raitista ilmaa. Kääntyessään takaisin saliin päin hän paikallistaa hajun lähteen. Keskellä huonetta, kuuman kamiinan lähellä istuu vanhus rääsyihin, hameisiin ja huiveihin kääriytyneenä. Jaloissaan muutama nyssäkkä – koko ihmisen omaisuus. Kauanko lienee siitä, kun hän on päässyt peseytymään tai edes tarpeilleen. Kauan kuitenkin – sen kertoo hänestä lähtevä sanoinkuvaamaton löyhkä.

Samassa ovi aukeaa ja sisään astuu Klinu Loikkanen, kävelee keskelle huonetta kamiinan viereen ja istuutuu penkille. Nuuhkaisee ilmaa, huomaa sitten kaverinsa nojaamassa oven pieleen ja huikkaa tälle: ”Ilkka – mikä täällä haisee?” Mies oven suussa osoittaa Klinun vieressä istuvaa vanhusta ja ryhtyy tekemään tilaa viereensä ovenpieleen Loikkaselle.

Mutta mitä tekee Klinu Loikkanen? Hän kertoi myöhemmin, että nähdessään vanhuksen hän ikään kuin kuuli sisällään äänen, joka sanoi; ”tuonelan porteilta minä tahdon heidät noutaa…”Hän katsoo hetken vieressään istuvaa vanhaa naista, laskee ison kätensä hellästi tämän olkapäälle ja kysyy: ”Äitiseni, tunnetko sinä kuka on Jeesus?” Huivin alta nousevat hitaasti naisen pelokkaat kasvot ikään kuin kysyen: kuka puhuttelee minua, mitä tuo iso mies aikoo… ja sitten nainen vastaa hiljaa: Da.

Rauhallisesti tuo iso mies alkaa kertoa vanhukselle Jeesuksesta, joka ei kulkenut kenenkään ohi. Jeesuksesta, joka ei etsinyt vertaisiaan, vaan rakasti jokaista ansiottomalla rakkaudella ja kuinka tuo sama Jeesus yhä tänään etsii kadonneita, yhä rakastaa jokaista ihmistä ja yhä kutsuu luokseen – rauhan ja anteeksiantamuksen löytämiseen. Sitten hän rukoilee ja siunaa tuon naisen. Ottaa taskustaan setelin ja painaa sen vanhuksen käteen sanoen; ”Osta itsellesi Raamattu. Sieltä löydät Jeesuksen”

Kohtausta ovensuusta katsova mies näkee aivan kuin vanhuksen silmiin olisivat syttyneet valot. Kauan sammuneina olleisiin silmiin syttyvät toivon valot.

Samassa kauan kaivattu bussi saapuu ja Ilkka kutsuu ystäväänsä: ”Klinu – bussi!”

Miehet tunkevat lähes täyteen linja-autoon. He löytävät vapaat tuolit ja istuvat alas. Hetken bussissa istuttuaan Klinu nuuhkaisee jälleen, kumartuu kaveriaan päin ja kysyy: ”Ilkka – mikä täällä haisee?”

Ilkka katsoo ystäväänsä ja vastaa sitten: ”Sina! Klinu- sinä haiset!”

Uudessa Testamentissa Paavali kirjoitti Korinttilaisille näin:

”Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. ”
2. Kor. 2:14-17

Rukoilemme

Isä Jumala
varjele minut imelältä – tyhjältä - rakkaudelta. Ja vaikka pelkäänkin joskus hajua, joka tarttuu, anna minulle rohkeutta rakastaa itseäni säästämättä - enemmän teoilla kuin sanoilla. Mutta anna minulle myös viisautta puhua - kun on se aika. Siunaa armollinen Jumala ihmiset joita tänään kohtaan. Armahda minua. Aamen
(Tarinaa Ilkka Puhakasta ja Reijo klinu Loikkasesta)
http://evl.fi/hartaudet.nsf/06a0d8f321a99918c2257781001d5b4b/c18e0f5debf8bafec22578fc0035ab8a?OpenDocument