Vapaa-ajattelijat ovat keskittyneet viime vuosina paljolti yhteiskunnallisiin ja poliittisiin uudistustavoitteisiin sekä kulttuuriseen työhön monissa paikalllisyhdistyksissä. Ajatuksia uskontokritiikin lisäämisestä on samalla esitetty. Jo VA-lehdessö 2/2014 liiton päääsihteeri kirjoitti seuraavasti:
" Kaikesta ...”valtio- ja kuntakritiikistä” huolimatta olen vahvasti sitä mieltä, että reipasta ja haastavaa uskontokritiikkiä tarvitaan myös lisää suomalaiseen keskusteluun. Tätä näkemystä vahvisti kansainvälisin esimerkein myös TV1:n Dokumenttiprojekti: Uskonnottomat.
Kyllä peruskysymykset maailmasta, elämästä ja ihmisestä, maailmankuvasta, tieteestä, uskosta, uskonnosta, etiikasta ja elämänkatsomuksesta kiinnostavat ihmisiä. Kyllä ateistien ja muiden uskonnottomien kannattaa olla mukana keskusteluissa ja väittelyissä – ja myös aiempaa enemmän haastaa uskontojen edustajia julkiseen debattiin. Tietenkään kaikki ihmiset eivät viitsi kaikkia perusasioita vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen veivata, ja tietenkin ihmisillä tulee olla oikeus olla uskontojen ja uskonnottomuuden suhteen välinpitämätön. Mutta kun kaikki elämänkatsomustamme kuitenkin ainakin jossain vaiheessa elämäämme pohdimme, olkaamme uskonnottomina mukana markkinoilla.
Rationaalisuus, tiedepohjaisuus, sekulaari humanistinen etiikka ovat asioita joita on paikallaan myös puolustaa, koska ne edistävät yhteistä hyvää. Dogmaattisuus, ”pyhien kirjojen” totena pitäminen, irrationaalisuus, kohtalonusko, usko suojelusenkeliin ovat asioita joita on vastuullista vastustaa, koska eivät edistä yhteistä hyvää kehitystä. Tietenkin kritiikin pitää olla asiallista, rationaalista, ymmärtäväistä, eettistä ja humaania. Olisi varsinkin vakavissa onnettomuustapauksissa suorastaan vastenmielistä ja epäeettistä lähteä ilkkumaan, kun uskovaisen suojelusenkeli tai Herra ei mahdollisesti varjellutkaan. Mutta sen sijaan on eettistä tuoda yleiseen keskusteluun muun muassa kohtalouskon haitallisuus niin ihmisten kuin ihmiskunnan elämän tietoiselle kehittämiselle."
http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2014/06/05/paasihteerin-palsta-hyvaa-paimenta-tarvitaan/
" Kaikesta ...”valtio- ja kuntakritiikistä” huolimatta olen vahvasti sitä mieltä, että reipasta ja haastavaa uskontokritiikkiä tarvitaan myös lisää suomalaiseen keskusteluun. Tätä näkemystä vahvisti kansainvälisin esimerkein myös TV1:n Dokumenttiprojekti: Uskonnottomat.
Kyllä peruskysymykset maailmasta, elämästä ja ihmisestä, maailmankuvasta, tieteestä, uskosta, uskonnosta, etiikasta ja elämänkatsomuksesta kiinnostavat ihmisiä. Kyllä ateistien ja muiden uskonnottomien kannattaa olla mukana keskusteluissa ja väittelyissä – ja myös aiempaa enemmän haastaa uskontojen edustajia julkiseen debattiin. Tietenkään kaikki ihmiset eivät viitsi kaikkia perusasioita vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen veivata, ja tietenkin ihmisillä tulee olla oikeus olla uskontojen ja uskonnottomuuden suhteen välinpitämätön. Mutta kun kaikki elämänkatsomustamme kuitenkin ainakin jossain vaiheessa elämäämme pohdimme, olkaamme uskonnottomina mukana markkinoilla.
Rationaalisuus, tiedepohjaisuus, sekulaari humanistinen etiikka ovat asioita joita on paikallaan myös puolustaa, koska ne edistävät yhteistä hyvää. Dogmaattisuus, ”pyhien kirjojen” totena pitäminen, irrationaalisuus, kohtalonusko, usko suojelusenkeliin ovat asioita joita on vastuullista vastustaa, koska eivät edistä yhteistä hyvää kehitystä. Tietenkin kritiikin pitää olla asiallista, rationaalista, ymmärtäväistä, eettistä ja humaania. Olisi varsinkin vakavissa onnettomuustapauksissa suorastaan vastenmielistä ja epäeettistä lähteä ilkkumaan, kun uskovaisen suojelusenkeli tai Herra ei mahdollisesti varjellutkaan. Mutta sen sijaan on eettistä tuoda yleiseen keskusteluun muun muassa kohtalouskon haitallisuus niin ihmisten kuin ihmiskunnan elämän tietoiselle kehittämiselle."
