Yleisesti tiedettäneen, että osa adventisteista on n.s. ”sosiaalisia adventisteja”. Se ei suinkaan tarkoita, että loput olisivat epäsosiaalisia.
Näiden ”sosiaalisten” osuutta jäsenistöstä on joissakin maissa tutkittukin. Osa tutkimustiedoista on julkistettukin, mutta en ihmettelisi, jos osa tutkimustuloksista olisi ei-julkista, eli siis lähinnä kirkon johtoportaiden käyttöön varattua.
Sosiaalinen adventisti pysyttelee kirkon jäsenyydessä, vaikka olisi menettänyt luottamuksensa kirkon oppiin ja kirkon hierarkiaan.
Ihmistä kun on nimitetty ”sosiaaliseksi eläimeksi”. Muiden ihmisten seura on useimmille meistä tärkeää. Kirkosta pois lähteminen useimmiten merkitsee sosiaalisen tukiverkon repeämistä, jopa menettämistä.
Monet adventistit kyläilevät mieluummin adventistiperheissä kuin ateistiperheissä.
Toisaalta arvelen, että ateistit harvemmin tukevat toisia ateisteja.
Poikkeuksena voisi olla vaikkapa sellainen tilanne, että Toivonlinnan piirissä olisi vaikka kolme ateistiperhettä. Siinä tilanteessa nuo kolme perhettä voisivat pitää hyvinkin tiivistä yhteyttä keskenään, näin ainakin arvelen.
Joten jos joku kysyisi minulta, kannattaisiko hänen liittyä adventtikirkkoon, vastanneisin hänelle, että jos hän tuntee olonsa kovin yksinäiseksi, asiaa kannattaisi harkita.
Varsinkin, jos asianomaisella ei ole lapsia tai lapsenlapsia, joiden altistus a-kirkon opetuksille on kaksiteräinen juttu. Sama ongelma kyllä liittyy moneen muuhunkin uskonnolliseen yhteisöön.
Näiden ”sosiaalisten” osuutta jäsenistöstä on joissakin maissa tutkittukin. Osa tutkimustiedoista on julkistettukin, mutta en ihmettelisi, jos osa tutkimustuloksista olisi ei-julkista, eli siis lähinnä kirkon johtoportaiden käyttöön varattua.
Sosiaalinen adventisti pysyttelee kirkon jäsenyydessä, vaikka olisi menettänyt luottamuksensa kirkon oppiin ja kirkon hierarkiaan.
Ihmistä kun on nimitetty ”sosiaaliseksi eläimeksi”. Muiden ihmisten seura on useimmille meistä tärkeää. Kirkosta pois lähteminen useimmiten merkitsee sosiaalisen tukiverkon repeämistä, jopa menettämistä.
Monet adventistit kyläilevät mieluummin adventistiperheissä kuin ateistiperheissä.
Toisaalta arvelen, että ateistit harvemmin tukevat toisia ateisteja.
Poikkeuksena voisi olla vaikkapa sellainen tilanne, että Toivonlinnan piirissä olisi vaikka kolme ateistiperhettä. Siinä tilanteessa nuo kolme perhettä voisivat pitää hyvinkin tiivistä yhteyttä keskenään, näin ainakin arvelen.
Joten jos joku kysyisi minulta, kannattaisiko hänen liittyä adventtikirkkoon, vastanneisin hänelle, että jos hän tuntee olonsa kovin yksinäiseksi, asiaa kannattaisi harkita.
Varsinkin, jos asianomaisella ei ole lapsia tai lapsenlapsia, joiden altistus a-kirkon opetuksille on kaksiteräinen juttu. Sama ongelma kyllä liittyy moneen muuhunkin uskonnolliseen yhteisöön.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toit Tuomas-kuoma tärkeän asian esiin. Näitä nimittämiäsi "sosiaalisia adventisteja" voitaisiin kutusua myös nimellä "mukana hengailevat", "roikkujat", "laumasielut", "uskonnollista kerhotoimintaa arvostavat" jne.
Monella adventistinuorella koko ystäväpiiri koostuu adventisteista johtuen siitä, että ovat esim. olleet adventistien ylläpitämissä kouluissa ja tutustuneet siellä toisiinsa. Kun sitten alkaa ns. oma elämä ja mukaan tulevat työkaverit ja muut arkipäivän tutut, niin adventtikirkon tilaisuuksista tulee usein vain yksi vähemmän kiinnostava sosiaalinen piiri muiden joukossa. Välttämättä mitään uskonnollista omaa vakaumusta ei ole enää paljoakaan jäljellä. Näitä adventtikirkon jäseniä kutsuttakoon sitten nimellä liberaaliadventistit tai maallistuneet. Osa ei viitsi enää käydä säännöllisesti lauantain tilaisuuksissa, vaan heille riittää, että he käyvät muutaman kerran vuodessa suurimmissa lahkon juhlissa ja tapahtumissa ja siinäkin tapauksessa uteliaisuudesta nähdä vaikkapa vanhoja koulukavereitaan Toivonlinnan ajoilta.
Eivät tuollaiset ole adventisteja. Voivat olla adventistikodista, mutta adventisteja ne ei oo. Jäseneksi pääsee vain KASTEEN kautta ja silloin pitää olla uskossa. Jos ei ole, ei kastetakaan. Eikä ole jäsen.