http://www.ihmisoikeudet.net/index.php?page=mita-sisaltavat
Mielivaltaisen pidätyksen kielto
9. artikla
Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää, vangita tai ajaa maanpakoon.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
Mikä on mielivaltainen pidätys?
Mielivaltaisuuden merkitystä on yritetty määritellä kahdella tavalla. Ensimmäinen on, että henkilö voidaan pidättää, vangita ja karkottaa vain laillisten menettelytapojen mukaisesti. Toinen on se, ettei ketään saa pidättää, vangita tai karkottaa hetken mielijohteesta tai sattumalta, kun ei ole ilmeistä, että henkilö olisi syyllistynyt rikokseen.
Ensimmäisen tulkinnan puutteena on se, että lait saattavat sallia myös tulkinnanvaraiset pidätykset ja laillisia menettelytapoja voidaan käyttää mielivaltaisesti. Henkilö voidaan pidättää muodollisesti laillisella tavalla, mutta mielivaltaisesta syystä. Tämä tulkinta ei siten tarjoa riittävää suojaa. Mielivaltaista, mutta menettelyllisesti laillista pidätystä voi seurata kiduttaminen tai muu huono kohtelu. Toisen tulkinnan vahvuutena on, että se korostaa pidätyksen olevan oikeutettu vain ilmeisen rikosepäilyn vuoksi.
Kaikkien oikeusjärjestelmien tulisi tarjota yksilölle laillisuuden suoja. Laillisuuden suojan muodostavat mielivaltaisen pidätyksen kielto, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja syyttömyysolettama.
Perustuu tekstiin Levin: Ihmisoikeudet, kysymyksiä ja vastauksia.
Mielivaltaisen pidätyksen kielto
9. artikla
Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää, vangita tai ajaa maanpakoon.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
Mikä on mielivaltainen pidätys?
Mielivaltaisuuden merkitystä on yritetty määritellä kahdella tavalla. Ensimmäinen on, että henkilö voidaan pidättää, vangita ja karkottaa vain laillisten menettelytapojen mukaisesti. Toinen on se, ettei ketään saa pidättää, vangita tai karkottaa hetken mielijohteesta tai sattumalta, kun ei ole ilmeistä, että henkilö olisi syyllistynyt rikokseen.
Ensimmäisen tulkinnan puutteena on se, että lait saattavat sallia myös tulkinnanvaraiset pidätykset ja laillisia menettelytapoja voidaan käyttää mielivaltaisesti. Henkilö voidaan pidättää muodollisesti laillisella tavalla, mutta mielivaltaisesta syystä. Tämä tulkinta ei siten tarjoa riittävää suojaa. Mielivaltaista, mutta menettelyllisesti laillista pidätystä voi seurata kiduttaminen tai muu huono kohtelu. Toisen tulkinnan vahvuutena on, että se korostaa pidätyksen olevan oikeutettu vain ilmeisen rikosepäilyn vuoksi.
Kaikkien oikeusjärjestelmien tulisi tarjota yksilölle laillisuuden suoja. Laillisuuden suojan muodostavat mielivaltaisen pidätyksen kielto, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja syyttömyysolettama.
Perustuu tekstiin Levin: Ihmisoikeudet, kysymyksiä ja vastauksia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yksityis- ja perhe-elämän suoja
12. artikla
Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
Mitä yksityis- ja perhe-elämän suoja sisältää?
Oikeus perhe- ja yksityiselämään on laaja-alainen ihmisoikeus, joka käsittää muun muassa kirje- ja puhelinsalaisuuden, kunnian suojan, tietosuojan ja oikeuden seksuaaliseen identiteettiin.
Yksityis- ja perhe-elämän suoja on kansainvälisissä sopimuksissa määritelty lyhyesti. Sitä kuitenkin sovelletaan hyvin usein ja laaja-alaisesti. Oikeus suojaa ihmistä ja hänen kotiaan ja perhettään. Tietoa kenenkään yksityisasioista ei saa myöskään mielivaltaisesti levittää eteenpäin. Lapsilla on sama oikeus yksityiselämään kuin aikuisilla: vanhemmat eivät saa luvatta penkoa lastensa henkilökohtaisia tavaroita, kuten kirjeitä, puhelinta tai päiväkirjaa.
Oikeus yksityisyyteen ja sananvapaus joutuvat usein vastakkain esimerkiksi punnittaessa sitä, mitä mediassa voi kertoa julkisuuden henkilöiden yksityiselämästä.