http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2014/06/05/paasihteerin-palsta-hyvaa-paimenta-tarvitaan/
Vastaukset 87
Vanhimmat
Ja uusimmassa Vapaa Ajattelija -lehdessä liittovaltuusston varapuheenjohtaja tuo esiin kolumnissaan seuraavaa:
Muistetaan myös, että jumalia tuskin on olemassa
Vapaa-ajattelijain liitto on viime vuosina profiloitunut enimmäkseen poliittiseksi vaikuttajaksi, ajamaan katsomusten tasa-arvon tavoitetta. Tätä tärkeää tavoitetta on mahdollista ajaa ja onkin enenevässä määrin ajettu ottamatta kantaa siihen ovatko uskontojen opit totta vai eivät. Mielissämme varmaan kummittelee edelleen negatiivinen stereotypia puolihullusta dogmaattisesta ja sivistymättömästä vapaa-ajattelija-ukosta, joka punalippu kädessään torilla räyhää: “Ei ole Jumalaa!” Halu ottaa pesäeroa tähän stereotypiaan lienee tietoisesti tai tiedostamatta vaikuttanut siihen, että uskontojen oppien kritiikki on pitkälle siivoutunut pois nykyisestä toiminnastamme ja julkisuuskuvastamme.
Kuitenkin viimeistään ateismin uuden aallon supertähdet Dawkins, Dennet, Harris ja Hitchens ovat osoittaneet, että tiukkaakin uskontokritiikkiä voidaan tehdä sivistyneesti ja suurella menestyksellä. Ateismikirjojen miljoonamyynnin myötä on puhe Jumalan epätodennäköisyydestä menettänyt tabu-asemaansa – kunhan puhe tehdään tyylikkäästi ja selkeästi.
Mielestäni vapaa-ajattelijoidenkin on hyvä tuoda rationaalinen uskontokritiikki laajemmin takaisin ohjelmaamme. Tieteellisen uskontokriittisen ajattelun leviäminen on hyödyllistä jo pelkästään yhteiskunnallisten tavoitteidemme kannalta: ylhäältä alas tapahtuvan lobbauksen tulokset jäävät demokratiassa väistämättä laihoiksi niin kauan kun kansa ja sen edustajat ovat enimmäkseen uskonnollisia. Olemme nähneet, että vaikka perustuslaki kuinka edellyttäisi tasa-arvoa, voivat uskonnolliset kansanedustajat keksiä loputtomasti selityksiä ja viivytyksiä uskontojen etuoikeuksien purkamiselle.
Toiseksi, sopivasti muotoiltuna uskontokritiikillä myös lienee kysyntää, etenkin nuorten keskuudessa. Protu-leirien ohjaajana olen nähnyt miten valtaosaa nuorista kiinnostavat politiikkaa enemmän suuret kysymykset jumalten olemassaolosta, moraalista ja maailmankaikkeuden synnystä. Nekin nuoret joita politiikka ja yhteiskunnallisten vääryyksien korjaaminen kiinnostaa, mieltävät yleensä vaikkapa köyhyyden tai ilmastonmuutoksen olevan tähdellisempiä ongelmia kuin esimerkiksi kirkon verotusoikeuden. Mutta suurten kysymysten pohdinta voi tuoda heidät – kuten aikanaan minut – osaksi aktiivisten uskonnottomien yhteisöä ja saada tätä kautta myöhemmin kiinnostumaan myös katsomusten tasa-arvon edistämisestä.
Kolmanneksi, tieteellis-rationaalisella ajattelulla ja uskontokritiikillä on itseisarvoa täysin politiikasta riippumatta. Voimme olla yhteisö, jossa jäsenemme voivat harrastaa mielenkiintoista sisältöä elämäänsä tuovaa rationaalista pohdintaa. Foorumi, jonka keskustelujen avulla ihmiset voivat heijastaa ajatuksiaan ja arvojaan ja kehittää niitä yhä paremmiksi. Sillä, ovatko uskonnot oikeassa, on itsessään merkitystä: on arvokkaampaa omata kriittisessä tarkastelussa mahdollisimman paikkansa pitävä maailmankatsomus ja elää tätä elämää varten kuin elää lohdullisessakin valheessa olematonta taivasosuutta odotellen.
http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2015/10/11/muistetaan-myos-etta-jumalia-tuskin-on-olemassa/
Tässä ateistin puheenvuoro (lainausta, linkki lopussa):
Viime vuosikymmenen uusateistit, "neljä hevosmiestä" eivät tehneet minuun järin suurta vaikutusta, koska samat ajatukset joita he hieman väsyneesti pyörittelevät kävin itse läpi omassa päässäni joskus 5-15-vuotiaana.
Paljon mielenkiintoisempi älyllinen keskustelu käytiin samoihin aikoihin kognitiivisen uskontotieteen puolella uskontojen tieteelliseksi selittämiseksi. Siinä missä melko ideologinen uusateismi hallitsi kirjamarkkinoita 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, empiirisen uskontotieteen perustalta on kirjoitettu uskontoihin paljon ymmärtäväisemmin suhtautuvia kirjoja 2010-luvulla. Niitä on esitellyt muun muassa New Scientist uskontoaiheisessa teemanumerossaan.
