Mikä on ihminen, että hän olisi puhdas, ja että vaimosta syntynyt olisi hurskas? Job. 15:14.
Synnintunto riippuu siitä, paljonko Jumala merkitsee ihmiselle. Jos hän oikein tuntee tuon elävän, totisen ja pyhän Jumalan, niin hän saattaa surusta riutua, kuten kaikkien pyhien esimerkki osoittaa. Tai onko yhtään niin pyhää ja vakavaa kristittyä, joka yhdenkään tunnin kuluessa täyttäisi mitä suurin ja korkein käsky vaatii? Kysymme vain kaikkein vakavimmilta, niiltä, joilla on eniten Jumalan Henkeä ja voimaa. Mutta mitä on koko hurskaudestasi, jollet täytä tuota suurinta ja korkeinta käskyä?
Tämä käsky vaatii sinua rakastamaan Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi, kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi. Ja lisäksi se vaatii sinua turvautumaan yksin häneen ja pelkäämään yksin häntä, niin kuin hänen jumalallinen uskollisuutensa ja valtansa edellyttävät. Eikö ole totta, että jos näin rakastat Jumalaa kaikesta sydämestäsi turvautuen yksin häneen, niin että yksin Jumala on rakkautesi, turvautumisesi ja pelkosi kohde, on sielusi ikuisessa rauhassa, lakkaamatta kokemassa sitä ainoata hyvää, jota pyydät, katoamattoman Jumalan läsnäoloa?
Silloin sinun on uskottava, ettei hiuskarvaakaan päästäsi putoa taivaallisen Isäsi sallimatta. Pienintäkään asiaa ei voi tapahtua sinulle, ei sana, ei katsekaan voi sinua haavoittaa Isäsi tahtomatta. Kun et siis mitään muuta rakasta kuin häntä ja hänen mielisuosiotansa, on siitä seurauksena, että joka hetki olet yhtä rauhallinen ja onnellinen, käyköön sinulle kuinka tahansa, vain siksi että tiedät kaiken tulevan Jumalaltasi, etkä rakastakaan muuta kuin mitä hän näkee hyväksi tehdä. Missä nyt on se pyhä ihminen, joka tämän käskyn täyttää?
Puhutelkaamme nyt sellaista! Oletko yhtä tyytyväinen ja onnellinen, jos joku veisi sinulta sen, mikä on sinulle kaikkein rakkainta maailmassa - yhtä tyyni ja onnellinen joutuessasi köyhyyteen ja puutteeseen, kun joku riistää sinulta kaiken omaisuutesi? - Yhtä rauhallinen, vaikka joku ryöstäisi hyvän nimesi ja maineesi, vaikka menettäisit kunniasi, ja joutuisit kaikkien ihmisten halveksimaksi ja inhottavaksi koko elämäsi päiviksi? Yhtä tyytyväinen ja onnellinen, vaikka vaikea tauti tai murhaaja lyhentää elämäsi?
Jos on totta, että rakastat Jumalaa kaikesta sydämestäsi, kaikesta mielestäsi, kaikista voimistasi ja sen lisäksi uskot ainoastaan häneen, ettei mitään tapahdu sinulle hänen tahtomattaan, silloin sinun on välttämättä oltava yhtä rauhallinen ja onnellinen kaikissa noissa tapauksissa. Mutta ehkäpä olet niin kaukana siitä, että päinvastoin tuskailet vähäisestäkin vahingosta. Tunnit ja päivät päästään olet levoton kuultuasi itsestäsi pahaa puhutun. Ehkäpä joku pilkallinen katsahdus jo vaivaa sinua? Miten sinä silloin rakastat yksin Jumalaa ja hänen mielisuosiotansa?
Tunnetko todella niin hartaasti rakastavasi Jumalaasi, että ajatuksesi aina ovat hänen luonaan? Ehkä päin vastoin paljon enemmän rakastat ja ajattelet jotakin ihmistä?