Perustuu tekstiin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti
8. artikla
Jokaisella on oikeus tehokkaaseen hyvitykseen asianomaisessa kansallisessa tuomioistuimessa häneen kohdistuneista teoista, jotka loukkaavat hänelle valtiosäännöllä tai lailla turvattuja perusoikeuksia.
10. artikla
Jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä tai häntä vastaan nostettua rikossyytettä selvitettäessä.
11. artikla
1) Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.
2) Ketään ei pidä tuomita rangaistavaksi teoista tai laiminlyönneistä, jotka eivät kansallisen tai kansainvälisen oikeuden mukaan olleet rikollisia niiden tekohetkellä. Myöskään ei pidä tuomita ankarampaan rangaistukseen, kuin mikä oli sovellettavissa rangaistavan teon suoritushetkellä.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
Millainen on oikeudenmukainen oikeudenkäynti?
Kaikkien ihmisten tulee olla yhdenvertaisia lain edessä. Se merkitsee, että jokaisella on oikeus puolueettomaan ja rehelliseen oikeudenkäyntiin. Oikeudenmukaisuuteen kuuluu myös syyttömyysolettama: jokainen on syytön, kunnes toisin todistetaan.
Ihmisoikeudet voivat toteutua vain oikeusvaltiossa. Ilman tehokkaita oikeussuojakeinoja kansainvälisiin sopimuksiin tai valtioiden perustuslakeihin kirjatut ylevät ihmisoikeusperiaatteet uhkaavat jäädä hurskaiksi toivomuksiksi.
Monet ihmisoikeussopimukset määräävät, että jos niihin perustuvia oikeuksia loukataan tai väitetään loukattavan, on valtion turvattava tehokkaat kansalliset oikeussuojakeinot tapauksen selvittämiseksi. Vähimmäisvaatimus on, että asiaa käsittelevä toimielin ei ole riippuvainen siitä tahosta, jonka väitetään loukanneen oikeutta.
Ihmisoikeussopimukset esittävät myös pitemmälle meneviä oikeussuojavaatimuksia. Vapaudenriisto on aina voitava saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Sekä rikosasioissa että päätettäessä yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista edellytetään oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Se tarkoittaa paitsi oikeutta saada asia riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen käsiteltäväksi myös tietynlaista oikeudenkäyntimenettelyä. Menettelyyn kuuluvat muun muassa käsittelyn joutuisuus, oikeudenkäynnin osapuolten tasavertaisuus esimerkiksi todisteiden esittämisessä, suullinen käsittely, oikeus tarvittaessa maksuttomaan oikeudenkäyntiin ja usein myös oikeus hakea muutosta ylemmästä tuomioistuimesta.
Perustuu tekstiin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme.
Oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe
16. artikla:
1. Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen.
2. Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta.
3. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
Kenelllä on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe?
Asenteet avioliittoa kohtaan vaihtelevat ja perhelait perustuvat usein uskonnollisiin, kulttuurisiin tai yhteiskunnallisiin malleihin. Perheen käsite vaihtelee laajalti länsimaisesta ydinperheestä, uus- tai yksinhuoltajaperheestä monissa maailman osissa vallitsevaan laajennettuun perheeseen. Perhe muodostaa kuitenkin missä tahansa yhteiskunnassa perusyksikön, ja valtioilla on velvollisuus suojella sitä.
Avioliiton tulee tapahtua vain molempien osapuolten vapaasta ja täydestä suostumuksesta. Siihen liittyvät säännöt on määritelty YK:n suostumusta avioliittoon, vähimmäisavioikää ja avioliittojen kirjaamista koskevassa yleissopimuksessa (1962) sekä samaa asiaa koskevassa YK:n yleiskokouksen vuonna 1965 hyväksymässä suosituksessa. Ks.http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1964/19640050
Suomessa laki takaa aviopuolisoille tasavertaisen oikeudellinen aseman. Voimassaoleva avioliittolaki on vuodelta 1929 ja siihen on myöhemmin tehty useita muutoksia, joista huomattavimmat vuonna 1987.
