Joko RKP/folktinget myöntää faktat?
1. Kaksikielisiä tai monikielisiä valtakuntia on maailmassa erilaisia MUTTA missään ei ole käytössä meidän pakkoruotsimme kaltaista järjestelmää, jossa jokainen kansalainen opiskelee vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon. Jos jossain on pakollisia kieliopintoja, ne liittyvät maailmankieleen (joka on siis jossain vähemmistökielenä), ne ovat paikallisia (siis alueilla jossa vähemmistökieltä puhuu vähintään 30%) tai ne liittyvät siihen, että alueella ei pystytä järjestämään pääkielellä kattavaa koulutusta ja asiantuntijaverkostoa. Suomi on aivan uniikki pakkoruotsineen.
2. Ruotsin kielestä voi pitää, minäkin pidän siitä, ja hehkutella sitä omiin tunnelmiin ja omaan hyödyn kokemukseen liittyen MUTTA vain vapaaehtoisena kielenä. On siis ok vaatia, että suomalaisilla tulee olla mahdollisuus opiskella ruotsia vapaaehtoisesti. Pakko vaatisi perustelut, jotka kaikki ymmärtävät eikä sellaisia ole. Meillä ei ole esimerkiksi englanti pakollinen.
3. Mikään kieli ei tule koulussa ilmaiseksi. Ahvenanmaalta poistettiin pakkosuomi koska se ahvenanmaalaisten mukaan "söi nuorten muun kielitaidon". Jokainen varmastit ymmärtää, ettei ole sama asia lukeeko pelkkää venäjää vai sekä ruotsia että venäjää. Kyllä opinnot verottavat voimia ja monen kielellisesti vähemmän lahjakkaan kohdalla myös kieliopinnot syövät toisiaan. Jos on itse kieliin suuntautunut, niin onnea vaan viidelle sujuvalle vieraalle kielelle - mutta ymmärrämme varmaan kaikki, ettei tulevan fyysikon tai lääkärin tarvitse pyrkiä samaan, heillä kun on aika tavalla oleellisempaa ja jatkuvaa ylläpitoa vaativaa opiskeltavaa.
4. Pakkoruotsi oli alusta asti epäonnistunut ratkaisu, se oli 1960-luvulla valitettava poliittinen lehmänkauppa. Ruotsi olisi ilman sitä nyt ihan tavallinen valinnaisaine, jonka lukijat voisivat kokea sen olevan jotain heille ominaista, heidän persoonalleen sopivaa ja heidän yksilöllisyyttään korostavaa.
5. Maamme on monikielistymässä ja eri alojen vaatima asiantuntemus on kovenemassa. Tarvitaan oikeutta suuntautua ja painottaa opintoja yksilöllisesti. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten ja monien kielen ongelmia omaavien mutta muuten opinhaluisten nuorten kohdalla pakkoruotsista tulee jopa syrjäyttävä oppiaine. Meillä ei mitään muuta oppiainetta ole pakollisena kaikilla opetuksen tasolla kaikille oppilaille alasta ja kiinnostuksen kohteista riippumatta.
Toivon, että asiaa pohditaan nyt vailla tunteiluita. Te, joille ruotsi on tärkeää, saatte tietysti puhua ja opiskella ruotsia sydämen kyllyydestä ja ilolla. Mutta hellittäkää jo pakosta. Se oli virhe ja se on oikaistava. Tässä pakon kritiikissä ei ole mitään ruotsinvastaista.
1. Kaksikielisiä tai monikielisiä valtakuntia on maailmassa erilaisia MUTTA missään ei ole käytössä meidän pakkoruotsimme kaltaista järjestelmää, jossa jokainen kansalainen opiskelee vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon. Jos jossain on pakollisia kieliopintoja, ne liittyvät maailmankieleen (joka on siis jossain vähemmistökielenä), ne ovat paikallisia (siis alueilla jossa vähemmistökieltä puhuu vähintään 30%) tai ne liittyvät siihen, että alueella ei pystytä järjestämään pääkielellä kattavaa koulutusta ja asiantuntijaverkostoa. Suomi on aivan uniikki pakkoruotsineen.
