Ateismissa ihminen on pelkkä sairas vitsi, biologinen möykky vailla tarkoitusta ja päämäärää, sattumanvarainen vahinko, jota ei mihinkään tarvita eikä ihmisellä ole mitään väliä eikä merkitystä, hetken kestävä mitätön itikka.
En todellakaan aio olla ateisti.
En todellakaan aio olla ateisti.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mitä väliä sillä on mitä idiootti haluaa tai ei halua olla?
Minua ei ainakaan kiinnosta.
Jumalat ovat ihmisen mielikuvituksen tuotetta ja ihmisten mielikuvitusta voi pilkata kuka tahansa niin paljon kuin haluaa.
Minun mielestäni ihmisellä pitäisi olla jonkinlainen vaisto tai taju siitä että Jumala on olemassa, valinta on eri asia.
Yrritäppäs synnyttää järkevämpiä vastauksia, on vielä kykyä siihen?
Todellisuus vain ei muutu miksikään sinun mielipiteittesi vuoksi.
Minun mielestäni olisi hyvä että ihmisillä olisi jonkinlainen normaali terve järki ja kyky tehdä loogisia päätelmiä. Mutta minäkään en voi mitään sille, että uskovilta nämä kyvyt näyttävät puutttuvan.
En voi muuta kuin sääliä näitä järjen valosta osattomia. Näitä pyhää vihaansa puhkuvia hihhuleita, joiden kaikki viestit ovat kuin ummehtunutta löyhkää inkvisition kellareista ja jotka luulevat pronssikautisten paimentolaisten heimojumalan olevan todellinen ja vielä kuvittelevat heidän koottuja, todella lapsellisia kansansatujaan dokumenteiksi. Säälittävää.
Olen ateisti itse. Itse en vaan usko jumalaan tai Jeesukseen vaan ajattelen kaiken olevan vitsi ja ajattelen faktoja
Minä uskon Jeesukseen, JumalanPoikaan. Hän yksin antaa tarkoituksen elämälleni. Sitten kun kuolen niin pääsen hänen luokseen. Mihin te ateistiparat jouduttekaan? Ottakaa tässä elämässä Jeesus vastaan niin pelastutte.
Valitan, aivoton uskis, mutta Jeesucksesi on liian kiireinen ottamaan ketään vastaan, kaveri nimittäin makaa sidottuna tyrmässäni, ja sodomoin vapahtajasi löysää anusta tälläkin hetkellä. On muuten ihan helvetin upea fiilis raiskailla jumalasi poikaa, ja hänen narttumaiset uikutuksensa vain lisäävät kiimaani.
Aion jatkaa jessen raiskaamista vielä pitkään, eli älä turhaan toivo tapaavasi häntä.
Teidän uskontonne on sairas vitsi, joka ei naurata. Jos eläisimme edelleenkin teidän uskontonne ikeessä, niin toreilla poltettaisiin elävältä homoja, ateisteja, tiedemiehiä, kerettiläisiä ja vääräuskoisia, aivan kuten te takavuosina tapasitte kaikkialla tehdä.
Teidän uskontonne ei edes tunne sellaisia arvoja kuten uskonnonvapaus, sananvapaus, tasa-arvo tai yleiset yhtäläiset ihmisoikeudet. Me olemme saaneet ne yhteiskuntaamme pitkällisen kamppailun tuloksena ja teidän kristittyjen vastustuksesta huolimatta, eikä tippaakaan teidän ansiostanne.
Kristinusko tuli tänne Suomeenkin noin 1000 vuotta sitten ja jo yli 900 vuotta myöhemmin tänne saatiin uskonnonvapaus. Miksi? Miksi se kesti 900 vuotta, jos kerran teidän uskontonne tarjoaa ne ainoat oikeat moraaliset arvot? Tasan samat kuviot olivat sananvapauden ja tasa-arvon kanssa, aina uskovat vastustamassa viimeiseen asti, koska raamattu ei moisia arvoja tunne.
Kuolemantuomio jumalanpilkasta poistettiin laeistamme noin 125 vuotta sitten. Sekin ehti siis sitä ennen olla voimassa 900 vuotta ilman että yhdellekään ainoalle kristitylle olisi juolahtanut mieleenkään, että siinä voisi olla jotain väärää. Eihän raamattukaan tunne jumalanpilkasta muita rangaistuksia kuin kuoleman, eikä raamattu tunne myöskään uskonnonvapaudesta eli uskonnottomuudesta tai muiden jumalien palvelemisesta mitään muuta kuin kuolemantuomion.