Erikoista on se, että maailman ehkä vaikutusvaltaisin empiristi - siis tieteellisen menetelmän kannattaja ja siitä valistava tieteen popularisoija - Richard Dawkins nojaa monessa uskontoon liittyvässä kysymyksessä ennemminkin (ateistiseen) ideologiaan kuin (empiiriseen) tieteeseen.
http://www.tiede.fi/blogit/skeptikon_paivakirja/uskonnoista_tieteesta_ja_demokratiasta
Olen samaa mieltä siitä, että Dawkinsin ym. kirjat eivät sisällä mitään kovin erikoista. Samaa päättelyä ja ihmettelyä jota itsekin olen käynyt läpi. Hyvä puoli on tunnettu kirjoittaja -- asia kun todellisuudessa menee paremmin perille sopivan ihmisen sanomana.
Lisäksi nimenomaan Dawkinsin kirjoituksissa olen nähnyt virheellisen käsityksen ainakin horoskooppimaakareista ja katolisen kirkon ehtoollisesta.
Uskontokritiikin ongelma on se, että siinä sanotaan epätodeksi jotain aivan ilmeisen epätotta. Vähän kuin sanoisi että maa ei ole litteä. Kuulitteko, maa on pallo! Ja ne jotka uskovat litteään maahan, ovat argumenttien ulottumattomissa. Niin on myös liki kaikkien uskovien laita.
Maapallon pyöreydestähän on vihje jo nimessä.
En ole nähnyt yhtään valokuvaa "Ei ole Jumalaa" -kyltin miehestä. Sen sijaan olen nähnyt kuvan, jossa ikääntyneen miehen kyltissä luki valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksen odanottajille "kirkko irti valtiosta". Sama mies kuitenkin piti Helsingin työväenopistossa kursseja monia vuosia, joten hän ei ollutkaan sivistymätön. Mielenosoitukset ovat yätä nykyä ihan yleisiä ns. paremmissakin piireissä mm. yliopistolla.
"Paljon mielenkiintoisempi älyllinen keskustelu käytiin samoihin aikoihin kognitiivisen uskontotieteen puolella uskontojen tieteelliseksi selittämiseksi."
Tarkoittanet uskontojen puhtaaksi pesemiseksi? Ehkä tyypillisin näistä selityksistä on poikien ympärileikkauksen selittäminen, rationalisointi; se muuttuu kuulijan korvissa käsitettävämmäksi sillä, kun kertoo modernin lääketieteen ja hygienian keinoin, miten aavikolla peseytymismahdollisuuksien ollessa pienet, ympärileikkaus lisäsikin terveyttä.
Se, mitä nämä uskonnon rationalisaattorit jättävät kertomatta, on se, että muinaisessa Egyptissä harrastettiin ympärileikkausta ja tapa liittyi Horus-jumalaan ja meille tuntemattomiin kosmologisiin selitysmalleihin. Egyptin kulttuurihan on ikivanhaa, jo pronssikaudelta periytyvää.
Foinikialaiset ja muut eteläisen Välimeren kansallisuudet myönsivät jo kreikkalaisaikana kopioineensa tämän käytännön egyptiläisiltä. Todisteet on luettavissa ihan selvällä kiellä ylös kirjoitettuna Herodotoksen teksteistä. Mitään tekemistä sillä ei ollut hygienian kanssa. Mitä luultavammin juutalaiset oppivat ympärileikkauksensa myös Egyptistä ja sieltä se levisi islamiin.
Uskontotieteilijöiden puheet muuttuvatkin siis irrationaalisten uskomusten paremmin päin selittelyksi. Ikään kuin uskonnolliset käskyt olisivatkin tietäneet jo ennalta jotain asioita, jotka hygienia ja luonnontieteet ovat vasta myöhemmin todistaneet oikeiksi.
Nämä uskontotieteilijät ja sun muut ovat eräänlainen viides kolonna, joka ajaa selvästi uskonnollisten selitysmallien vakiinnuttamista ja ateistien on paljon vaikeampi keskustella heidän kanssaan, koska he esittäessään ideoitaan pukeutuvat tieteen viittaan, mutta kun sinne viitan sisään katsoo, siellä sykkii uskonnollinen sydän, jolla ovat uskonnolliset motiivit.
Tälle on ihan oma nimensäkin, nimittäin uususkonnollisuus, new ageismi. Puheet taivaista tulleista ufoista ja sun muista ovat pitkälti sitä samaa tarinaa, mitä on luettavissa pyhistä kirjoituksista, mutta nyt rattaat on korvattu painovoiman kumoavilla laitteilla ja taivas joutsenen tähdistöillä ja pyhät kirjoitukset itse jollain höpöhöpöllä, joka koskee siitä, miten vieraat ovat tulleet varoittamaan katastrofeista (= profetia?)
