Oikeus turvapaikkaan
14. artikla:
1. Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa.
2. Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys tosi epäpoliittisista rikoksista johtuvista syytteistä tai teoista, jotka ovat vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteita ja päämääriä.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
Kuka tarvitsee turvapaikkaa?
Turvapaikanhakija on henkilö, joka anoo kansainvälistä suojelua ja oleskeluoikeutta vieraasta maasta. Oikeus turvapaikkaan on yksi harvoista asioista, joissa vuoden 1948 ihmisoikeuksien julistus menee pidemmälle kuin mistä valtiot ovat sittemmin kyenneet sopimaan oikeudellisesti velvoittavin kansainvälisin sopimuksin.
Pakolaisuus on eräs aikakautemme vakavimmista ihmisoikeusongelmista. Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisjärjestö UNHCR perustettiin 1951 auttamaan toisen maailmansodan jälkeisiä eurooppalaisia pakolaisia. Tänä päivänä se huolehtii maailmalla lähes 34 miljoonasta ihmisestä (marraskuu 2010).
Kaikki kotimaastaan paenneet eivät ole pakolaisia, vaan pakolaisuuden edellytykset määritellään Geneven pakolaissopimuksessa vuodelta 1951. Siinä määritellään, millä perusteilla ihmiselle voidaan myöntää pakolaisen asema. Pakolaisen asemaan liittyy perusteltu pelko joutua vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. YK:n määritelmän mukaan esimerkiksi luonnonkatastrofia pakenevat eivät ole pakolaisia, mutta useissa maissa määritelmää on laajennettu ja pakolaisstatus myönnetään muillekin kuin henkilökohtaisen vainon kohteiksi joutuneille. Joidenkin maiden tulkinnan mukaan myöskään sotaa pakenevat eivät ansaitsisi pakolaisstatusta. YK:n mukaan sotaa pakeneville tulisi myöntää pakolaissatus. Viime kädessä pakolaisstatuksen myöntävät yleensä kansalliset viranomaiset turvapaikkahakemuksen ja haastattelun perusteella.
Oleskeluluvan voi saada myös humanitaarisin perustein. Näin käy esimerkiksi silloin, kun turvapaikanhakijan kotiinpaluu on aseellisen selkkauksen tai ympäristökatastrofin vuoksi mahdotonta.
Turvapaikanhakijoista poiketen kiintiöpakolaiset ovat saaneet pakolaisstatuksen jo ennen Suomeen tuloaan. Sen on heille myöntänyt YK:n pakolaisjärjestö UNHCR. Myös kiintiöpakolaiset valitaan hätätapauksia lukuun ottamatta suomalaisten viranomaisten tekemien haastattelujen perusteella. Kiintiöpakolaiset tulevat usein pakolaisleireiltä. Suurin osa viime vuosina Suomeen tulleista kiintiöpakolaisista on myanmarilaisia (ent. Burma), irakilaisia, kongolaisia ja iranilaisia. Vuodesta 2001 lähtien Suomen pakolaiskiintiö on ollut 750 henkilöä.
Verrattuna useisiin länsimaihin Suomeen tulee vuosittain vähän turvapaikanhakijoita. Vuonna 2009 Suomesta haki turvapaikkaa 5 910 henkilöä, edellisenä vuonna hakijoita oli 4 020. Vastaavasti Ruotsista vuonna 2009 turvapaikkaa haki 24 190 henkilöä. Euroopan unionin alueelta turvaa haki 246 210 ihmistä vuonna 2009. Vain pienelle osalle turvapaikanhakijoista myönnetään Geneven sopimuksen mukainen pakolaisstatus, joka perustuu henkilökohtaiseen vainoon.
Perustuu tekstiin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme.
14. artikla:
1. Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa.
2. Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys tosi epäpoliittisista rikoksista johtuvista syytteistä tai teoista, jotka ovat vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteita ja päämääriä.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
Kuka tarvitsee turvapaikkaa?
Turvapaikanhakija on henkilö, joka anoo kansainvälistä suojelua ja oleskeluoikeutta vieraasta maasta. Oikeus turvapaikkaan on yksi harvoista asioista, joissa vuoden 1948 ihmisoikeuksien julistus menee pidemmälle kuin mistä valtiot ovat sittemmin kyenneet sopimaan oikeudellisesti velvoittavin kansainvälisin sopimuksin.
Pakolaisuus on eräs aikakautemme vakavimmista ihmisoikeusongelmista. Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisjärjestö UNHCR perustettiin 1951 auttamaan toisen maailmansodan jälkeisiä eurooppalaisia pakolaisia. Tänä päivänä se huolehtii maailmalla lähes 34 miljoonasta ihmisestä (marraskuu 2010).