Onneksi todellisuus ei välitä sinun mielipiteestäsi.
Suomen olisi korkea aika erottaa valtio ja kirkko toisistaan
Jumalat ovat olemattomia ja kyvyttömiä, muutenhan ne estäisivät tällaisen rienaamisen, eikö totta?
Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon, valita myös syntiensä katumisen ja totuuden ääreen.
Sulla lienee tästä jumalasta parempaa tietoa kuin minulla, mutta missä ja miten jumala on olemassa tai vaikuttaa muualla kuin uskovaisen pään sisällä?
Päänsisäinen jumala ei pääse vaikuttamaan todellisuuteen muuten kuin jumalharhaisen käden kautta. Lienet huomannut, että senparemmin jahve kuin allahkaan ei pysty tänne mitään kirjoittamaan eikä edes estämään rienaustaan.
Säälittä ja nolottaa uskovaisten puolesta, kun apuakaan heille ei ole terjolla.
Mistä olet kehittänyt tuollaisia ajatuksia Jumalasta, ne eivät ole sinun omiasi.
Syy epäuskoosi johtuu siitä.
Ihan olen päätellyt empiirisesti tämän.
Sinäkin tunsit päänsisäisen epäjumalasi pakottavan kommentoimaan, eikö totta?
Jos epäjumalasi olisi olemassa, ei sinun tarvitsisi häntä puolustaa, hän olisi siihen kykenevä ihan omin jumalallisin voimineen.
Tuo päänsisäinen jumala saattaa pahimmassa tapauksessa määrätä kantajansa ottamaan räjähdeliivin tai vaikkapa tappamaan lapset saatanan kätyreinä.
Kannattaa siis hankkiutua eroon tuommoisesta taikauskosta.
Ateisti on realisti. Vaimoni on uskovainen, en kuitenkaan pilkkaa häntä. On hänen asiansa kohdata oma elämänsä sellaisena kun hän sen kokee. Hän käy vielä keittelemässä ruokia ihmisille jotka mielellään käyvät seurakunnan järjestämissä tilaisuuksissa syömässä. Toki ne jotain sitten maksavat noihin hyväntekeväisyys talkoisiin.
Ongelma on uskovaiset itse. Heillä on ahdasmielisyys toisia kohtaan suurempi kuin meillä ateisteilla.
Nytkin on menossa melkoiset mylläkät ,kun kiihko muslimit koettavat panna vääräuskoisia ruotuun.
Muslimit tulee ja panee ateistit tolppaan kiinni ja kivittävät jokaisen, joka sepitää ettei Jumalaa ole!!
Jumala se vaan pysyy olemattomana, vaikka uskovaiset kuinka muuta möykkäisivät.
Ilman Jumalan olemassaoloa et hengittäisi sekunttiakaan
Hyvinpä hengitän. Jumala sen sijaan ei hengitä yhtään.
Et ymmärrä, jutellaan lisää kun ohitat tenava iän.
Jutellaan, kun kasvat aikuiseksi ja lopetat uskomasta satuihin.
Moni kysyy, mikä on elämän tarkoitus? Ikään kuin elämä olisi tarkoitus johonkin toiseen elämään tai peräti loputtomaan elämään "inkarnaation" kautta. Tällaisen kaksinaismoralismin vallitessa voidaan uskontojen varjolla tehdä ihan mitä tahansa, koska odotetaan, että palkkio odottaa "tuopuoleisessa" tai "toisessa olotilassa" maan päällä loputtomiin asti.
Milloin ihminen tajuaa sen, että elämällä ei ole mitään tarkoitusta, vaan elämä on itsetarkoitus? Tällöin, kun ihminen oivaltaa sen, että on vain yksi elämä, niin se asettaa suuria moraalisia velvoitteita ihmiselle.
