Samalla kun olen enemmän kuin huolestunut maamme ja kansamme tulevaisuudesta, palautan lukijoiden mieliin senkin tosiasian, että hetkittäin meillä kansana on ollut hyväkin säkä:
1. Kun meistä tehtiin kristittyjä.
Suomalaisilla oli joka tapauksessa edessään liittyminen kristittyyn maailmaan,sillä kaikkialla ympärillämme oli voimistuvia toimijoita ja meidän omat voimavaramme olivat rajoitetut jos niitä katseli niin aineellisesta kuin sivistyksellisestäkin mittakaavasta. De Facto ympäristö oli omaksunut feodaalisen elämänmuodon zeniitin tietotaidon kun taas meikäläiset elivät nousevan barbarismin maailmassa.
Vaihtoehdot:
- Novgorod.Tämä vaihtoehto olisi sitonut meidät maailmaan, jonka kulttuurin juuri alkanut mongolirynnäkkö tulisi kierouttamaan kokonaiseksi vuosituhanneksi. Tosin Novgorod selvisi pahemmasta, mutta Iivana Julma olisi viimeistään tasannut puntit ja päästänyt meidätkin osaksi Moskovan tapaa hoitaa asioita!
- Saksalainen Ritarikunta. Näihin aikoihin sen myöhempi liitännäinen Kalpaveljet oli pääsemässä virolaisten niskan päälle osin tanskalaisten avittaessa ja lopun kaikki tietävätkin. Maaorjuutta ja lähes kaikki feodalismin negatiiviset osiot yhtyneenä vuosisataiseen pysähdykseen ja kansalliseen sortoonkin.
-Ruotsi: Tämä toteutunut osio on yksi historiamme suurista onnenkantamoisista: Birger Jaarli tosin miehitti maan, mutta hänen tuomansa ruotsalaissiirtolaisus ei koostunut feodaaliaatelistosta vaan suomalaisten itsensä kaltaisesesta sukankuluttajapoppoosta ja hänen seuraajiensa aikana maastamme tuli lähes tasavertainen osa valtakuntaa siinä mitassa kuin se oli ylipäätään mahdollista. Jo Folkungahallinnon loppuaikoina suomalaiset ottivat osaa kuninkaanvaaliin ja kirkon virat olivat auki oman maan kunnianhimoisille miehille. Seuranneena unioniaikana maan oma ylimystö ja hengellinen sääty harjoittivat hetkin hyvinkin omaehtoista politiikkaa, josta virolaiset saattoivat vain uneksia.
2.Kun meistä tehtiin osa Unionia.
Monet muistavat Turun polttajaiset 1509, mutta niin tuhoisaa kuin tanskalainen valta hetkin olikin, niin Unioniin liittyminen suojasi meitä, jos ei venäläisiltä niin kuitenkin saksalaisilta, joiden ekspansio Pohjolaan oli voimakasta. ( Mm. Folkungat korvautuivat saksalaisella hallitsijalla) Hansa oli sekin voimissaan.
Ylläolevaa kehitystä ryhtyi vastustamaan Bo Joninpoika ja hänen kuoltuaan oli tie avattu Tanskan johtamalle Kalmarin Unionille. Se ei toiminut läheskään aina täydellisesti (pikemminkin se oli jatkuvan rähinän ja sisällissodan aihe!)koska Margaretan seuraajat eivät olleet tehtäviensä tasalla, mutta Suomelle unioni aika oli suotuisaa aikaa vaikka ottaakin huomioon ns. Vanhan Vihan ja tanskalaisten hurjastelun.
3.Kun meistä tuli osa protestanttista Pohjolaa.
Kaarlen voitto saattoi riistää suomalaiselta eliitiltä suuren osan itsenäisyydestä, jonka heikko Sigismund oli sille suonut ja hänen seuraajiensa tehostunut hallinto heikensi kansallista asemaamme, mutta vaihtoehto;eläminen osana mätänevää Puolaa, olisi ollut vielä kamalampi.Olisimme olleet erossa dynaamisesta kehittyvästä protestanttisesta maailmasta meille kaukaisen Varsovan kannalta kaukainen maakunta jota olisivat riistäneet mädäntyneen hallinnon tiettyyn valittuun kansaan kuuluvat veronvuokraajat. Todennäköisesti oman aatelistomme lisäksi olisimme saaneet jonkun magnaatin apuväkeä ja oma kauppamme olisi taantunut pelkäksi rannikkopurjehdukseksi.Turku olisi ollut Puolan hajotessa ja Suomen joutuessa venäläisille edelleen sama kaupunki kuin joskus AD 1500!
Ja mitä meihin muuten tulee, niin meiltä olisi puuttunut muutakin kuin Yliopisto ja suhteellisen yleinen lukutaito.
4 Meistä tuli autonomisia venäläisiä.
Viime aikoina jotkut ovat ryhtyneet jälkijättöisesti väittämään, että koko Venäjän voitto 1809 oli huono homma ja jos olisimme jääneet osaksi Ruotsia, niin olisimme sääsyneet vuodelta 1918 ja 1939! Ja Itsenäisyyskin olisi tullut kuten norskeille! Noin vain kuin itsestään!