Mutta edelleen: Eikö ole totta, että meidän, jotka Jumalan Pojan verellä olemme lunastetut kaikista synneistämme, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ei pitäisi elämässämme mitään niin hartaasti kuin hänen kirkastamistaan, joka meidän tähtemme on kuollut ja ylösnoussut? Onko tämä tosiaankin aina sinun pyrintöjesi päämäärä? Eikö ole totta, että jos rakastat Jumalaa kaikesta sydämestäsi, et koskaan viihtyisi missään työssä, tai seurassa niin hyvin kuin Jumalasi kanssa, rukouksissa ja luottamuksellisessa turvautumisessa häneen? Tahdotko sinä sitten lakkaamatta seurustella hänen kanssaan rukouksessa? Ehkäpä kaukana siitä, niin että mieluummin toimittelet kaikenlaisia talousaskareitasi kuin seurustelet Jumalan kanssa rukouksessa? Millainen onkaan näin ollen suhteesi ensimmäiseen ja suurimpaan käskyyn?
jatkuu
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-6.html
Synnintunto riippuu siitä, paljonko Jumala merkitsee ihmiselle. Jos hän oikein tuntee tuon elävän, totisen ja pyhän Jumalan, niin hän saattaa surusta riutua, kuten kaikkien pyhien esimerkki osoittaa. Tai onko yhtään niin pyhää ja vakavaa kristittyä, joka yhdenkään tunnin kuluessa täyttäisi mitä suurin ja korkein käsky vaatii? Kysymme vain kaikkein vakavimmilta, niiltä, joilla on eniten Jumalan Henkeä ja voimaa. Mutta mitä on koko hurskaudestasi, jollet täytä tuota suurinta ja korkeinta käskyä?
Tämä käsky vaatii sinua rakastamaan Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi, kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi. Ja lisäksi se vaatii sinua turvautumaan yksin häneen ja pelkäämään yksin häntä, niin kuin hänen jumalallinen uskollisuutensa ja valtansa edellyttävät. Eikö ole totta, että jos näin rakastat Jumalaa kaikesta sydämestäsi turvautuen yksin häneen, niin että yksin Jumala on rakkautesi, turvautumisesi ja pelkosi kohde, on sielusi ikuisessa rauhassa, lakkaamatta kokemassa sitä ainoata hyvää, jota pyydät, katoamattoman Jumalan läsnäoloa?
Silloin sinun on uskottava, ettei hiuskarvaakaan päästäsi putoa taivaallisen Isäsi sallimatta. Pienintäkään asiaa ei voi tapahtua sinulle, ei sana, ei katsekaan voi sinua haavoittaa Isäsi tahtomatta. Kun et siis mitään muuta rakasta kuin häntä ja hänen mielisuosiotansa, on siitä seurauksena, että joka hetki olet yhtä rauhallinen ja onnellinen, käyköön sinulle kuinka tahansa, vain siksi että tiedät kaiken tulevan Jumalaltasi, etkä rakastakaan muuta kuin mitä hän näkee hyväksi tehdä. Missä nyt on se pyhä ihminen, joka tämän käskyn täyttää?
Puhutelkaamme nyt sellaista! Oletko yhtä tyytyväinen ja onnellinen, jos joku veisi sinulta sen, mikä on sinulle kaikkein rakkainta maailmassa - yhtä tyyni ja onnellinen joutuessasi köyhyyteen ja puutteeseen, kun joku riistää sinulta kaiken omaisuutesi? - Yhtä rauhallinen, vaikka joku ryöstäisi hyvän nimesi ja maineesi, vaikka menettäisit kunniasi, ja joutuisit kaikkien ihmisten halveksimaksi ja inhottavaksi koko elämäsi päiviksi? Yhtä tyytyväinen ja onnellinen, vaikka vaikea tauti tai murhaaja lyhentää elämäsi?