Homoseksuaalisten parien on toistaiseksi katsottu jäävän yksityiselämän suojaan kuuluvan perhe-elämän suojan ulkopuolelle. Myöskään oikeudesta avioliittoon ei ole katsottu seuraavan ehdotonta velvollisuutta taata homo- ja lesbopareille oikeutta rekisteröidä parisuhteensa. Suomessa samaa sukupuolta olevat ovat voineet rekisteröidä suhteensa vuodesta 2002 lähtien. Vuonna 2009 voimaan astunut lakimuutos mahdollistaa perheen sisäisen adoption samaa sukupuolta oleville rekisteröidyssä parisuhteessa eläville. Rekisteröidyt puolisot eivät voi hakeutua perheen ulkoiseen adoptioprosessiin yhdessä. Homoseksuaalinen suuntautuminen tai rekisteröidyssä parisuhteessa eläminen ei Suomen lain mukaan ole este yksin adoptoimiselle.
Myös (kehitys)vammaisten henkilöiden oikeutta perheenperustamiseen on eri aikoina rajoitettu erilaisin keinoin.
Perustuu tekstiin Levin: Ihmisoikeudet - Kysymyksiä ja vastauksia.
Lue lisää sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen henkilöiden oikeuksista osiosta Suomessa ->
Oikeus tulla tunnustetuksi henkilönä
6. Artikla
Jokaisella ihmisellä on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
Mitä oikeus tulla tunnustetuksi henkilönä merkitsee?
Sanonta "henkilönä lain edessä" viittaa siihen, että valtioiden on tunnustettava yksilöiden oikeus tehdä tuomioistuinten vahvistamia sopimuksia tai käynnistää oikeusjuttuja omien laillisten oikeuksiensa toteuttamiseksi.
Ihmiset kuuluvat lain piiriin: lait koskevat meitä. Kuulumme sekä niiden oikeuksien että niiden velvollisuuksien piiriin, jotka kansallisissa ja kansainvälisissä laeissa on ilmaistu. Ihmisoikeudet ovat osa tätä oikeuksien ja velvollisuuksien kokonaisuutta.
Tärkeä osa artiklaa on sana "jokaisella". Se tarkoittaa, ettei valtio voi tehdä erottelua omien kansalaistensa, ulkomaalaisten tai valtiottomien ihmisten välillä. Jokaiselle on turvattava ne oikeudet, jotka henkilöllä lain edessä on.
Perustuu teksteihin Levin: Ihmisoikeudet, kysymyksiä ja vastauksia ja Ihmisoikeuskasvatuksen käsikirja (Suomen Unesco-toimikunta)
Oikeus riittävään elintasoon
25. artikla
1. Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin, ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.
2. Äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikkien lasten, riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella, tulee nauttia samaa yhteiskunnan suojaa.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
Mitä tarkoitetaan riittävällä elintasolla?
Eri ihmiset antaisivat erilaisia vastauksia tähän kysymykseen. Vähimmäisvaatimuksena voidaan kuitenkin pitää sitä, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tyydyttää ruokaan, suojaan, vaatetukseen, asumiseen ja yhteisöllisiin palveluihin (vesi, hygienia, terveys ja koulutus) liittyvät perustarpeensa. Kaikilla tulee lisäksi olla oikeus työskennellä saavuttaakseen kunnollisen elintason, ja niille, jotka eivät siihen pysty, pitää antaa turvaa.
Ihmisoikeussopimuksissa katsotaan, että riittävään elintasoon kuuluu riittävä ravinto, vaatetus ja sopiva asunto sekä oikeus elinehtojen jatkuvaan parantamiseen. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan riittävän elintason tulee turvata ruumiillinen, henkinen, hengellinen, moraalinen ja sosiaalinen kehitys.
Elintaso koostuu monista tekijöistä. Elintaso ei merkitse vain sitä, että ihmisellä on riittävästi rahaa tai hyvät tulot. Oikeus riittävään elintasoon edellyttää monenlaisten tekijöiden huomioimista. Tärkeimpinä voidaan pitää ainakin oikeutta terveydenhuoltoon, ruokaan ja asuntoon.
Perustuu tekstiin Levin: Ihmisoikeudet. Kysymyksiä ja vastauksia.
Oikeus terveydenhuoltoon
TSS -yleissopimuksen mukaan sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä.
Kansainvälisissä sopimuksissa ei ole tarkasti määritelty, mitä "korkein mahdollinen ruumiin ja mielen terveys" käytännössä tarkoittaa. Vähintäänkin sen voidaan ajatella tarkoittavan hyvinvoinnille välttämätöntä riittävää ravintoa ja puhdasta vettä, vaatetusta ja asumusta, sekä mahdollisuutta saada hoitoa sairaustapauksessa. On kuitenkin selvää, etteivät nämä terveyden perusedellytykset toteudu monissa maailman maissa.
