Kenelle Jumala uhrasi poikansa?

Uhraus oli tarpeen, että meidän syntimme saatiin sovitetuksi Jumalan edessä. Jo heti syntiinlankeemuksen jälkeen, kun ihmisen silmät avautuivat ja hän huomasi olevansa alasti (lapsen viattomuus päättynee samaan asiaan), joutui Jumala tappamaan viattoman eläimen ja pukemaan Aadamin ja Eevan sen nahkaan. Se on kuva siitä, että syntien anteeksiannossa, ihminen puetaan Kristuksen lahjavanhurskauteen. Viattoman Jeesuksen veren piti vuotaa syyllisen tähden, koska Jumala ei voi Pyhyytensä ja täydellisyytensä takia katsoa syntejämme läpi sormien. Jeesus eli täysin synnittömän elämän ja oli siksi kelvollinen ottamaan päällensä syntimme. Tuon uhrin, kun tuomme uskossa Jumalan eteen, hän hyväksyy sen ja lukee meidät synnittömäksi. Olemme silloin saaneet pukeutua lahjavanhurskauteen. Se tulee 100 %:sti armosta ilman tekoja.
Asiaa hyvin kuvaa seuraava Raamatun kohta: "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan". 2.Kor.5:19

Jumala ei uhrannut poikaansa kenellekkään. Jeesus vapaaehtoisesti suostui ottamaan, sen tuomion vastaan, joka olisi kuulunut meille. Jumala asetti meidän syntimme hänen päälleen, ja hyväksyi synnittömän Jeesuksen kuoleman meidän sijastamme. Jeesus oli 100% ihminen 100% Jumala, näin hän pystyi sekä kuolemaan että nousemaan ylös kuolleista. Uhraus oli tehtävä, koska Jumalan pyhyys ei voi hyväksyä minkäänlaista syntiä. Jumala on asettanut määräajan armolle. Vielä ihmiskunta elää armon aikaa.
Kun viimeinen tuomio tulee, kaikki ihmiset elävät ja kuolleet tuomitaan ja jota Jeesus
ei suojele( hän, joka on meidän rakas täydellinen asianajajamme) hän joutuu kohtaamaan Jumalan ja Karitsan vihan, eläen iankaikkisesti kadotettuna.