Tarinaa klinusta

Teksti
On hirvittävän kylmä keskitalven päivä. Kaksi miestä saapuu Uralin kainalossa värjöttelevän vankilakaupungin Nizny Tagilin pienelle bussiasemalle. Toinen miehistä astuu sisään rähjäiseen parakkiin. Toinen jää tutkimaan bussiaseman oven lukkoa. Tuo tumma kookas mies on Reijo ”Klinu” Loikkanen. Elinkautisvanki, lukkospesialisti – presidentin ja Jumalan armahtama mies.

Sisällä toinen mies hämmästyy, sillä pakkasesta huolimatta ihmiset värjöttelevät ulkona vaikka sisällä lämpimässä on tilaa yllin kyllin. Tuskin hän on ehtinyt istua odotussalin penkille, kun hänen kylmän turruttamaan tajuntaansa iskee syy salin autiuteen. Sanoinkuvaamaton haju, joka saa silmät tulvimaan vettä ja palan nousemaan kurkkuun. Hän ryntää ovensuuhun ja haukkaa ulkoa raitista ilmaa. Kääntyessään takaisin saliin päin hän paikallistaa hajun lähteen. Keskellä huonetta, kuuman kamiinan lähellä istuu vanhus rääsyihin, hameisiin ja huiveihin kääriytyneenä. Jaloissaan muutama nyssäkkä – koko ihmisen omaisuus. Kauanko lienee siitä, kun hän on päässyt peseytymään tai edes tarpeilleen. Kauan kuitenkin – sen kertoo hänestä lähtevä sanoinkuvaamaton löyhkä.

Samassa ovi aukeaa ja sisään astuu Klinu Loikkanen, kävelee keskelle huonetta kamiinan viereen ja istuutuu penkille. Nuuhkaisee ilmaa, huomaa sitten kaverinsa nojaamassa oven pieleen ja huikkaa tälle: ”Ilkka – mikä täällä haisee?” Mies oven suussa osoittaa Klinun vieressä istuvaa vanhusta ja ryhtyy tekemään tilaa viereensä ovenpieleen Loikkaselle.

Mutta mitä tekee Klinu Loikkanen? Hän kertoi myöhemmin, että nähdessään vanhuksen hän ikään kuin kuuli sisällään äänen, joka sanoi; ”tuonelan porteilta minä tahdon heidät noutaa…”Hän katsoo hetken vieressään istuvaa vanhaa naista, laskee ison kätensä hellästi tämän olkapäälle ja kysyy: ”Äitiseni, tunnetko sinä kuka on Jeesus?” Huivin alta nousevat hitaasti naisen pelokkaat kasvot ikään kuin kysyen: kuka puhuttelee minua, mitä tuo iso mies aikoo… ja sitten nainen vastaa hiljaa: Da.

Rauhallisesti tuo iso mies alkaa kertoa vanhukselle Jeesuksesta, joka ei kulkenut kenenkään ohi. Jeesuksesta, joka ei etsinyt vertaisiaan, vaan rakasti jokaista ansiottomalla rakkaudella ja kuinka tuo sama Jeesus yhä tänään etsii kadonneita, yhä rakastaa jokaista ihmistä ja yhä kutsuu luokseen – rauhan ja anteeksiantamuksen löytämiseen. Sitten hän rukoilee ja siunaa tuon naisen. Ottaa taskustaan setelin ja painaa sen vanhuksen käteen sanoen; ”Osta itsellesi Raamattu. Sieltä löydät Jeesuksen”

Kohtausta ovensuusta katsova mies näkee aivan kuin vanhuksen silmiin olisivat syttyneet valot. Kauan sammuneina olleisiin silmiin syttyvät toivon valot.

Samassa kauan kaivattu bussi saapuu ja Ilkka kutsuu ystäväänsä: ”Klinu – bussi!”

Miehet tunkevat lähes täyteen linja-autoon. He löytävät vapaat tuolit ja istuvat alas. Hetken bussissa istuttuaan Klinu nuuhkaisee jälleen, kumartuu kaveriaan päin ja kysyy: ”Ilkka – mikä täällä haisee?”

Ilkka katsoo ystäväänsä ja vastaa sitten: ”Sina! Klinu- sinä haiset!”

Uudessa Testamentissa Paavali kirjoitti Korinttilaisille näin:

”Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. ”
2. Kor. 2:14-17

Rukoilemme

Isä Jumala
varjele minut imelältä – tyhjältä - rakkaudelta. Ja vaikka pelkäänkin joskus hajua, joka tarttuu, anna minulle rohkeutta rakastaa itseäni säästämättä - enemmän teoilla kuin sanoilla. Mutta anna minulle myös viisautta puhua - kun on se aika. Siunaa armollinen Jumala ihmiset joita tänään kohtaan. Armahda minua. Aamen
(Tarinaa Ilkka Puhakasta ja Reijo klinu Loikkasesta)
http://evl.fi/hartaudet.nsf/06a0d8f321a99918c2257781001d5b4b/c18e0f5debf8bafec22578fc0035ab8a?OpenDocument
147280
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

Hyvä tarina.

Äänestä
  • 768

    Äänestä

  • 8756

    Äänestä

  • Vaikuttava kertomus Jumalan palvelijasta,jolla on jalassansa alttiuden kengät.

    Äänestä

  • 7865 kirjoitti:

    8756

    ghfgfh

    Äänestä

En ole kuollut .t.klinu

Äänestä
  • Klinu on kuollut!

    Äänestä

Tunsin aikoinaan Klinun ja tiedän hänen kuolemansa myös, sekä viimeiset ajat.
Rasmus!

Äänestä
  • Klinu oli tosi iso jätkä.

    Äänestä

  • Tietääkö joku jotain Klinusta todellista tietoa?