Sopimuksissa ja niiden tulkintaperiaatteissa viitataankin "hyvinvoinnin edellytysten järjestämiseen parhaalla mahdollisella tavalla". Lause jättää avoimeksi kysymyksen siitä, onko kansainvälisellä yhteisöllä velvollisuus huolehtia esimerkiksi riittävän ravinnon tai puhtaan veden saannista köyhissä maissa.
YK:n naisten oikeuksien sopimus huomauttaa, että raskauteen ja synnytykseen liittyen on tarjottava asianmukaiset, tarvittaessa maksuttomat palvelut. Lapsen oikeuksien sopimus (artiklat 23-25) muistuttaa vammaisten lasten erityistarpeista. Kaikille lapsille on taattava terveyspalvelut ja lasten terveydelle haitalliset perinnäistavat on pyrittävä poistamaan.
Oikeus ruokaan
Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimus luo valtioita sitovan velvollisuuden taata jokaisen ihmisen oikeus olla vapaa nälästä. Sopimuksessa valtiot myös lupaavat tehdä yhteistyötä maailman ravinnontuotannon turvaamiseksi ja elintarvikevarastojen jakamiseksi tasapuolisesti.
TSS-sopimuksen heikkous on kuitenkin sen toimeenpanossa. Sopimus ei sisällä mekanismeja, joiden avulla valtiot voitaisiin todella velvoittaa ratkaisemaan nälkäongelma. Vuonna 1996 Roomassa pidetty maailman ruokakokous asetti tavoitteekseen puolittaa aliravittujen määrän vuoteen 2015 mennessä. Tavoitetta ei mitä luultavimmin tulla saavuttamaan.
Oikeus asuntoon
Vaikka oikeus asuntoon on yleismaailmallinen ihmisoikeus, sen toteuttamiseen vaadittavat toimenpiteet vaihtelevat eri paikoissa.
Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen 11 artiklan mukaisesti
jokaiselle taataan oikeus saada itselleen ja perheelleen tyydyttävä elintaso, joka käsittää riittävän ravinnon, vaatetuksen ja sopivan asunnon, sekä oikeuden elinehtojen jatkuvaan parantamiseen.
TSS-sopimuksen noudattamista valvova YK:n TSS-komitea on pyrkinyt täsmentämään sopimuskohdan tulkintaa laatimalla niin sanotun yleisen tulkintakannanoton oikeudesta asuntoon. Siinä korostetaan, että vaikka oikeus asuntoon ei ehkä ole kaikilta osin toteutettavissa tuomioistuinteitse sellaisena kuin se on turvattu TSS-sopimuksessa, oikeudella on silti ulottuvuuksia, joiden toteuttamista on mahdollista vaatia tuomioistuimessa. Niitä ovat esimerkiksi vuokralaisen irtisanomissuoja ja suoja oikeudettomia häätöjä vastaan.
Perustuu tekstiin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme.
Oikeus sosiaaliturvaan
22. artikla: Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioon ottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
Mitä oikeus sosiaaliturvaan merkitsee?
Oikeus sosiaaliturvaan tarkoittaa, että yhteiskunta on vastuussa perusoikeuksien takaamisesta myös haavoittuville ja epäedullisessa asemassa oleville jäsenilleen. Kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien tarkoituksena on kattaa koko väestö. Kuka tahansa voi kuulua tilapäisesti tai pysyvästi tukea tarvitsevaan ryhmään kuten sairaat, työttömät, vanhukset tai vammaiset.
Sosiaaliturvajärjestelmä perustuu solidaarisuuteen (hyväosaisemmat huolehtivat apua tarvitsevista), mutta myös vastavuoroisuuteen (koska kuka vain voi tulla avuntarvitsijaksi; yleensä viimeistään eläkkeellä).
Viidesosa maailman väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä ja näkee nälkää. Taloudellinen kasvu ei riitä turvaamaan kaikkien hyvinvointia: sen edut eivät hyödynnä kaikkia väestönosia. Sosiaaliturvan tehtävänä on tuoda hyvinvointi kaikkien ulottuville.
Oikeus sosiaaliturvaan kuuluu taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin, jotka tähtäävät sekä aineellisten että henkisten inhimillisten tarpeiden tyydyttämiseen ihmisen täyden kehityksen varmistamiseksi. Oikeuksien toteuttaminen vaatii valtioilta ja kansainväliseltä yhteisöltä erilaisia toimia sen takaamiseksi, että niistä tulee kaikille todellisuutta.