2. Ruotsin kielestä voi pitää, minäkin pidän siitä, ja hehkutella sitä omiin tunnelmiin ja omaan hyödyn kokemukseen liittyen MUTTA vain vapaaehtoisena kielenä. On siis ok vaatia, että suomalaisilla tulee olla mahdollisuus opiskella ruotsia vapaaehtoisesti. Pakko vaatisi perustelut, jotka kaikki ymmärtävät eikä sellaisia ole. Meillä ei ole esimerkiksi englanti pakollinen.
3. Mikään kieli ei tule koulussa ilmaiseksi. Ahvenanmaalta poistettiin pakkosuomi koska se ahvenanmaalaisten mukaan "söi nuorten muun kielitaidon". Jokainen varmastit ymmärtää, ettei ole sama asia lukeeko pelkkää venäjää vai sekä ruotsia että venäjää. Kyllä opinnot verottavat voimia ja monen kielellisesti vähemmän lahjakkaan kohdalla myös kieliopinnot syövät toisiaan. Jos on itse kieliin suuntautunut, niin onnea vaan viidelle sujuvalle vieraalle kielelle - mutta ymmärrämme varmaan kaikki, ettei tulevan fyysikon tai lääkärin tarvitse pyrkiä samaan, heillä kun on aika tavalla oleellisempaa ja jatkuvaa ylläpitoa vaativaa opiskeltavaa.
4. Pakkoruotsi oli alusta asti epäonnistunut ratkaisu, se oli 1960-luvulla valitettava poliittinen lehmänkauppa. Ruotsi olisi ilman sitä nyt ihan tavallinen valinnaisaine, jonka lukijat voisivat kokea sen olevan jotain heille ominaista, heidän persoonalleen sopivaa ja heidän yksilöllisyyttään korostavaa.
5. Maamme on monikielistymässä ja eri alojen vaatima asiantuntemus on kovenemassa. Tarvitaan oikeutta suuntautua ja painottaa opintoja yksilöllisesti. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten ja monien kielen ongelmia omaavien mutta muuten opinhaluisten nuorten kohdalla pakkoruotsista tulee jopa syrjäyttävä oppiaine. Meillä ei mitään muuta oppiainetta ole pakollisena kaikilla opetuksen tasolla kaikille oppilaille alasta ja kiinnostuksen kohteista riippumatta.
Toivon, että asiaa pohditaan nyt vailla tunteiluita. Te, joille ruotsi on tärkeää, saatte tietysti puhua ja opiskella ruotsia sydämen kyllyydestä ja ilolla. Mutta hellittäkää jo pakosta. Se oli virhe ja se on oikaistava. Tässä pakon kritiikissä ei ole mitään ruotsinvastaista.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olisi korkea aika
Suomen kielellä on Ruotsissa kansainvälisesti vertailtuna vähemmistökieleksi varsin hyvä asema, eikä ihme, ovathan suomenkieliset Ruotsissa varsin merkittävä kansanryhmä. Onkin jossain määrin huvittavaa ja kummallista, että Suomen hallintokulttuuri ja siitä seuraava kielipolitiikka heijastelee jonkinasteista alemmuudentunnetta Ruotsin, ruotsin kielen ja ruotsalaisten suhteen, mikä lienee kulttuuriperinnöllinen jäänne Ruotsin vallan ajoilta. Erityisen surkuhupaisaa onkin, että suomeen ja suomenkielisen väestön kulttuuriin verrattuna ruotsin kielen ja ruotsinkielisen kulttuurin paremmuudesta vakuuttuneiden argumentit ovat edelleen pohjimmiltaan jotakuinkin samoja, mitä ne olivat satoja vuosia sitten tavoitteiltaan varsin järjellisen suomalaisuusliikkeenäkin tunnetun fennomanian vastustajilla eli toisin sanoen siirtomaaherrojen ajatustavan mukaisia.