    Äänestä

  • Anonyymi00011 kirjoitti:

    Tietääkö joku jotain Klinusta todellista tietoa?

    Tapasin hänet Venäjällä joskus!

    Äänestä

  • Anonyymi00012 kirjoitti:

    Tapasin hänet Venäjällä joskus!

    Kerro jotain sellaista Klinusta joka ei ole yleisessä tiedossa niin uskon sinun tunteneen Klinun?

    Äänestä

Olen kuullut tuosta Klinusta monenlaista, mutta voisiko joku kertoa jotain enemmän?

Äänestä

Onko Klinu todellinen henkilö, vai fiktio?

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


OutoJuttu kirjoitti:

Teksti
On hirvittävän kylmä keskitalven päivä. Kaksi miestä saapuu Uralin kainalossa värjöttelevän vankilakaupungin Nizny Tagilin pienelle bussiasemalle. Toinen miehistä astuu sisään rähjäiseen parakkiin. Toinen jää tutkimaan bussiaseman oven lukkoa. Tuo tumma kookas mies on Reijo ”Klinu” Loikkanen. Elinkautisvanki, lukkospesialisti – presidentin ja Jumalan armahtama mies.

Sisällä toinen mies hämmästyy, sillä pakkasesta huolimatta ihmiset värjöttelevät ulkona vaikka sisällä lämpimässä on tilaa yllin kyllin. Tuskin hän on ehtinyt istua odotussalin penkille, kun hänen kylmän turruttamaan tajuntaansa iskee syy salin autiuteen. Sanoinkuvaamaton haju, joka saa silmät tulvimaan vettä ja palan nousemaan kurkkuun. Hän ryntää ovensuuhun ja haukkaa ulkoa raitista ilmaa. Kääntyessään takaisin saliin päin hän paikallistaa hajun lähteen. Keskellä huonetta, kuuman kamiinan lähellä istuu vanhus rääsyihin, hameisiin ja huiveihin kääriytyneenä. Jaloissaan muutama nyssäkkä – koko ihmisen omaisuus. Kauanko lienee siitä, kun hän on päässyt peseytymään tai edes tarpeilleen. Kauan kuitenkin – sen kertoo hänestä lähtevä sanoinkuvaamaton löyhkä.

Samassa ovi aukeaa ja sisään astuu Klinu Loikkanen, kävelee keskelle huonetta kamiinan viereen ja istuutuu penkille. Nuuhkaisee ilmaa, huomaa sitten kaverinsa nojaamassa oven pieleen ja huikkaa tälle: ”Ilkka – mikä täällä haisee?” Mies oven suussa osoittaa Klinun vieressä istuvaa vanhusta ja ryhtyy tekemään tilaa viereensä ovenpieleen Loikkaselle.

Mutta mitä tekee Klinu Loikkanen? Hän kertoi myöhemmin, että nähdessään vanhuksen hän ikään kuin kuuli sisällään äänen, joka sanoi; ”tuonelan porteilta minä tahdon heidät noutaa…”Hän katsoo hetken vieressään istuvaa vanhaa naista, laskee ison kätensä hellästi tämän olkapäälle ja kysyy: ”Äitiseni, tunnetko sinä kuka on Jeesus?” Huivin alta nousevat hitaasti naisen pelokkaat kasvot ikään kuin kysyen: kuka puhuttelee minua, mitä tuo iso mies aikoo… ja sitten nainen vastaa hiljaa: Da.

Rauhallisesti tuo iso mies alkaa kertoa vanhukselle Jeesuksesta, joka ei kulkenut kenenkään ohi. Jeesuksesta, joka ei etsinyt vertaisiaan, vaan rakasti jokaista ansiottomalla rakkaudella ja kuinka tuo sama Jeesus yhä tänään etsii kadonneita, yhä rakastaa jokaista ihmistä ja yhä kutsuu luokseen – rauhan ja anteeksiantamuksen löytämiseen. Sitten hän rukoilee ja siunaa tuon naisen. Ottaa taskustaan setelin ja painaa sen vanhuksen käteen sanoen; ”Osta itsellesi Raamattu. Sieltä löydät Jeesuksen”

Kohtausta ovensuusta katsova mies näkee aivan kuin vanhuksen silmiin olisivat syttyneet valot. Kauan sammuneina olleisiin silmiin syttyvät toivon valot.

Samassa kauan kaivattu bussi saapuu ja Ilkka kutsuu ystäväänsä: ”Klinu – bussi!”

Miehet tunkevat lähes täyteen linja-autoon. He löytävät vapaat tuolit ja istuvat alas. Hetken bussissa istuttuaan Klinu nuuhkaisee jälleen, kumartuu kaveriaan päin ja kysyy: ”Ilkka – mikä täällä haisee?”

Ilkka katsoo ystäväänsä ja vastaa sitten: ”Sina! Klinu- sinä haiset!”

Uudessa Testamentissa Paavali kirjoitti Korinttilaisille näin:

”Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. ”
2. Kor. 2:14-17

Rukoilemme

Isä Jumala
varjele minut imelältä – tyhjältä - rakkaudelta. Ja vaikka pelkäänkin joskus hajua, joka tarttuu, anna minulle rohkeutta rakastaa itseäni säästämättä - enemmän teoilla kuin sanoilla. Mutta anna minulle myös viisautta puhua - kun on se aika. Siunaa armollinen Jumala ihmiset joita tänään kohtaan. Armahda minua. Aamen
(Tarinaa Ilkka Puhakasta ja Reijo klinu Loikkasesta)
http://evl.fi/hartaudet.nsf/06a0d8f321a99918c2257781001d5b4b/c18e0f5debf8bafec22578fc0035ab8a?OpenDocument

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu