Pääsenkö koskaan kuntoon?

En ole mikään asiantuntija, mutta minusta kannattaisi mennä tutkimuksiin, koska tuo vuoden putki on voinut tehdä vahinkoja, jotka vaativat hoitoa.

Miehelleni kehittyi vakava maksatulehdus vuoden kestäneen päivittäisen juomisen jälkeen, eikä hän juuri oireillut ennen kuin lopetti juomisen. Pärähti keltaiseksi, eikä pysynyt jaloillaan, mustelmia oli kroppa täynnä, vaikkei tiettävästi ollut loukannut itseään.

Neljän viikon sairaalahoidon jälkeen hän sai terveen paperit, mikä oli pieni ihme kun ottaa huomioon, ettei edes eloonjäämisestä aikaisemmin ollut varmuutta.

Mulle kans on tullut vasta nyt oikein ongelmia.
Nyt kun olen selvinpäin ei oikein mikään onnistu. kaikki mihin ryhdyn menee myttyyn.
Olen onnistunut pilaamaan jopa tietokoneet. Voi nenä.
Tietääkö joku kuinka kauan tässä pitää kärsiä vuoden juomisen jälkeen? Tiedättekö mitä lääkettä kannattaisi ottaa? Lääkäriin en haluaisi mennä.
Olen kuitenkin päättänyt etten enää ryyppää.
Ps. onko sellaista reseptivapaata saatavilla joka auttaisi?

Itse dokasin vuosikausia lähes päivittäin ja sitten tuli stoppi, meinas henki lähtee haimatulehduksen vuoksi. Join vain olutta.

Sairaalassa makasin kahteen otteeseen pari viikkoa ja toipuminen alkoi hitaasti. "Jälkitauti" kesti 2-3 viikkoa, ennenkuin olo alkoi kohenemaan. Sen jälkeen olo on ollut loistava ja alkoholia ei todellakaan tee mieli.

Kannabis on hyvänä apuna alkoholista poispääsyyn, mutta enpä suosittele sen laittomuuden vuoksi.

Kun muutaman päivän pystyy olemaan irti viinasta, into raittiuteen kasvaa kohisten, eikä viinaa tee enää mieli.

Voimia sulle.

Mulla toimi Dormiplant, yht äkkiä ei tehnytkään mieli litkiä viiniä enään yhtään.

Ps. 1 kk ja 2 viikkoa ollut irti jo punkkupullosta.

Kokeilkaa varmasti toimii muillakin....

Vaihtelevia kohtaloita. Lienen ryypännyt liian vähän koska muutos ei ollut kovin vaikea.
Päästyäni putkeen 57-vuotisena alkoi päivittäinen tissuttelu. Ensimmäinen olut ennen puolta päivää. Iltapäivällä ja alkuillasta olutta ja viiniä ja illalla vaihto väkeviin. Olikin nukkumakypsä klo22:n tienoissa.
Tuota menoa 3-vuotta. Kaikki alkoi tuntumaan ilottomalta ja harmaalta. Koska en häiriköinyt enkä haitannut perheen taloutta niin vaimoni mainitsi ryyppäämisestäni vain muutaman kerran.
Kun elämäntapa alkoi tuntumaan vakavammin mieskunnossani ryhdyin itsetutkiskeluun ja mietin onko tässä järkeä. Tarkoituksellinen, etuajassa eläköityminen. Minkä laatuisia eläkepäiviä haluan viettää ja minkä verran niitä on jäljellä?
Olin rapakuntoinen, 10mg Ramiprill verenpainelääkitty, simvastatiinia 40mg popsiva raunio joka ei päässyt edes kyykystä ylös normaalisti.

Lopetin kotioloissa juopottelun kerralla ja aloitin hyvin varovasti kuntoutumisen salilla 5krt/viikko.
Puolessa vuodessa voin luopua lääkkeistä ja arvoni olivat paremmat kuin lääkittynä.
Tuohon on aikaa 12 vuotta. Kahdesti vuodessa pidän 5 - 6:n viikon tissutteluputken aloittaen aamuisin ennen klo9:ää brandypaukulla.
Noiden rupeamien lisäksi vuosittain pari, kolme viikon, kahden vastaavaa jaksoa.

Ikäisekseni ( ja yleisestikin ) kuntoni on erinomainen. Juopottelujaksoilla olen havainnut määrien vähentyneen ja aineiden siirtyneen miedompiin suntiin.