Jos on totta, että rakastat Jumalaa kaikesta sydämestäsi, kaikesta mielestäsi, kaikista voimistasi ja sen lisäksi uskot ainoastaan häneen, ettei mitään tapahdu sinulle hänen tahtomattaan, silloin sinun on välttämättä oltava yhtä rauhallinen ja onnellinen kaikissa noissa tapauksissa. Mutta ehkäpä olet niin kaukana siitä, että päinvastoin tuskailet vähäisestäkin vahingosta. Tunnit ja päivät päästään olet levoton kuultuasi itsestäsi pahaa puhutun. Ehkäpä joku pilkallinen katsahdus jo vaivaa sinua? Miten sinä silloin rakastat yksin Jumalaa ja hänen mielisuosiotansa?
Tunnetko todella niin hartaasti rakastavasi Jumalaasi, että ajatuksesi aina ovat hänen luonaan? Ehkä päin vastoin paljon enemmän rakastat ja ajattelet jotakin ihmistä?
Mutta edelleen: Eikö ole totta, että meidän, jotka Jumalan Pojan verellä olemme lunastetut kaikista synneistämme, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ei pitäisi elämässämme mitään niin hartaasti kuin hänen kirkastamistaan, joka meidän tähtemme on kuollut ja ylösnoussut? Onko tämä tosiaankin aina sinun pyrintöjesi päämäärä? Eikö ole totta, että jos rakastat Jumalaa kaikesta sydämestäsi, et koskaan viihtyisi missään työssä, tai seurassa niin hyvin kuin Jumalasi kanssa, rukouksissa ja luottamuksellisessa turvautumisessa häneen? Tahdotko sinä sitten lakkaamatta seurustella hänen kanssaan rukouksessa? Ehkäpä kaukana siitä, niin että mieluummin toimittelet kaikenlaisia talousaskareitasi kuin seurustelet Jumalan kanssa rukouksessa? Millainen onkaan näin ollen suhteesi ensimmäiseen ja suurimpaan käskyyn?
jatkuu
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-6.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sitten sinun pitäisi rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ajattele aina vakavasti näitä Herran, sinun Jumalasi suurimpia käskyjä. Mitäpä koko jumalisuudesta, jollemme noudata noita tärkeimpiä käskyjä. Onko todellakin totta, että sinun on huolehdittava lähimmäisesi hyvästä yhtä paljon kuin omastasikin? Muista, että lähimmäisiäsi eivät ole vain jotkut ystävät, vaan kaikki ihmiset, ystävät ja viholliset. Oletko yhtä innokas valvomaan jokaisen etua kuin omaasikin? Oletko yhtä arka lähimmäisen kunniaa poljettaessa kuin itsestäsi pahaa puhuttaessa?
Edelleen: Uskothan, että jokainen, joka kääntymättömänä kuolee, tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen. Jos rakastat lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, on sinun samalla ahkeruudella ja innolla harrastettava joka ihmisen kääntymistä, kuin jos oma autuutesi tai kadotuksesi olisi kysymyksessä. Sinä ahkeroit muutamien harvojen puolesta, mutta ehkä sinä joka päivä näet monta kääntymätöntä, joiden herätykseksi et pane kortta ristiin. Millainen onkaan siis lähimmäisen rakkautesi? Ja millaista kaikkien muiden käskyjen noudattaminen?
Eikö ole totta, että pienimmästäkin syystä kuohuu sydämessäsi pahoja ajatuksia, joita Herra Jumala vihaa ja tuomitsee, joko kiukku, kateus, viha, ylpeys, itserakkaus, pahat himot tai toisen omaisuuden haluaminen jne. Nyt puhumme kuitenkin vain uskovista, jotka ovat valveilla ja tuntevat syntinsä. Eivät ketkään niin paljon valita syntejään kuin uskovat. Heidän on rukoiltava: »Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi!»
Ja Raamattu todistaa: »Katso, ei hän pyhiinsä luota.» »Mikä on ihminen, että hän olisi puhdas, ja että vaimosta syntynyt olisi hurskas? Eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen edessänsä mitä sitten kauhea ja ilkeä ihminen, joka juo vääryyttä niin kuin vettä!»