Täällä palstalla monet ovat vaatineet veronkorotuksia suomalaisen "hyvinvointivaltion" rahoittamiseen.
Tosin siinä kun "vero" on peitenimi ihmisen tulojen ja varallisuuden ryöstämiselle, "hyvinvointivaltio" on tila jossa valtio voi hyvin, ihmisen kustannuksella.
Sosiaaliturva otettiin alun perin käyttöön hätätilanteita varten. Jos joku menetti työpaikan, hänelle haluttiin (valtion takaama) keino pitää itsensä ja perheensä vaatetettuna ja ruokittuna kunnes uusi työpaikka löytyy. Nykyään tämäkin tavoite on rappeutunut kun alkuperäinen hätäapu on muuttunut monella jokapäiväiseksi elämäntavaksi.
Kuten on helppo huomata, on oltava jollain tasolla masokisti nauttiakseen "hyvinvointivaltiosta" todella.
Kun valtio ryöstää osan ahkerimpien ja tuotteliaimpien ihmisten tuloista tai varallisuudesta, siis verottaa näitä, ja antaa rahat sosiaaliturvan kautta muille, valtio luo toiminnallaan riippuvuuden kulttuurin. Se on hyväksi valtiolle, siitä termi "hyvinvointivaltio". Valtio pyrkii siis tällä perverssillä tavalla tarjoamaan ilmaista rahaa joillekin onnen hylkäämille, saadakseen nämä riippuvaisiksi. Koska nuo annetut rahat on otettu pois tuotteliailta yrityksiltä ja ihmisiltä, firmojen on vaikeampi kasvaa ja talous alkaa taantua valtion vahvistuessa.
USA:ssa "Sota köyhyyttä vastaan" on ollut käynnissä jo vuosikymmeniä. Tulokset ovat surkeaa luettavaa. Väestönlaskentakeskuksen tilastojen mukaan köyhyys USA:ssa oli tasaisesti vähenemässä kunnes nämä "hyvinvointiohjelmat" alkoivat. Sen jälkeen alenemisen sijaan käyrät menivät tasaiseksi (=ohjelmalla ei vaikutusta) tai jopa ylöspäin (Köyhyys kasvussa).
Esimerkiksi nainen, jolla oli kaksi alaikäistä lasta, saattoi saada tuhansia dollareita, kunhan pitäisi mädän diilin valtion kanssa. Ehdot olivat:
1. Hän ei saa tehdä työtä
2. Hän ei saa mennä työtä tekevän miehen puolisoksi
Näitä köyhyyden vastaisia ohjelmia perusteltiin myös kaupunkimellakoiden vähentämisellä. Kävi toisin. 1960-luvulla kun köyhyyden vastaiset ohjelmat lisääntyivät, lisääntyivät myös mellakat. Tämä onkin ihan odotettavissa. Kun yhä useammat työikäiset ovat toimettomina kotona, heillä on aikaa ja energiaa suunnattavaksi mellakointiin.
Tosin siinä kun "vero" on peitenimi ihmisen tulojen ja varallisuuden ryöstämiselle, "hyvinvointivaltio" on tila jossa valtio voi hyvin, ihmisen kustannuksella.
Sosiaaliturva otettiin alun perin käyttöön hätätilanteita varten. Jos joku menetti työpaikan, hänelle haluttiin (valtion takaama) keino pitää itsensä ja perheensä vaatetettuna ja ruokittuna kunnes uusi työpaikka löytyy. Nykyään tämäkin tavoite on rappeutunut kun alkuperäinen hätäapu on muuttunut monella jokapäiväiseksi elämäntavaksi.
Kuten on helppo huomata, on oltava jollain tasolla masokisti nauttiakseen "hyvinvointivaltiosta" todella.
Kun valtio ryöstää osan ahkerimpien ja tuotteliaimpien ihmisten tuloista tai varallisuudesta, siis verottaa näitä, ja antaa rahat sosiaaliturvan kautta muille, valtio luo toiminnallaan riippuvuuden kulttuurin. Se on hyväksi valtiolle, siitä termi "hyvinvointivaltio". Valtio pyrkii siis tällä perverssillä tavalla tarjoamaan ilmaista rahaa joillekin onnen hylkäämille, saadakseen nämä riippuvaisiksi. Koska nuo annetut rahat on otettu pois tuotteliailta yrityksiltä ja ihmisiltä, firmojen on vaikeampi kasvaa ja talous alkaa taantua valtion vahvistuessa.
USA:ssa "Sota köyhyyttä vastaan" on ollut käynnissä jo vuosikymmeniä. Tulokset ovat surkeaa luettavaa. Väestönlaskentakeskuksen tilastojen mukaan köyhyys USA:ssa oli tasaisesti vähenemässä kunnes nämä "hyvinvointiohjelmat" alkoivat. Sen jälkeen alenemisen sijaan käyrät menivät tasaiseksi (=ohjelmalla ei vaikutusta) tai jopa ylöspäin (Köyhyys kasvussa).
Esimerkiksi nainen, jolla oli kaksi alaikäistä lasta, saattoi saada tuhansia dollareita, kunhan pitäisi mädän diilin valtion kanssa. Ehdot olivat:
1. Hän ei saa tehdä työtä
2. Hän ei saa mennä työtä tekevän miehen puolisoksi
Näitä köyhyyden vastaisia ohjelmia perusteltiin myös kaupunkimellakoiden vähentämisellä. Kävi toisin. 1960-luvulla kun köyhyyden vastaiset ohjelmat lisääntyivät, lisääntyivät myös mellakat. Tämä onkin ihan odotettavissa. Kun yhä useammat työikäiset ovat toimettomina kotona, heillä on aikaa ja energiaa suunnattavaksi mellakointiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.