Jos sinä kuvittelet, että ateismi olisi jotenkin vanhentunutta, olet todella väärässä. Ja Dawkins ja kumppanit ovat nimenomaan pyrkineet varoittamaan meitä tästä uudenlaisesta uskontojen esiinmarssista. Imperiumin vastaiskusta, jonka kohteena opetuslaitos, ylin tietoa tuottava yliopistolaitos, ja muut yhteiskunnan instanssit kuten lainsäädäntö, vain muutamia mainitakseni. Esimerkiksi pyhäinhäväistystä koskeva lainsäädäntö, blashemy, on kokenut muutaman kuluneen vuoden aikana uusrenesanssin tavalla, joka olisi tarkoittanut esimerkiksi 1700-luvulla sitä, että tunnetuin valistusfilosofi Voltaire olisi joutunut vankilaan teksteistään.
Luterilaisuus on aika fundamentalistinen lahko. Mustavalkoinen, ääridualistinen. Yksin uskosta. Taivas tai helvetti.
Maailma ei ole mustavalkoinen. Eivät ihmisetkään. Onneksi on olemassa sateenkaaren värit. Tiedopohjainen maailmankuva ja ihmiskuva sekä humanistinenn etiikka ovat paljon parempi katsomuspohja yksilöiden elämänkatsomuksille kuin uskontojen dogmiperustainen oppi ja uskontunnustukset.
Tämä on tärkeä näkökohta.
Itse asiassa islamin taivaskäsitys on vähemmän dualistinen kuin luterilaisen uskontunnustukse. Paitsi "uskottomien" suhteen. No jaa, samaa potaskaa perusteiltaan kumpainenkin.
No kyllä se nyt toisaalta onkin aika mustavalkoinen osassa asioita.
Maa kiertää aurinkoa. Ei toisinpäin. Mainilan laukaukset ammuttiin NL:n puolelta. Ei Suomesta. Jumalia ei ole olemassa.
Eivät tällaiset asiat sisällä paljon harmaan sävyjä. Joku poliittinen linjaus, vaikka nyt SOTE, onkin sitten toisaalta ja toisaalta -asia. Ihmistieteissäkin on enemmän sävyjä, siinä mikä vaikka oli uskonnon osuus P-Irlannin konfliktissa. Mutta ei tätä harmautta pidä kaiken ylle sovittaa.
Ihmiset eivät ole mustavalkoisia hyvä-paha -ulottuvuudella. Jako "vuohiin ja lampaisiin" on kohtuuton. Epiksen ennätys. Onneksi se on vain kuvitelmaa "ikuisuudesta".
Binaarilukujen avulla voi kuvata myös värejä.
Valitettavasti myös hindulaisuudessa ja buddahlaisuudessa on vahvoja uskonkiihkoisia ja ääripoliittisia suuntauksia. Kiihkoileva hindu tappoi Mahatma Gandhin, ja aivan viime aikoina on Intiasssa kiinnitetty kriittistä huomiota siihen, että pääministeri on Intiassa suhtautunut hyvin lepsusti kiihkoilevien hindujen surmatöihin ja väkivaltaan.
Sri Lankassa buddhalaisuuteen ja buddhalaispapistoon liitty vahva kiihkonationalistinen suuntaus tai siipi, joka muun muassa on vaatinut toisuskoisten tamilien ankaraa rangaisemista ja monokulttuurista maata.
Samalla suunnalla Bangladeshjissa puolestaan kiihkoilevat muslimit ovat muun mussa tappaneet kuusi sekulaaria kulttuuria edustavaa blogistia (ks. www.iheu.org).
Taitavat jotkut buddhalaiset olla aika tiukkoina uskonnollisen oppinsa ja nationalisminsa kanssa myös Myanmarissa. Elli mistä löytyy oikeasti rauhanomainen uskonto, jota on vaikea käyttää kiihkoiluun tai joka ei kiihkoile?
Uskontojen oppien, yleensä dogmien, ohella toinen kysymys ja peruste uskontokritiikille on uskonnollisten instituutioiden ja niiden papiston toiminta.
Organiisaatipilla on yleensäkin muuntua "paskamaisiksi imstituutioiksi". Kirkolla on ollut aikaa useampi sata vuotta kehittyä sellaiseksi. Etuoikeksirn myötä tulos väistämätön.
Yksi uskontokritiikin aihe on tietenkin uskontojen kompleksinen suhde seksuaalisuuteen: http://vapaa-ajattelijat.fi/helsinki/2011/10/02/seksuaaliset-oikeudet-sekularismin-satoa/
Uudessa Vapaa Ajattelija -lehdessä jatketaan uskontokritiikkiä:
http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2015/12/16/miksi-ihmiset-uskovat-jumaliin/
On tietenkin syytäkin.
On lehdessä muutakin uskontokritiikkiä.
"Niin kuin Robert Brotherus viime lehdessä aloitti ja tässä numerossa jatkaa, tarvitaan myös uskontokritiikkiä. Tämä johtuu jo tasapuolisuuden vuoksi siitä, että tuhannet palkkapapit ja tuhannet ”oman uskonnon” opettajat tekevät työtä uusien sukupolvien parissa. Sekulaarin ja humanistisen katsomuksellisen kulttuurin ja ajattelun jatkuva myönteinen kehitys ei ole itsestään selvää.