Nyt nimimerkki "tohtori_ei" kirjoittaa tämän kirjoituksen poikkeuksellisesti toisella, mutta kysymyksiä herättävällä nimimerkillä.
https://www.youtube.com/watch?v=PDitUVMMzE0
John'n Barrys lylics for Nancy Sinatra:
You only live twice or so it seems
One life for yourself and one for your dreams
You drift through the years and life seems tame
Till one dream appears and love is its name
And love is a stranger who'll beckon you on
Don't think of the danger or the stranger is gone
This dream is for you, so pay the price
Make one dream come true, you only live twice
And love is a stranger who'll beckon you on
Don't think of the danger or the stranger is gone
This dream is for you, so pay the price
Make one dream come true, you only live twice
Songwriters
Barry, John
Vanhasta hömppä-viihdekultturistakin löytyy silloin tällöin joko tahattomasti tai tarkoituksellisesti tehtyjä teräviä sanoituksia ja sävellyksiä, jotka sopivat tähän theradyyn erinomaisesti.
Edellinen ei ole ainoa.
On tuhansia ja tuhansia muitakin, mutta en jaksa naputella niitä tälle palstalle, koska ei niitä kukaan kuienkaan lukisi.
Kuitenkin, hyvää huomenta kaikille!
Hyvää huomenta myös sinulle!
Jos elämä kerran on vain yksi heilaus ilman mitään jälkiseuraamuksia, eikö kannattaisi keskittyä siihen rakkaudella, niin hyvin että voisi vielä vanhana
ehkä kuolinvuotellakin todeta itselleen: Elämä oli elämisen arvoista.
Jumalan pilkkaaminen ei varmasti täytä tuota vaatimusta. On hieman nurinkurista
nauttia herjaamisesta. Eikö se kerro paremminkin henkisestä alavireestä.
Neutraalissa henkisessä kasvussa ihmisistä ei kasva pedaatoreita vaan ihmiset kohtelevat itseään rikkaasti ja antavat muille maailmankatsomuksille tilaa tai ovat
kokonaan piittaamatta itselleen ´myrkyllisistä´asioista.... Se heijastuu positiivisesti takaisin....
"Jos elämä kerran on vain yksi heilaus ilman mitään jälkiseuraamuksia, eikö kannattaisi keskittyä siihen rakkaudella, niin hyvin että voisi vielä vanhana
ehkä kuolinvuotellakin todeta itselleen: Elämä oli elämisen arvoista."
Näin minä ajattelen. Kuolinvuode on tavallista vuodetta varmasti vapauttavampi vuode, koska siinä ollessa ei ole enää mitään järjellistä motiivia valehdella.
Minä vaihtaisin termit: Kuolinvuode = Vapauttava vuode
Lierikin kirjoitus vuodelta 2005 Tiede-Lehdessä on erinomainen. Myös tieteessä - kuten uskonnoissa - on valehtelua, axiomien vääristelyjä, tutkimusasetelman vääristelyä, jotta oma teoria voittaisi ja siitä saisi ainakin tilapäisen hyödyn.
Etenkin tilastomatematiikassa vääristely ja kaikkinainen tarkoituksellinen typeryys on mahdollista käyttämällä tilastomatemaattisia funkioita väärin vastuuttomasti.
Yksinkertainen esimerkki:
Henkilö A ansaitsee palkkatyössäään Suomessa 1050 € / kk
Henkilö B ansaitsee palkkatyössään Suomessa 6700 € / kk
Henkilö C ansaitsee palkkatyössään Suomessa 78000 € / kk
Nyt voitaisiin tilastomatemaattisesti todeta näiden kolmen hengen osalta keskiarvoinen tulo, joka on 1050 + 6700 + 78000 / 3 = 28583 euroa, että "keskimääräisesti kaikilla (A, B ja C) menee hyvin ja tulotaso on pokkeuksellisen korkea". Kuitenkin henkilö A on syvässä ahdingossa pienine pätkätöineen.
Suurissa otoksissa moodi ja mediaani (ks. termit vaikka Wikipediasta tai jostakin tarkemmasta lähteestä, en jaksa vanhana ukkona selittää niitä kymmenenteen tuhanteen kertaan uudelleen) kuvastavat paljon paremmin inhimillistä todellisuutta, kuin kömpelö keskiarvo.
Mutta Descartes oli ansaitusti KOVA äijä. Minä luulen, että 99% Suomi24-palstalla kirjoittanut putoaisi "aikamatkan tehneenä taaksepäin" Descartesin "koulunpenkkiin", jäisi matematiikassa nykytiedoillansakin (etenkin geometriassa) armotta Descartesin oppilaaksi vajavaisilla taidoillansa, varsinkin, kun tuohon aikaan asiat tieteessä oli esitettävä sen ajan tiedekielellä eli latinalla.
