Vielä kerran tämä sama asia, eli voiko vetää selvästi rajaa siihen mikä on paniikkihäiriötä ja mikä jännittämistä?
Paniikkia vai jännittämistä....?!?
maria´*
52122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että jos meet hammaslääkäriin ja sua vaa hirvittää kädet vapisee ja hiki tippuu vois olla jännitystä sit ku sää meet sinne paniikissa tuntuu et menee taju ja oman itsen hallitseminen, on niinkun (tuntuu) et olis ilmassa ja ei siinä mis on(hyperventilaatio)näin ainakin mulla.
Paniikkihäiriö on pitkään jatkuneen stressitilan oire, jossa aivojen välittäjäaineet ovat menneet sekaisin serotoniinin eli hyvänolonhormonin vähyydestä stressin vuoksi. Paniikkihäiriön kyllä erottaa tavallisesta, pahastakin jännittämisestä. Vaikka saisi satunnaisia paniikkikohtauksiakin, ei vielä voi puhua paniikkihäiriöstä.Paniikkihäiriö syntyy, kun paniikkikohtaukset toistuvat ja uusiutuvat joko tietyissä tilanteissa (yleensä paikoissa mistä on vaikea päästä pois) tai spontaanisti, mutta useasti viikossa. Paniikkihäiriössä alkaa pelätä paikkoja, missä kohtaukset ovat tulleet ja ihmisen elämänpiiri saattaa pahentua. Paniikkikohtaukset kyllä tunnistaa helposti tavallisesta jännittämisestä. Paniikkikohtauksessa huimaa, on hapennälkä, on joko kylmä- tai kuumahikinen, vartalo tärisee, sydän lyö todella nopeaa tahtia, pelottaa ja tulee epätodellinen olo. Paniikkikohtaus kestää noin 10 minuuttia, jonka jälkeen se menee ohi ja tulee taas hyvä, mutta väsynyt olo.
Paniikkihäiriö on pitkään jatkuneen stressitilan oire, jossa aivojen välittäjäaineet ovat menneet sekaisin serotoniinin eli hyvänolonhormonin vähyydestä stressin vuoksi. Paniikkihäiriön kyllä erottaa tavallisesta, pahastakin jännittämisestä. Vaikka saisi satunnaisia paniikkikohtauksiakin, ei vielä voi puhua paniikkihäiriöstä.Paniikkihäiriö syntyy, kun paniikkikohtaukset toistuvat ja uusiutuvat joko tietyissä tilanteissa (yleensä paikoissa mistä on vaikea päästä pois) tai spontaanisti, mutta useasti viikossa. Paniikkihäiriössä alkaa pelätä paikkoja, missä kohtaukset ovat tulleet ja ihmisen elämänpiiri saattaa pahentua. Paniikkikohtaukset kyllä tunnistaa helposti tavallisesta jännittämisestä. Paniikkikohtauksessa huimaa, on hapennälkä, on joko kylmä- tai kuumahikinen, vartalo tärisee, sydän lyö todella nopeaa tahtia, pelottaa ja tulee epätodellinen olo. Paniikkikohtaus kestää noin 10 minuuttia, jonka jälkeen se menee ohi ja tulee taas hyvä, mutta väsynyt olo.
Olen itse sairastanut paniikkihäiriötä ja olen
myös jännittäjä. Eron omalla kohdallani huomaan
siitä kun jännitän sydän läpättää samalla lailla
kuin paniikissa, mutta ei tule sitä suurta kuole-
man pelkoa. Sillä paniikkihäiriössähän mielestäni
on kamalaa se kuolemanpelko.
Sain lääkäriltä mietoja rauhottavia jotka ovat
aina mukana , mutta vanhenevat koska en tarvitse
niitä. Se riittää ja rauhoittaa kun tiedän, että
apu on laukussa jos tarvitsen.
paniikki/agorafobia/soaiaaliset pelot
Kirjoittanut: psykologi 8.11.2004 klo 13.33
Laitan tähän yhden aiemmista vastauksistani samantyyppiseen kysymykseen.
Tarkkaan ottaen paniikkikohtauksen tulisi ilmetä tilanteessa, jossa ei ole erityistä syytä olla hermostunut.
Tuossa kuvaamassasi tilanteessa on enemmän sosiaalisen pelon piirteitä (ahdistus tilanteissa, joissa joutuu olemaan esillä, suoriutumaan; esim. syömään, juomaan tai kirjoittamaan toisten nähden). Siis kahvikuppineuroosina tunnettu vaiva. Lähinnä sen kohteena on silloin pelko nolatuksi tulemisesta ahdistusoireisiin kiinnitetyn huomion johdosta. Altistuminen tällaiselle tilanteelle (esim. pankkikortttitositteen allekirjoitus) tuo esiin voimakkaita ahdistusoireita, jotia aletaan pelätä ja helposti välttää kaikkia vastaavia tilanteita.