Tällaisten puheiden esittäjille ei tietenkään ole tullut mieleen miettiä sitä "vähäpätöistä pikkuseikkaa", että kansamme oli jaettu kahtia Kymijokea pitkin ja että yhteytemme Ruotsiin oli paljon tiiviimpi kuin Norjan, joka vasta 1816 joutui osaksi ko. valtakuntaa ja jo alusta asti vähemmän tiiviisti. Jos miettii, kuinka pitkälle ruotsalaistuminen oli edennyt rintamailla 1809 niin syytä huoleen olisi ollut ,jos vanha meininki olisi saanut jatkua. Nytkin, toteutuneessa historiassa, ruotsinkielinen yläluokka kykeni hyvinkin kauan, aina näihin päiviin asti, kaikin tavoin jarruttamaan kansallisia pyrkimyksiä!
5.Pääsimme irti Venäjästä.
Autonomiamme menestys perustui paljossa venäläisten hallinnon heikkouteen ja vaikeuksia syntyi heti ko. resurssin vahvistuessa. (Ja koska siihen liittyi yhtenäisen Saksan aiheuttama huoli!)
Venäjän vanhan hallinnon totaalinen romahdus ( jos I Maailmansota olisi syttynyt joskus 1924 niin kuka tietää?) ja täydellinen sekasorto loivat lyhyeksi aikaa tilanteen, jossa pääsimme irti Venäjästä. Tietyllä tavalla Lenin oli itsenäisyytemme kummi, sillä edes taloudellisia etujaan puolustava eliitti ei voinut ajatella häntä etujensa takuumieheksi niinkuin vielä jotain Kerenskiä! Ja kun tuuria on, niin kaikki sujuu: Jopa Punakapinakin alkoi vasta silloin,kun sen kukistaneet vastavoimat olivat tarpeeksi tehokkaita täyttämään tehtävänsä. Kuukautta aiemmin ja tässä maassa olisi tapahtunut jänniä asioita seuraavat vuosikymmenet.( Mm. vuonna -37 olisi lähes varmuudella tapahtunut laajennettu versio Itä-Karjalan Kommuunin likvidoinnista!)
Eli jos vertaa tuuriamme virolaisten vastaavaan, niin asiamme ovat olleet hyvin. II Maailmansota tapahtumineen on sitten oma asiansa sekin...
Robespierre
1. Kun meistä tehtiin kristittyjä.
Suomalaisilla oli joka tapauksessa edessään liittyminen kristittyyn maailmaan,sillä kaikkialla ympärillämme oli voimistuvia toimijoita ja meidän omat voimavaramme olivat rajoitetut jos niitä katseli niin aineellisesta kuin sivistyksellisestäkin mittakaavasta. De Facto ympäristö oli omaksunut feodaalisen elämänmuodon zeniitin tietotaidon kun taas meikäläiset elivät nousevan barbarismin maailmassa.
Vaihtoehdot:
- Novgorod.Tämä vaihtoehto olisi sitonut meidät maailmaan, jonka kulttuurin juuri alkanut mongolirynnäkkö tulisi kierouttamaan kokonaiseksi vuosituhanneksi. Tosin Novgorod selvisi pahemmasta, mutta Iivana Julma olisi viimeistään tasannut puntit ja päästänyt meidätkin osaksi Moskovan tapaa hoitaa asioita!
- Saksalainen Ritarikunta. Näihin aikoihin sen myöhempi liitännäinen Kalpaveljet oli pääsemässä virolaisten niskan päälle osin tanskalaisten avittaessa ja lopun kaikki tietävätkin. Maaorjuutta ja lähes kaikki feodalismin negatiiviset osiot yhtyneenä vuosisataiseen pysähdykseen ja kansalliseen sortoonkin.
-Ruotsi: Tämä toteutunut osio on yksi historiamme suurista onnenkantamoisista: Birger Jaarli tosin miehitti maan, mutta hänen tuomansa ruotsalaissiirtolaisus ei koostunut feodaaliaatelistosta vaan suomalaisten itsensä kaltaisesesta sukankuluttajapoppoosta ja hänen seuraajiensa aikana maastamme tuli lähes tasavertainen osa valtakuntaa siinä mitassa kuin se oli ylipäätään mahdollista. Jo Folkungahallinnon loppuaikoina suomalaiset ottivat osaa kuninkaanvaaliin ja kirkon virat olivat auki oman maan kunnianhimoisille miehille. Seuranneena unioniaikana maan oma ylimystö ja hengellinen sääty harjoittivat hetkin hyvinkin omaehtoista politiikkaa, josta virolaiset saattoivat vain uneksia.
2.Kun meistä tehtiin osa Unionia.
Monet muistavat Turun polttajaiset 1509, mutta niin tuhoisaa kuin tanskalainen valta hetkin olikin, niin Unioniin liittyminen suojasi meitä, jos ei venäläisiltä niin kuitenkin saksalaisilta, joiden ekspansio Pohjolaan oli voimakasta. ( Mm. Folkungat korvautuivat saksalaisella hallitsijalla) Hansa oli sekin voimissaan.