Jokainen sukupolvi muodostaa maailmankuvaansa myös sosiaalisessa viitekehyksessä. Tällä hetkellä 10-15 -vuotiaiden kirkkoon kuuluvuus on huomattavasti suurempaa kuin 30-35 -vuotiaiden. Vaikka Nuorisobarometrin 2014 mukaan nyt 15-29-vuotiaista yli puolet sanoo olevansa ”ei-uskonnollisia” ja alle neljännes ”uskonnollisia”, miten maallistumiskehitys jatkuu nyt varhaisteini-iässä olevien keskuudessa? Siihen vaikuttaa varmaankin myös maailmankatsomuksellinen keskustelu yhteiskunnassa. Kyse ei ole vain 18 vuoden ikään tulevien kirkosta eroamisen määrän kehityspotentiaalista.
Helsingin Sanomissa (20.11.) tunnettu fyysikko ja tähtitieteilijä Lawrence Krauss ”harmittelee, että joutuu käyttämään aikaansa uskonnon arvosteluun”, vaikka ”tärkein pyrkimykseni on lumoutua todellisuudesta ja saada muutkin ihmiset lumoutumaan siitä”. Krauss tunnetaan myös uskontokriitikkona Richard Dawkinsin tapaan.
”Uskonto on kuin mikä tahansa asia, mutta kohtelemme sitä jonain erityisenä. Se on pyhää, mutta tiede sanoo, ettei mikään ole pyhää. Yritän vahvistaa käsitystä, että kaiken voi kyseenalaistaa”, Krauss sanoo lehden haastattelun mukaan. Huomiota julkisuudessa onkin saanut hänen kristinuskolle naljaileva huomautuksensa: ”Unohtakaa siis Jeesus. Tähdet kuolivat, jotta te eläisitte.”
Kysymykset maailmasta, elämästä ja ihmisestä, maailmankuvasta, tieteestä, uskosta, uskonnosta, etiikasta ja elämänkatsomuksesta kiinnostavat ihmisiä. Tästä kertoi myös Helsingin vaparien järjestämä Ilkka Niiniluodon ”Hyvä elämä ilman uskontoa” -puhe- ja keskustelutilaisuus lokakuussa. Sen tallenne on katsottavissa netissä liiton sivuilla.
Kirjoitin uskontokritiikistä tällä palstalla numerossa 2/2014. Aikomus oli jatkaa nyt siitä enemmänkin, mutta näköjään muuta piti taas kirjoittaa ensin. Olen siis periaatteessa Brotheruksen kannalla, mutta osaltani toteutus ”viipyilee kuin syntisen parannus”. Jatketaan harjoituksia ensi vuonna. Jumalattoman hyvää uutta vuotta 2016!"
Pedofilit kirkoisssa raiskaa lapsia.
Helsingin Sanomat 1.5.2010 Tommi Nieminen.
Ainakin sataa lasta käytetty seksuaalisest hyväksi valtakirkon suojissa.
Suomen luterilaisessa kirkossa on paljastunut lasten hyväksikäyttöä.
Suomen valtakirkon suojissa on tapahtunut laajamittaista, pääasiassa lapsiin kohdistunutta
seksuaalista hyväksikäyttöä.
Evankelisluterilaisessa kirkossa asiaa selvittäneiden tietoon on viime viikkojen aikana tullut yli 20 uutta tapausta.
Asia on noussut esille katolisen kirkon skandaalin vuoksi. Viime viikolla Suomen luterilaisen kirkon johto kehotti hyväksikäytön uhreja tuomaan tapauksensa julki.
Uhreja arvioidaan vuosikymmenten saatossa olleen Suomen kirkollisissa piireissä ainakin sata ja hyväksikäyttäjiä useita kymmeniä, arvioi lastensuojelun asiantuntija Johanna Hurtig.
”Tämä on vain jäävuoren huippu”, hän arvioi.
Epäiltyjen joukossa on joitakin pappeja ja muita kirkon työntekijöitä. ”Nuorisotyö on alue, jolla näitä on eniten”, kertoo kirkon perheasiain keskuksen johtaja Martti Esko.
Kahdessa vanhassa tapauksessa uhri väittää, että silloinen piispa on vähätellyt ja peitellyt asiaa.
Lisäksi noin kymmentä vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä saarnaajana toiminutta epäillään hyväksikäytöstä.
Viimeksi kuluneen vuoden aikana on tuomittu kuusi liikkeessä toiminutta miestä. Osa tuomioista on ollut pitkiä 8?12 vuoden vankeusrangaistuksia, mikä kertoo erittäin törkeistä seksuaalirikoksista, kuten lasten raiskauksista.
Yksi uhri kertoi tarinansa Helsingin Sanomille. Lähipiiriin kuuluneet miehet käyttivät häntä hyväkseen seitsemän vuoden ajan.
