Tämä oli hyvä päivä.

Kävin vaa'alla aamulla eikä painoni ollut noussut. Olen ollut pitkällä sairaslomalla ja välillä sortunut herkkuihin. Käteni vielä särkee ja puutuu. Muttei enää niin pahasti kuin aiemmin.
Menin salille ja tervehdin ensimmäisen kerran erästä, jonka siellä olen joka kerran käydessäni nähnyt. Oli silminnähden olahtunut. Ihan pienestä moikasta. Ei kai lopppujen lopuksi kovin suuria tarvitse kun saa hyvän mielen.
Olen niin iloinen, että löysin itselleni harrastuksen. Jotain minne on kiva mennä vsikka olo olisi mikä. Tiedän tulevani kotiin aina ehjempänä.

Palatessani kotiin, oli ulkona aivan mielettömän kaunista. Ilma oli pinkin, oranssin ja tumman violetti. Syksyinen auringonlasku... lämmin, mutta odottava. Odotan lunta. Mutta tänään oli suorastaan henkeäsalpaavat värit. Rakastan syksyä. Niin alkua kuin loppuakin.
Tein pitkästä aikaa hyvää salaattia. Nykyään on vähän rahaa ja ruuan suhteen olen tylsistynyt. Ruokahalukin oli hetken hieman kateissa.
Päätin hieman hemmoitella itseäni. Laitoin kasvoilleni naamion. Hoidin jalat ja rasvasin hienon voiteen näytetteellä. Ja tunsin hetken elämässä hieman luksusta.
Mielessäni käväisi hetken eräs ihminen, joka tuli elämääni vuoden alussa. Teki valheillaan ja kohtelullaan elämästäni helvetin. Huomasin etten ahdistu enää. Olen päässyt yli. Hetken annoin ajatuksen monelle, jotka ovat kohdelleet minua pahasti. Mutta vain hetken heitä mietin. En jäänyt murehtimaan.
Laitoin kynttilän palamaan. Kissani kömpi syliini kehräämään. Sillä valuu kuola kun se nauttii. Nytkin vilttiin alkoi muodostua märkä läntti. Toinen kissa kertoili hetken tarinoitaan. Hiljeni ja otti paikan läheltä.
Heitin ilmaan pienen toiveen.. toivoisin vihdoin löytäväni jonkun hyvän ihmisen rinnalleni. Olenko tavannut outoja siksi, että en ole ollut ehjä.
Nyt tunnen olevani. Olen rauhallinen. Olen tyytyväinen tähänkin. Olen onnellinen. Huomaan hymyileväni.