Kaikki kotimaastaan paenneet eivät ole pakolaisia, vaan pakolaisuuden edellytykset määritellään Geneven pakolaissopimuksessa vuodelta 1951. Siinä määritellään, millä perusteilla ihmiselle voidaan myöntää pakolaisen asema. Pakolaisen asemaan liittyy perusteltu pelko joutua vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. YK:n määritelmän mukaan esimerkiksi luonnonkatastrofia pakenevat eivät ole pakolaisia, mutta useissa maissa määritelmää on laajennettu ja pakolaisstatus myönnetään muillekin kuin henkilökohtaisen vainon kohteiksi joutuneille. Joidenkin maiden tulkinnan mukaan myöskään sotaa pakenevat eivät ansaitsisi pakolaisstatusta. YK:n mukaan sotaa pakeneville tulisi myöntää pakolaissatus. Viime kädessä pakolaisstatuksen myöntävät yleensä kansalliset viranomaiset turvapaikkahakemuksen ja haastattelun perusteella.
Oleskeluluvan voi saada myös humanitaarisin perustein. Näin käy esimerkiksi silloin, kun turvapaikanhakijan kotiinpaluu on aseellisen selkkauksen tai ympäristökatastrofin vuoksi mahdotonta.
Turvapaikanhakijoista poiketen kiintiöpakolaiset ovat saaneet pakolaisstatuksen jo ennen Suomeen tuloaan. Sen on heille myöntänyt YK:n pakolaisjärjestö UNHCR. Myös kiintiöpakolaiset valitaan hätätapauksia lukuun ottamatta suomalaisten viranomaisten tekemien haastattelujen perusteella. Kiintiöpakolaiset tulevat usein pakolaisleireiltä. Suurin osa viime vuosina Suomeen tulleista kiintiöpakolaisista on myanmarilaisia (ent. Burma), irakilaisia, kongolaisia ja iranilaisia. Vuodesta 2001 lähtien Suomen pakolaiskiintiö on ollut 750 henkilöä.
Verrattuna useisiin länsimaihin Suomeen tulee vuosittain vähän turvapaikanhakijoita. Vuonna 2009 Suomesta haki turvapaikkaa 5 910 henkilöä, edellisenä vuonna hakijoita oli 4 020. Vastaavasti Ruotsista vuonna 2009 turvapaikkaa haki 24 190 henkilöä. Euroopan unionin alueelta turvaa haki 246 210 ihmistä vuonna 2009. Vain pienelle osalle turvapaikanhakijoista myönnetään Geneven sopimuksen mukainen pakolaisstatus, joka perustuu henkilökohtaiseen vainoon.
Perustuu tekstiin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Syrjinnän kielto
2. artikla
Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin, ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta
7. artikla
Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lainsuojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
Mitä on syrjintä?
Ihmisoikeuksien universaalisuudesta (yleismaailmallisuudesta) seuraa, että ihmisoikeuksia loukataan aina, jos yhtä ihmistä tai ihmisryhmää kohdellaan ilman hyväksyttävää perustetta eri tavoin kuin toisia samassa asemassa olevia. Syrjintää ei siis ole kaikki erilainen kohtelu, vaan erottelu, joka kohdistuu a) samassa asemassa oleviin ihmisiin b) ilman hyväksyttävää tarkoitusperää.
Samassa asemassa olevia ihmisiä ovat esimerkiksi työnhakijat, julkisten palvelujen käyttäjät tai asevelvolliset. Jos jonkin tällaisen henkilöryhmän sisällä tehdään erotteluja, niille on esitettävä ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävä perustelu. Muutoin on kyse syrjinnästä. Sen sijaan syrjinnästä ei välttämättä ole kysymys, jos selvästi eri asemassa olevat ihmiset kokevat tulevansa kohdelluiksi eri tavoin – esimerkiksi jos yliopistossa opiskelevan opintotuki on pienempi kuin samanikäisen työttömän henkilön saama työttömyysturva.
Erityisen herkästi erottelua pidetään syrjivänä, jos sen taustalla on syrjivä tarkoitusperä. Esimerkiksi ravintolan asiakkaiden erottelu ihonvärin perusteella tai työnhakijoiden karsinta sukupuolen perusteella ovat ilmeisiä syrjintätilanteita. Mutta myös erottelun syrjivä vaikutus ilman syrjivää tarkoitusperää voi muuttaa sen syrjinnäksi: esimerkiksi jos kauppaan tai ravintolaan on mahdoton päästä pyörätuolilla. Joskus käytetään termejä välitön ja välillinen syrjintä näiden tilanteiden erottamiseksi.
Perustuu tekstiin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme.
http://www.ihmisoikeudet.net/index.php?page=mita-sisaltavat
dfsdf