Ylläolevaa kehitystä ryhtyi vastustamaan Bo Joninpoika ja hänen kuoltuaan oli tie avattu Tanskan johtamalle Kalmarin Unionille. Se ei toiminut läheskään aina täydellisesti (pikemminkin se oli jatkuvan rähinän ja sisällissodan aihe!)koska Margaretan seuraajat eivät olleet tehtäviensä tasalla, mutta Suomelle unioni aika oli suotuisaa aikaa vaikka ottaakin huomioon ns. Vanhan Vihan ja tanskalaisten hurjastelun.
3.Kun meistä tuli osa protestanttista Pohjolaa.
Kaarlen voitto saattoi riistää suomalaiselta eliitiltä suuren osan itsenäisyydestä, jonka heikko Sigismund oli sille suonut ja hänen seuraajiensa tehostunut hallinto heikensi kansallista asemaamme, mutta vaihtoehto;eläminen osana mätänevää Puolaa, olisi ollut vielä kamalampi.Olisimme olleet erossa dynaamisesta kehittyvästä protestanttisesta maailmasta meille kaukaisen Varsovan kannalta kaukainen maakunta jota olisivat riistäneet mädäntyneen hallinnon tiettyyn valittuun kansaan kuuluvat veronvuokraajat. Todennäköisesti oman aatelistomme lisäksi olisimme saaneet jonkun magnaatin apuväkeä ja oma kauppamme olisi taantunut pelkäksi rannikkopurjehdukseksi.Turku olisi ollut Puolan hajotessa ja Suomen joutuessa venäläisille edelleen sama kaupunki kuin joskus AD 1500!
Ja mitä meihin muuten tulee, niin meiltä olisi puuttunut muutakin kuin Yliopisto ja suhteellisen yleinen lukutaito.
4 Meistä tuli autonomisia venäläisiä.
Viime aikoina jotkut ovat ryhtyneet jälkijättöisesti väittämään, että koko Venäjän voitto 1809 oli huono homma ja jos olisimme jääneet osaksi Ruotsia, niin olisimme sääsyneet vuodelta 1918 ja 1939! Ja Itsenäisyyskin olisi tullut kuten norskeille! Noin vain kuin itsestään!
Tällaisten puheiden esittäjille ei tietenkään ole tullut mieleen miettiä sitä "vähäpätöistä pikkuseikkaa", että kansamme oli jaettu kahtia Kymijokea pitkin ja että yhteytemme Ruotsiin oli paljon tiiviimpi kuin Norjan, joka vasta 1816 joutui osaksi ko. valtakuntaa ja jo alusta asti vähemmän tiiviisti. Jos miettii, kuinka pitkälle ruotsalaistuminen oli edennyt rintamailla 1809 niin syytä huoleen olisi ollut ,jos vanha meininki olisi saanut jatkua. Nytkin, toteutuneessa historiassa, ruotsinkielinen yläluokka kykeni hyvinkin kauan, aina näihin päiviin asti, kaikin tavoin jarruttamaan kansallisia pyrkimyksiä!
5.Pääsimme irti Venäjästä.
Autonomiamme menestys perustui paljossa venäläisten hallinnon heikkouteen ja vaikeuksia syntyi heti ko. resurssin vahvistuessa. (Ja koska siihen liittyi yhtenäisen Saksan aiheuttama huoli!)
Venäjän vanhan hallinnon totaalinen romahdus ( jos I Maailmansota olisi syttynyt joskus 1924 niin kuka tietää?) ja täydellinen sekasorto loivat lyhyeksi aikaa tilanteen, jossa pääsimme irti Venäjästä. Tietyllä tavalla Lenin oli itsenäisyytemme kummi, sillä edes taloudellisia etujaan puolustava eliitti ei voinut ajatella häntä etujensa takuumieheksi niinkuin vielä jotain Kerenskiä! Ja kun tuuria on, niin kaikki sujuu: Jopa Punakapinakin alkoi vasta silloin,kun sen kukistaneet vastavoimat olivat tarpeeksi tehokkaita täyttämään tehtävänsä. Kuukautta aiemmin ja tässä maassa olisi tapahtunut jänniä asioita seuraavat vuosikymmenet.( Mm. vuonna -37 olisi lähes varmuudella tapahtunut laajennettu versio Itä-Karjalan Kommuunin likvidoinnista!)
Eli jos vertaa tuuriamme virolaisten vastaavaan, niin asiamme ovat olleet hyvin. II Maailmansota tapahtumineen on sitten oma asiansa sekin...
Robespierre
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jonkun muun kirjoittaman tekstin omiminen ja esittäminen omanaan on tuhmaa...hyvin tuhmaa!
Rectumini odottaa rangaistusta!
Sinuna kiinnittäisin huomiosi selkeään asennevammaasi.
että tsunami surmasi yli 100 somalia?