Psykopaatit

Niin, jonkinlaista vinoumaa ihmisessä todennäköisesti täytyy olla jos ei sopeudu yhteisiin pelisääntöihin. Parempaa selitystä ja arvelua en nyt tähän keksi.
Ajattelen nyt ihmisen alkujuuria aloittaessaan omaa elämäänsä sielä oman perheen ohjauksessa sekä siinä kulttuurissa jossa sattuu syntymään.
Tulee mieleen millaista ohjausta jo lapsesta pitäen kukin saa jonka sitten omaksuu totuudeksi kun kerran isä äiti tai ystävät ovat näin kertoneet.
Etsin tässä vastauksia ketä osoittaisin syylliseksi siitä että jotkut niin voimakkaasti kulkevat tuhon tietä tuhotakseen muita ja unohtaa oman elämän rakentamisen.
Voiko katsoa että ihminen itse on syyllinen kaikkeen kun vastuu kuitenkin sälytetään aikuisena itselle tekijälle. Voitaisiinko osa vastuu selittää ulkopuoliselle mutta mitä se auttaa jos teko on jo tehty. Selittää me jokainen osaamme mutta kuka selittää uskottavammin miksi?
Mikä ja milloin joku asia menee pieleen ja kenen toimesta kun kehitys rakastavaksi ihmiseksi muuntuu ihmispedoksi.
Tiedämme kyllä kulttuuri erot ja tarkoitushakuisit motivaatiot yhteisöille mihin pitäisi pyrkiä. Onko se elämäntapa ja voimakas vaikuttaminen yksilöön se joka kasvattaa suuntaan joka vaikuttaa demonin ohjaukselta , onko?
Voiko ihminen koskaan luopua pahuudesta. Ehkä pahuudesta voi silloin luopua jos ymmärtää hyvyyden merkityksen omalle elämälleen että omalle sosiaaliselle ympäristölleen.
Voimmeko siis kysyä että jokainen omalla kohdallaan suuntaa hyvyyden tekoihin ja kaikin tavoin jakaa sitä muille käytettäväksi että me kaikki kokisimme olevamme "me".