Kyllä, Suomi oli Ruotsin siirtomaa yli puolen vuosituhannen ajan. On jo korkea aika hyväksyä tämä historiallinen tosiseikka kulttuurimme valtavirtaan ja täten luopua sen häpeällisen järjenvastaisen perinnön sairaalloiseen ihannointiin takertuneesta kulttuurista sekä etenkin siirtomaa-ajan haitallisten vaikutusten vähättelystä, Ruotsin vaurauden perustan ollessa hyvin suurelta osin Suomesta aikanaan ryövätty ei ainoastaan omaisuutena ja veroin vaan myös Ruotsia palvelemaan pakotettujen ihmisten työpanoksen tai jopa hengen muodossa, suomalaisia kun pidettiin Ruotsissa aikoinaan ja ehkä jossain määrin nykyäänkin käytännössä täysin surutta ruotsalaisten edun puolesta uhrattavissa olevina hyvin vaatimattomina sotilasmuurahaisina.
Suomen kielessä ei yksinkertaisesti ole mitään hävettävää ja jonkin verran kieliä opiskelleena ihmisenä kehtaankin väittää, että suomi ei ole ainoastaan hyvin poikkeuksellinen, vaan myös yksi maailman hienostuneimmista kielistä, ellei jopa hienostunein. Suomen kielen vaikeusaste on tosin kieltämättä eri luokkaa kuin verrattain yksinkertaisilla indoeurooppalaisilla kielillä, joiden pohjoisgermaaniseen haaraan ruotsikin lukeutuu, minkä vuoksi suomen kielen erinomaisesta ja vivahteikkaasta hallinnasta onkin perusteltua syytä olla oikeasti ylpeä samaan tapaan kuin minkä tahansa muunkin vaativan asian taitamisesta, etenkin koska kielemme kirjoittamiseen käytettyä kirjaimistoa ei voida pitää sen haastavuuden osana, latinalaisen kirjaimiston ollessa maailman vaivattomin ja laajimmin ymmärretty lajiaan.
Järkevintä ja reiluinta olisikin pyrkiä todellisuuspohjaiseen kielipolitiikan tasapuolisuuteen ja yhteisymmärrykseen Ruotsin kanssa, ovathan Suomen ja Ruotsin hyvin verrattavissa olevat kielivähemmistöt kuitenkin merkittäviä väestönosia molemmissa maissa. Maidemme välistä epätasapuolisuutta kielipolitiikassa ei voikaan pitää muuna kuin järjenvastaisena, koska varsin suoraan vastaavat kielivähemmistömme ovat suhteellisesti samaa kokoluokkaa.
Täten ruotsin kielen asemaa Suomessa tulisikin muuttaa siten, että kuntien olisi tarjottava palveluita myös ruotsiksi vain siinä tapauksessa, että esimerkiksi yli 5 % asukkaista puhuu sitä virallisena äidinkielenään, koska vastaava järjestely on Ruotsissakin käytössä. Tällainen suomalainen ratkaisumalli olisi sikäli vielä parempi, että kaksikielisiä kuntia ei tarvitsisi erikseen laissa määritellä, kuten Ruotsissa tehdään, vaan kielitarjonta muuttuisi automaattisesti rajan ylityttyä.
Ruotsissa valtion viranomaisten ei tarvitse osata suomea, joten ruotsin osaamista ei tulisi suomalaisilta viranomaisilta edellyttää. Etuahan siitä varmaankin olisi virkaa hakiessa, mutta sen ei tule voida olla edellytys viran saamiselle muutoin kuin kuntatasolla ja silloinkin vain niissä kunnissa, jotka ovat virallisesti kaksikielisiä.
Jokaisen suomalaisen viranomaisen täytyy luonnollisesti osata valtakieltämme suomea virheettömästi tai vähintäänkin hyvin ymmärrettävästi eikä yhdenkään kunnan tule voida olla virallisesti vain ruotsinkielinen, koska Suomi on Suomi ja täällä puhutaan suomea, aivan kuten Ruotsi on Ruotsi ja sen jokaisessa kunnassa puhutaan vähintäänkin virallisesti ruotsia, vaikka kielivähemmistön edustajia olisi paikallisesti enemmistökin.