------------------------------------------
Tässä yksi kysely: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015040319466064_uu.shtml
Kristinuskon ja islamin oppi on tiukasti dualistinen, mustavalkoinen, vaikka elämässä on oikeasti eniten harmaan sävyjä ja onneksi myös sateenkaaren värejä.
Vaparit ovat olleet laiskoja uskontokritiikin saralla, kun muut hoitavat asiaa. Toisaalta se on hyväkin, koska selvästi vaparit eivät ole kovin syvällisesti edes kiinnostuneet selvittämään uskontojen perusteita mikä taas johta virheisiin, joihin uskovaiset helposti tarttuvat. Tästä taas vedtään hätäisiä johtopäätöksiä, jolla leimataan kaikki kritiikki maan alle.
Kannustan kuitenkin vapareita keskittymään tähän asiaan valistuksen nimissä, mahdollisista tulevista virheistä huolimatta.
Oliskohan uskontojen, uskonnollisten yhteisöjen ongelma vähän sama kuin kommunismin, ja kommunististen maiden. Vaikka en tunne kommunismin käsikirjaa, enpä raamattuakaan, kovin hyvin, niin kaiketi niiden idea ja päämäärä on ihan tolkullinen, mutta käytännön toteutus kusee molemmissa.
Niin tasa-arvoista ja vaatimatonta pitäisi noiden molempien oppien olla perustaltaan, mutta ahneus voittaa, ja varsinkin johtotaso käärii valtaa ja mammonaa itselleen jakaessaan samalla rivijäsenille käskyjä tehdä työtä pyyteettömästi yhteiseksi hyväksi.
Tästähän on viime kädessä kysymys. Vaikka toki joitakin kuohuttaa myös epis syrjintä vars lapsiin kohdistuen..
Eräässä kirjoituksessä valiteltiin, että "tämä uskontokritiikki on vain semmoinen periaate". Sillä ilmeisesti tarkoitettiin, että uskontokritiikkiä on käytännössä liian vähän. Tai mahdollisesti, kontekstista riippuen, jopa sitä, että vapaa-ajattelijat eivät oikeastaan niin uskontokriittisiä olekaan, kun kohdistavat huomiota niin paljon uskonnonvapaus- ja ihmisoikeusasioihin (tosin kuitenkin vain savuverhona jollekin muulle)... Ääh, meni monimutkaiseksi.
Mutta jotta siis: tässä olisi ainakin yksi ketju uskontokritiikkiin.
Uskontokritiikin lisäksi voidaan tietysti harrastaa uskovaisten kritiikkiä - heidän käytöönksens pohjalta:
Antivaparit ovat foorumin kuntakohtaisissa avauksissaan onnessaan, kun kirkkoon on viime vuonna liittynyt koko maassa 2000 henkilöä enemmän kuin vuonna 2014, ja tämä siten hajaantuu eri kuntiin... Saavat monta avausta häiriköimään tämän vapaa-ajattelu-foorumin aiheen näkymistä..
Suurin osaa liittymisistä muuten vuoden alkupuolella (kun koko vuosi tulee ilmaisena vapaamatkustajavuotena inhan verosysteemin vuoksi).
Kirkkosta on kuitenkin viime vuonnakin erottu selvästi enemmän kuin liitytty.
Nyt ne meuhkaavat rasismista ja suoran toiminnan joukoista törkyketjuissaan.
Ja nyt valittavat pohjoismaisesta yhteistyöstä.
Uskonnot ratsastavat kuoleman pelon lietsonnalla. Suotta. Kuolema on luonnollinen asia ja elämän kiertokulun edellytys ja osa. Ilman kuolemaa lapset ja lapsenlapset eivät voisi elää. Elämä on syntymän ja kuoleman välinen asia. Annamme itse sille merkityksen.
"Lähetyskäsky" tekee kristinuskosta luoneeltaan ekspansionistisen ja agressiivisen. Kohdistuu myös pyolustuskyvyttömiin lapsiin.
Toki "julistukseen" on uskonnovapauteen liittyvä oikeus. Kuitenkin erityisoikeuksiin perustuva lähetystyö päiväkodeissa ja kouluissa hartauksineen ja jumalanpalveluksineen on ollut ja on yhä ällöä.
Se on kyllä totinen tosi, että uskontokritiikkiä on ihan kliian vähän. Hyvin vähän on ihmisi jotka puhuvat asiasta puhtaalta päöydältä. uskontokriittisiäkin kannaottoja tekevillä on sordiino päällä.
Annetaan ihan liikaa anteeksi "pereinteen nimissä" kai uskonnoille, kohdellaaan silkkihansikkain, ihan päättämiäkin uskomuksia joita uskonnoissa, mm. kristinuskossa riittää enemmän kuin tarpeeksi.
Uskontoa ei todellakaan kohdella samalla tavalla kuin muita vakaumuksia, Siihe kohdistetaan ihan liikaa väärää ja persteetonta kunnioitusta, tai ollaan liian killtejä kun ei haluat nolata tolloa uskovaista tolloine uskomuksineen.