(esim. kaupassa mukana aina käteistä rahaa tms.)
Paniikkikohtauksessa keskeisin pelko on oman kontrollin menettäminen (hulluus, kuolema, sydänkohtaus) kun taas sosiaalisissa peloissa nimenomaan nolatuksi tai häpeään joutuminen. Nuo oirekuvat tosin menevät usein päällekkäin ja saattavat alkaa jossain tietyssä tilanteessa ja yleistyä myös muihin samantyyppisiin tilanteisiin.
Hae itsellesi psykoterapeuttista apua ettei oireisto pääsisi kroonistumaan. tilannekohtainen lievä lääkitys voi pitää oireet kurissa, mutta psykoterapeuttinen työskentely voisi olla tarpeen syiden selvittelyssä.
Ahdistuneísuushäiriöissä alaryhmiä ovat; 1) paniikkihäiriö, joko ilman tai kera tiettyjen ahdistavien tilanteiden välttelyä (agorafobia), 2) pakko-oireinen häiriö (pakkoajatukset ja/tai rituaalit), 3) traumaperäinen stressihäiriö, 4) agorafobia eli torikammo ilman paniikkihäiriötä, 5) sosiaalinen fobia (sosiaaliset pelot), 6) muut spesifit tilannekohtaiset pelot (hyönteiset, korkeat paikat,veren näkeminen, suljettujen paikkojen kammo, hissikammo jne.,7) yleistynyt ahdistuneisuus, joka on luoneeltaan jatkuvaa (yli 6 kk) eikä mihinkään tiettyyn tilanteeseen sitoutuvaa (viitttasitko kysymyksessäsi tähän?). 8) ahdistuneisuutena ilmenevä sopeutumishäiriö (reaktio ajankohtaiseen stressitekijään 9) tarkemmmin luokittelematon ahdistushäiriö.
Tässä karkea yleisluokittelu, eri diagnostiset järjestelmät (ICD-10 ja DSM-IV-R) poikkeavat hieman toisistaan.
Paniikkihäirö-nimikettä käytetään aika suruttomasti kaikesta kohtauksittain ilmenevästä ahdistuksesta. Jos ollaan tarkkoja, paniikkihäirön kriteerit ovat seuraavat(DSM-IV):
1. toistuvia, odottamattomia paniikkikohtauksia
(paniikkikohtausten on ilmettävä tilanteessa, jossa ei ole erityistä syytä olla hermostunut)
2. vähintään yksi kohtauksista on uusiutunut kuukauden sisällä ja siihen on liittynyt yksi (tai useampi seuraavista)
-jatkuva pelko kohtausten uusiutumisesta
-pelko syistä tai seurauksista (kontrollin menetys, sydänkohtaus, hulluksi tuleminen)
-merkittävä käyttäytymisen muutos kohtauksiin liittyen (turvakäyttäytyminen, välttäminen
3. Alkavat äkillisesti ja saavuttavat huippunsa 10 minuutin kuluessa
4. kohtauksen aikana vähintään neljä seuraavista:
-sydämen hakkaaminen
-hikoilu
-vapina tai tärinä
-hapenpuutteen tuntemuksia
-tukehtumisen tunnetta
-rintakipu tai painon tunne rinnassa
-pahoinvointi tai maha sekaisin
-huimaus ja pyörrytys
-derealisaatio (maailma epätodellinen) tai depersonalisaatio (oma olo epätodellinen)
-itsehallinnan tai hulluksi tulemisen pelko
-kuoleman pelko
-puutuminen tai tikkuilu (parestesiat)
-vilunväristys tai punastuminen
5 EI JOHDU:
-jonkin aineen suorasta vaikutuksesta (päihteet, lääkkeet)
-yleissairaudesta (kilpirauhashäiriöt, epilepsia, sydänsairaus esim.)
Kaikki ym, kriteerit tulisi täyttyä, että voidaan puhua paniikkihäiriöstä, eli pieni osa siitä mikä ihmisilla yleensä on, on puhtaita paniikkihäiriöitä.
Useimmiten alkavat noin, mutta kehityksen seurauksena mukaan tulee useille agorafobia (torikammo), eli pelokkuus tilanteissa, joissa voisi saada kohtauksen ja joista on vaikea päästä pois