Ruotsin opiskelu ei näin ollen saa olla Suomessa millään koulutusasteella pakollista, koska suomen opiskelu ei ole Ruotsissa pakollista, vaikka suomenkieliset toisella puolen Pohjanlahtea merkittävä kielivähemmistö ovatkin. On yksiselitteisesti täysin järjetöntä pakottaa enemmistö opettelemaan vähemmistön kieltä, koska jos vähemmistö opettelee enemmistön kielen, emme haaskaa aikaa emmekä vaivaa, joista etenkin ensinmainittu on useimmilla ihmisillä tietääkseni hyvin rajallinen hyödyke. Maassa maan kielellä onkin kaikesta päätellen kansainvälisesti tarkasteltuna varsin yleisesti sovellettu periaate eikä Suomessakaan ole olemassa mitään järkiperäistä syytä toimia toisin, etenkin koska käytännössä kaikki ruotsia äidinkielenään puhuvat suomalaiset osaavat myös suomea, aivan vastaavasti kuin suomea äidinkielenään puhuvat Ruotsin kansalaiset osaavat ruotsia.
Ei varmasti myönnä! Sehän tiedetään. Kirjoituksesi on hyvä esitys kielitilanteestamme.
Mitä pitää myöntää ja miksi? Tehän siitä pakkoruotsistanne päätätte. Ei meillä ole pakkoruotsia ja pakkosuomi on meidän mielestä ihan ok.
Hoitakaa homma tykönänne. Ei meidän vakuuttamisesta ole hyötyä, yrittäkää vakuuttaa omanne!
Myönnä jo Ankdam, että
1. Missään ei ole käytössä meidän pakkoruotsimme kaltaista järjestelmää, jossa jokainen kansalainen opiskelee vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon.
2. Ruotsin kielestä voi pitää ja hehkutella sitä omiin tunnelmiin ja omaan hyödyn kokemukseen liittyen MUTTA vain vapaaehtoisena kielenä.
3. Mikään kieli ei tule koulussa ilmaiseksi. Ahvenanmaalta poistettiin pakkosuomi koska se ahvenanmaalaisten mukaan "söi nuorten muun kielitaidon".
4. Pakkoruotsi oli alusta asti epäonnistunut ratkaisu, se oli 1960-luvulla valitettava poliittinen lehmänkauppa, RKP:n lobbauksen tulos kuten pakon jatkuminenkin.
5. Maamme on monikielistymässä ja eri alojen vaatima asiantuntemus on kovenemassa. Tarvitaan oikeutta suuntautua ja painottaa opintoja yksilöllisesti. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten ja monien kielen ongelmia omaavien mutta muuten opinhaluisten nuorten kohdalla pakkoruotsista tulee jopa syrjäyttävä oppiaine.
Ankdam, kaikki tietävät, ettei Suomessa olisi pakkoruotsia ilman RKP:n lobbausta. Lopettakaa!
Ankdam: "Hoitakaa homma tykönänne."
Samoin RKP:nne hoitakoon vain oman tonttinsa tykönään: pakkosuomenne tai siitä luopumisenne. RKP:n kellokkaiden ei sovi esiintyä - kaikkein vähiten aina ensimmäisenä - vaatimassa pakkoruotsia, joka ei sille kuulu tipan tippaa, koska se ei teitä koske.
RKP:nne touhuaminen ja puoskarointi pakkoruotsin vaatijana on ihraisen röyhkeää. Sen röyhkeys on verrattavissa vain siihen, että ruotsinsuomalaiset olisivat vaatimassa Ruotsiin koko kansan pakkosuomea.
Onpa outo väite.
Siirtolaiset eivät vaadi missään maassa oman kielensä muuttamista pakolliseksi koko kansalle. Miksi siis Ruotsissa vaadittaisiin tälaista?
Eivät siirtolaiset eivätkä muutaman prosentin vähemmistöt tietenkään vaadi kieltään pakolliseksi muille - paitsi meillä suomenruotsalaiset.
Kuvitellaan, että Ruotsin suomalaisvähemmistöllä olisi oma puolue verkostoineen ja riittävästi resursseja ja poliittisia lihaksia, jotta Ruotsiin olisi julistettu pakkosuomi - perusteena tietenkin, että Norden on historiallisesti kahden kulttuurin kohtauspaikka ("germaanit ja ugrit") ja suomenkielisillä on oikeus palveluun omalla kielellään eikä sitä paitsi koskaan tiedä, milloin länsirannan nordbor tulisi muuttaneeksi suomenkieliselle alueelle - puhumattakaan siitä, että suomen kieli kuuluu historiallisen kytköksen vuoksi ruotsalaiseen identiteettiin...