Tietysti on vaikea tasapainoilla sen suhteen mikä krittikin taso on sopiva. Vaikka kritiikki olisi oikeutettua ja hyvin perusteltus, se saattaa kuitenkin joskus kääntyä itseään vastaa, jos enemmistö kansasta pitää sitä kohtuuttomana.
Monet on vielä niin kirkon lumoissa, ja uskovat sen valheisiin SUURESTA hyvänteostaan sun muusta ihanasta ja positiivisesta.
Tosin ei vaikenemallakaan kyllä koskaan mitään saavuteta. VAMOS!
Kyllä uskontoihin tyyppisesti liittyy monien ihmisten kiihkomielisyys. Toki joku muukin aate voi johtaa kiihkomielisyyteen. Uskontojen osalta se on tyypillistä. Kristinuskossakin on "lähetyskäsky": "Menkää ja tehkää kaikki..."
Joillakin on lisäksi kietoutunut suhde seksuaalisuuteen.
On hyvää, että kritisoidaan sekä kristinuskon että islamin perusperiaatteita.
Sen lisäksi tuleee tietenkin noihin uskontoihin kytkeytyvät käytänteet, joista ikävän suuri osa sisältää ikäviä ihmisoikeusrikkomuksia, kuten uskonnonvapauden ja ihmisen yhdenvertaisen kohtelun vastaisuutta.
Joillekin uskonnollisilla uskontojen puolustajilla näyttää täyttää heidän mielestään vaarallisten vapaa-ajattelijoiden vastustaminen saavan erikoislaatuisia muotoja, kuten havaitaan tällä foorumilla.
Sotia ja väkivaltaa.
Naisten syrjintä. Uskonnottomien syrjintä
"Miehen kylkiluusta" tulleet "vaietkoon seurakunnassa"...
Valheiden käyttö uskonnottomien järjestöjä vastaan kampanjoitaessa.
Syntyvyyden säännöstelyn ja perhesuunnittelun vastustaminen sekä ehkäisyvalistuksen kieltäminen.
Tämä linja vaikuttyi myös Yhdysvaltojen viralliseen kehitysmaapolitiikkaan mm. Afrikassa presidenttin Bush jr aikaan. Sahaa ei tippnut jos ei sitoutunut olemaan edistämättä syntyvyyden säännöstelyä.
Ja ehkäisyvälineiden myynnin kieltäminen..
Seksuaalisten ja sukupuolisten vähemmistöjen syrjintä.
Tähä kuuluvat kaikki hlbtiq-kysymykset.
Hoossakin on jo kirjan kristityillä tekemistä!
hlbtiq voi tosiaan saattaa sussiunailemaan
Varmaan juuri uskontokritiikin kautta vapaa-ajattelijain teemat vetoavat moniin, joita harmittaa uskontojen tyhmät turinat ja tarjoukset.
Vapaa-ajattelijain ihmisoikeusperustaiset tavoitteeet ovat kuitenkin sellaisia, että myös uskonnolisten ihmisten voisi ajatella tukevan niitä. Uskonnon ja uskonnottomuuden vapaus kaikille, yhdenvertainen kohtellu uskonnost tai vakaumuksesta riippumatta...
Eli molempia tarvitaan, sekä erikseen että välillä yhdessäkin.
uskontokritiikki tarpeen, vaikka monet kuuluvat kirkkoon "sosiaallisista syistä". siksi myös sosiaalipsykologista avaamista tarvitaan
On myös ihan puutteellista tietoa, kun ei tiedetä mitä sekulaari kansalaisjärjestökenttä kaikkiaan tekee (soste.fi, spr...) ja uskotaan kirkon "hyvän tekemisen" ylimainostamista... Diakoniatyö on paljon vähäisempää kuin maalllisten järjestöjen auttamistyö... Eikä kirkko ja 3. sektori voi korvata valtion ja kunnan sosiaalityön ja sosiaalihuollon ensiarvoista merkitystä... kansalaisjärjestötoiminta on enemmän täydentävää, vaikka joiltakin osin ihan etulinjassakin
Tänään Helsingin Sanomissa kirjoitettiin seksuaalikasvatuksen ja ehkäisyn käytön tarpeellisuudesta. Pelkkä ehkäisypillerireseptien kirjoittaminen ei riitä.
Ketjun teemaan liittyen tämä kirjoitus on edelleen ajankohtainen:
http://vapaa-ajattelijat.fi/helsinki/2011/10/02/seksuaaliset-oikeudet-sekularismin-satoa/
Katolinen kirkko edelleen ehkäisyvalistusta vastaan. Myös monet protestanttiset suuntaukset. Ja ortodoksit. Ja islminuskon imaamit...
Uskonto vaikuttaa myös valtioiden politiikkaan.
Onneksi Yhdysvalloissa Obama sentään kumosi presidentti Bushin kauden ohjeet, jonka mukaan USA ei tukenut mitään kehitysyhteistyöhankkeita ja järjestöjä, jotka eivät sitoutuneet olemaan tekemättä ehkäisyvalistusta esim. Afrikassa. Kondomikielto. Vaikutti siten mm. HIV:n leviämiseen.