Jotkut ovat ajastaan jäljessä, jotkut ajan tasalla ja jotkut aikaansa edellä. Se on on hieman samntapainen asia inhimillisesti katsoen, kuin Sergio Leonen elokuva "Hyvät, pahat ja rumat".
Liittynyt31.3.2005
20:25 | 8.8.2005
Kovasti kunnioittamani Descartes tuli lopputulokseen: "Ajattelen siis olen". Mutta todistaako itsensä tiedostaminen olemassaolon reaalisuutta? Pystyvätkö luonnontieteet, eritoten fysiikka, näyttämään minkään muunkaan olemusta, jos kaikki havaittu todellisuus tapahtuukin vain ja juuri omissa ajatuksissa, mielessä. Tätä mahdollista harhaa miettivät jo antiikin idealistisen filosofian kannattajat. Tunnetussa luolavertauksessa kahlittujen orjien maailma on varjoja luolan seinällä ja vain nähdyt varjot kommunikoivat, koska se on havaittu todellisuus.
Ympäristö hyväksytään tosiasiaksi perustelemalla sitä mm. empiirisillä havainnoilla. Kuitenkin kysymyksessä voi olla vain oman olemassaolon todistelu itselle ja muille. Tilanne ei muutu siitä kiistääkö vai hyväksyykö asian tai argumentin, omaa olemassaoloa viestitään joka tapauksessa vastaanottajille. Näidenkin olemassaolon todellisuuden tunne kasvaa tästä viestimisestä joka tapauksessa.
Aistit, tai jokin niistä, ovat olemassaolon harhan perusedellytys. Ilman aisteja ei ole tietoisuutta eikä voi vastaanottaa ympäristöstä tulevia todisteita.
Jotkut yrittävät selittää tässä todellisuudessa havaitsemiaan epämääräisyyksiä ja epäreaalisuuksia toisilla ulottuvuuksilla tai rinnakkaisuniversumeilla. Niinkin voi ajatella. Kaikki todellisuudet ovat kuitenkin tässä ja nyt. Niiden välillä on kuitenkin kaareutuva "kalvo" jonka voi kokonaan puhkaista vain äärimmäisen harvoin. Jotain voi kuitenkin yrittää.
Me luomme kalvoon koko ajan pieniä paikallisia poikkeamia, jotka ovat kaarenmuotoisia niinkuin rynnäkkökiväärin lipas, kuitenkin eri suuruisia. Kaari pullistaa tätä kalvoa kukin kohdallaan joko enemmän tai vähemmän. Voi myös tehdä 180 asteen lenkin ja palata takaisin kalvon toiselle puolelle ihmetellen, mitä oikein tapahtui. Kausaalisuudesta ei ole tietoakaan, se toimii vain meidän (harha)maailmassamme. Näitä lävistyspyrkimyksiä tapahtuu koko ajan. Tätä rajapintaa voi verrata kiehuvan nesteen ja kaasun rajapintaan joka elää ja kuplii koko ajan. Tavallisissa oloissa kalvon lävistäminen on kuitenkin mahdotonta kummaltakin puolelta. Se on myös tarpeetonta meille sekä psyyken että fyysisen olemuksen kannalta, ihmiselle ei ole välttämättä hyväksi tietää.
Todistellaan me vain toisillemme olemassaoloamme kaikin keinoin kommunikoimalla. Sekin on jännää ja aihetodiste, kun viestiä lähettää ympäristöönsä vaikka puhumalla, eikä saa aikaan minkäänlaista reaktiota, tuntuu ettei kaikki mene nyt oikein. Ihminen tuntee epävarmuutta kun ei saa vahvistusta tietoisuudelleen toisilta, niin kuin harhamaailmassa on sovittu.
Mikä sitten on mahdollinen oikeampi todellisuus ja mitä kalvon toisella puolella on? Minä jätän sen esittämisen pois nyt. Luulen että foorumin järkevämmät harhat toivottavat jo edellisistäkin minut takaisin tutkimaan Ankkalinnan asukkaiden sukukulaisuussuhteita.