Kuvitellaan, että jokaista ruotsalaista rasittaisivat mittavat pakolliset suomenopinnot peruskoulusta yliopistoon, joita ilman ei yksikään ruotsalainen voisi valmistua mihinkään ammattiin omassa maassaan ja joiden annettaisiin rauhassa pitkittää opintoja, aiheuttaa opintojen keskeyttämisiä tai opinhoihin hakeutumisesta luopumista, estää kotoutumista ja erityisoppilaiden koulutusta.
Kuvitellaan, että monikielistyvän Ruotsin kieltenopetuksen tutkimuksessa päällimmäisenä olisi pyrkimys vakuuttaa, että kaikki taustasta, taipumuksista ja tavoitteista riippumatta oppisivat kyllä suomen eikä se ole mistään poissa.
Kuvitellaan, että ruotsalaisia moitittaisiin kaiken aikaa vääristä asenteista suomen kieltä kohtaan ja näiden väärien asenteiden siirtämisestä lapsilleen.
Miten ruotsalaiset pukisivat silloin sanoiksi arvionsa Nordentulkinnoista, palvelupakkokielestä, "ei voi koskaan tietää" -muutoista ja asenneongelmista. Kyllä, aivan samoin samoin kuin pakkoruotsista puhutaan täällä!
Onpa sulla heikot perustiedot maastasi (et ehkä edes ole suomalainen): Ruotsinkieliset eivät ole siirtolaisia, he ovat tämän maan varsinaisia asukkaita suomenkielisten kanssa.
Siirtolaisuus on työperäistä massamuuttoa toiseen maahan: suomalaiset Ruotsissa, turkkilaiset Saksassa ja arabit Ranskassa ovat hyviä esimerkkejä lähihistoriamme siirtolaisista.
Eivät siirtolaiset eivätkä muutaman prosentin vähemmistöt, kirjoitin - useimmat ruotsinkieliset kuuluvat tähän jälkimmäiseen ryhmään.
Manner-Suomessa ruotsinkielisiä oli vuoden 2013 lopussa 265 482 henkeä, 4,9 % asukkaista. Suuri osa heistä puhuu suomea toisen vanhempansa kanssa.
Että tällainen joukko vaatimassa pakkoruotsia kaikille muille 95,1 prosentille!
Islannissa opiskellaan pakkokielenä ihan vastaavalla tavalla tanskaa. Islanti ja Tanska ovat kaukana toisistaan, sekä kielellisesti että maantieteellisesti.
Islannissa ei opiskella tanskaa "kaksikielisyyden" tai palveluvelvoitteen tai vähemmistökielen suojelun vuoksi vaan siksi, että Islannissa on väestöä kutakuinkin saman verran kuin Suomessa on ruotsinkielisiä ja heillä ei ole kattavaa koulutusta millään tasolla eikä asiantuntijaverkostoja. Englanninkielisiin maihin lähteminen tulee toistaiseksi liian kalliiksi, joten on nojattu vanhaan emämaahan. Kyse on siis samanlaisesta kuviosta kuin suomenruotsalaisten pakkosuomi, joka on välttämätön kouluttautumisen ja työelämän kannalta.
Syy Islannin pakkotanskaan on selvä ja ihan eri kuin Suomen pakkoruotsiin. Islanti on niin pieni maa, että sieltä puuttuu monet korkeamman koulutuksen opinahjot. Siksi islantilaisnuorten on pakko mennä muualle(Tanskaan) opiskelemaan monia harvinaisempia aloja.
Pakkkoruotsista pääsee, kun oppilaat menevät lakkoon.
Oppilaita syytetään jo nyt laiskoiksi ja tyhmiksi, kun pakkoruotsi ei tartu. Oppilaat ovat kaikkein heikommassa asemassa. Oppilaiden valmistuminen viivästyy ja vaarantuu muutenkin pakkoruotsin vuoksi.
Vastuu on nyt pakon vaatijoilla, joista merkittävin on RKP. Sen on lakattava puuttumasta muiden kieliryhmien opintoihin.