Seksi on monella tapaa ongelmallinen asia uskonnoille ja niiden kirkoille.
Yhteiskunta - kulttuuri - filosofia. Kolminaisuus tasapainoon.
Nimimerkki Humanisti-vapari = Jori Mäntysalo
Tuo(kaan) väite ei pidä paikkaansa.
Yhteiskuntapolitiiikka ja ihmisoikeudet
Sekulaarin kulttuurin edistäminen
Tiedepohjainen maailmankuva, filosofia, humanistinen etiikka
Hyvä sekulaari kolminaisuus!
Tässähän on hyvää uskontokritiikkiä: http://keskustelu.suomi24.fi/t/14262641/tuomas-enbuske-jeesus-marssijoille
Tämä oli joutunut 3. sivulle puolessa tunnissa.
Ei tarvi hämmästellä, antivaparit vauhkona viime aikoina.
Hyvä. Ikuisuusaihe. No, ei ehkä ikuinen...
Luonnontiede on uskontokritiikkiä "Pyhien kirjojen" tarinoita kohtaan.
Akateemikkomme tutustui Dawkinsiin Oxfordissa. http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/yksi-tieteen-huipuista/
Valitettavasti Ilkka Hanski on menehtynyt. Muistokirjoitus oli Helsingin Sanomissa tänään.
Uskontokritiikkiä siis tarvitaan käyhyyden poistamiseen. Eikä pelkästään hengen köyhyyden.
Taikausko, tietämättömyys, kohtalousko, naisen sortaminen, koulutuksen väheksyminen aiheuttavat köyhyyttä. Tarvitaan valistuta, uskontokritiikkiä, rationaalisuutta, kriittisyyttä ja humanismia.
Eikä unohdeta lasten oikeuksia.
Lukutaito on edistyksen edellytys.
Kyllä jo uskonnonvapauden kokonaisuuden esiintuonti on epäsuoraa uskontokritiikkiä. Niin paljon ovat uskonnot uskonnonvapautta rikkoneet - ja rikkovat yhä.
Kaikilla uskonnoilla yhteyttä väkivaltaan ja kansanmurhiin. Myös budhalaisuudella... SriLankalla, Myanmarissa... Nationalismin osa.
Mikään uskonto ei ole rauhanuskonto.
Uskonto takertuu lapsiin ja nuoriin: http://keskustelu.suomi24.fi/t/14254507/evlut-kirkkoon-kuuluvuus-ikaryhmittain
Uskontojen aiheuttamia omituisuuksia kuvaa, toki yksittäisenä esimerkkinä, uskonnollisen antivaparin "traumaattinen" suhtautuminen tähän uskotko.fi -kampanjan piirroskuvaan: http://uskotko.fi/jokainen-on-yhta-arvokas/
Toki jo ihmisen kuvaaminenkin on joissain uskonnnoissa ylipäätään "kiellettyä".
Koska hyökkäävät Paavo Nurmen patsaita vastaan. Tervaa ja höyheniä.
Ketkä edistävätkään uskontokritiikkiä ja tiedopohjaista maailmankuvaa?
Kirkon vahva ja häpeämätön tukeutuminen valtiolta hankittuihin etuoikeuksiin on heikkouden osoitus. Viime kädessä.
Joillekin uskovaisille muodostuu maanista käyttäytymistä... Läehtysskäskyn toteuttamista... Jumalattomien höirintää... Nykyaikana myös verkkovaihooa...
Professori (emiritus) Erkki Aurejärvi on "pistänyt kehiin" kritiikkiä ihan kiitettävästi: http://keskustelu.suomi24.fi/t/14420254/erkki-aurejarven-dekkarissa-uskontokritiikkia
Eläkkeelle jäänti ansiotyöstä ei tarkoita sanan säilän vaimentumista. Pikemminkin päin vastoin.
Antivapaprin viestien "laatua" tarkastellessa voi voi muuta sanoa, kuin että "he tekevät ssen itse".
Paskoo omaan petiinsä. Mutta tarkoitus onkin vain häiritä.
Ylläpito poistanut viestejä, mutta paskoo yhä uudestaan....
Uskonnot tuottava verkkovihaa uskonnottomia ja heidän järjestöjään ja edustajiaan vastaan.
Verkkoviha ilmenee myös ykistyishenkilöiden verkkovainona, jota kohdistetaan esim. ateistibloggareihin (Bangladeshissa, Saudi-Arabiassa), kirjailijoihin (Iranissa, Pakistanissa) vapaa-ajattelija-aktiiveihin (Suomessa)..
Minusta tämäkin on kritiikin piirissä:
Catholic Church's Top Exorcist Dies at 91; Priest Claimed to Send 160,000 Demons Back to Hell
http://m.christianpost.com/news/catholic-churchs-top-exorcist-dies-at-91-priest-claimed-to-send-160000-demons-back-to-hell-169715/?m=1
Uskontoihin kuuluu äärisuuntauksia. Ja sekoilua...