Sosiaaliset adventistit

Yleisesti tiedettäneen, että osa adventisteista on n.s. ”sosiaalisia adventisteja”. Se ei suinkaan tarkoita, että loput olisivat epäsosiaalisia.

Näiden ”sosiaalisten” osuutta jäsenistöstä on joissakin maissa tutkittukin. Osa tutkimustiedoista on julkistettukin, mutta en ihmettelisi, jos osa tutkimustuloksista olisi ei-julkista, eli siis lähinnä kirkon johtoportaiden käyttöön varattua.

Sosiaalinen adventisti pysyttelee kirkon jäsenyydessä, vaikka olisi menettänyt luottamuksensa kirkon oppiin ja kirkon hierarkiaan.

Ihmistä kun on nimitetty ”sosiaaliseksi eläimeksi”. Muiden ihmisten seura on useimmille meistä tärkeää. Kirkosta pois lähteminen useimmiten merkitsee sosiaalisen tukiverkon repeämistä, jopa menettämistä.

Monet adventistit kyläilevät mieluummin adventistiperheissä kuin ateistiperheissä.

Toisaalta arvelen, että ateistit harvemmin tukevat toisia ateisteja.

Poikkeuksena voisi olla vaikkapa sellainen tilanne, että Toivonlinnan piirissä olisi vaikka kolme ateistiperhettä. Siinä tilanteessa nuo kolme perhettä voisivat pitää hyvinkin tiivistä yhteyttä keskenään, näin ainakin arvelen.

Joten jos joku kysyisi minulta, kannattaisiko hänen liittyä adventtikirkkoon, vastanneisin hänelle, että jos hän tuntee olonsa kovin yksinäiseksi, asiaa kannattaisi harkita.

Varsinkin, jos asianomaisella ei ole lapsia tai lapsenlapsia, joiden altistus a-kirkon opetuksille on kaksiteräinen juttu. Sama ongelma kyllä liittyy moneen muuhunkin uskonnolliseen yhteisöön.