Perustavanlaatuisten sosiaalisten, taloudellisten ja sivistyksellisten oikeuksien joukkomittainen kieltäminen ansaitsisi kansainväliseltä yhteisöltä samanlaisia toimia kuin ne, joihin on ryhdytty kansalais- ja poliittisten oikeuksien kieltämisen vuoksi.
Perustuu tekstiin Levin: Ihmisoikeudet, kysymyksiä ja vastauksia
Oikeus työhön
23. artikla
1. Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan.
2. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä.
3. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot.
4. Jokaisella on oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
Mitä oikeus työhön merkitsee?
Oikeus työhön merkitsee sitä, että jokaisella on oikeus työhön, oikeudenmukaisiin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan. Se merkitsee valtiolle vastuuta siitä, että työpaikkoja on kaikille työhön kykeneville.
Lisäksi jokaisella on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon. Työtä voidaan tehdä itsenäisesti, omien välittömien tarpeiden tyydyttämiseksi tai sitä voidaan tehdä jollekulle toiselle. Tällöin työstä saa yleensä palkkaa.
Yhteiskunnallinen tilanne ohjaa ihmisiä ammatinvalinnassa: aina ei ole kysyntää sille työlle, mitä ihminen mieluiten tekisi. Joskus ammatin edut (esim. hyvä palkka) voi myös ohjata suuntautumista enemmän kuin kiinnostus alaa kohtaan. Työ voi olla vain välttämätön paha toimeentulon takaamiseksi, mutta se voi olla myös väline itsensä kehittämiseen ja toteuttamiseen. Työn ei pitäisi viedä ihmisen kaikkia voimia.
Kansainvälinen työjärjestö ILO työskentelee oikeudenmukaisten työolojen puolesta. Vuonna 1998 hyväksytyllä julistuksella työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista ILO pyrkii ylläpitämään hyvää yhteiskunnallista kehitystä ja samanaikaista taloudellista kasvua mm. toimimalla työelämän perusperiaatteiden ja -oikeuksien takaamiseksi. ILO:n työelämän perusperiaatteet ja -oikeudet rakentuvat neljän perusnormin varaan:
- oikeus järjestäytyä ja neuvotella työehtosopimuksia
- pakkotyön kielto
- lapsityön kielto
- tasa-arvo eli syrjinnän kielto työelämässä
Suurena haasteena on työn ja työpaikkojen siirtyminen toiselle puolelle maailmaa. Vastuu työn inhimillisyydestä ja työntekijöiden oikeudenmukaisesta kohtelusta on tällöin keskeinen kysymys, johon ei aina kiinnitetä riittävästi huomiota taloudellisten tekijöiden ratkaistessa tehtaan tai muun työpaikan sijainnin.
Jo ennen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten syntyä perustetulla Kansainvälisellä työjärjestöllä ILO:lla on erityisvastuu työtätekevien ihmisten suojelusta.
Siirtotyöläiset ovat erityisen haavoittuva työntekijäryhmä, sillä he eivät nauti kaikkia kansalaisilla olevia oikeuksia. Globaalin talouden aikakaudella sekä siirtotyöläisyys että työelämän normien kiertäminen on yhä yleisempää. Siirtotyöläisten tilanteen parantamiseksi hyväksyttiinkin 1990 YK:n yleiskokouksessa kansainvälinen yleissopimus kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta. Sopimus tuli voimaan 2003. Se on ainoa YK:n ihmisoikeussopimuksista, jota Suomi ei ole allekirjoittanut.
Perustuu tekstiin Levin: Ihmisoikeudet. Kysymyksiä ja vastauksia.
Turvapaikanhakijoiden parakkimajoitusten esittäminen pari kuukautta sitten oli vihapuhetta jopa sisäministerin vihjailun mukaan, nyt kuitenkin sisäministeriö valmistautuu laajamittaisen telttamajoituksen perustamiseen. Miten parakkimajoitus eroaa telttamajoituksesta niin paljon, että siitä puhuminen on vihapuhetta ja telttamajoitus nähdään normaalina tilanteeseen reagoimisena? Miten kansainväliset ihmisoikeusasetukset näkevät parakki- ja telttamajoituksen eroavuudet?
http://jarironkainen.fi/parakki-ja-telttamajoitus-kayttoon-ruotsin-rajatarkastukset-osin-bluffia/