Kansalaisen pakista puuttuu työkalu

On jokseenkin kummallista kuulla puhuttavan kansallisesta turvallisuudesta globaalissa maailmassa. Näin nyt kuitenkin tapahtuu, kun kuulee julkisuudessa vaadittavan poliisille lisää oikeuksia puuttua kansalaisten yksityiselämään.

Suoranainen huuto kansallisesta turvallisuudesta herää aina siinä vaiheessa, kun maailmalla sattuu järkyttäviä veritekoja. Sen sijaan vähemmälle jää huuto silloin, kun anonyymejä väkijoukkoja hortoilee pitkin Eurooppaa täysin vailla mitään kontrollia. Päättäjätkin suorastaan edistävät tätä hortoilua, jopa omalla esimerkillään olemalla paavillisempia kuin paavi itse.

Periaatteessa poliisin tehtävä olisi kansalaisen suojelu, mutta tätä nykyä poliisin toimenkuva on lähinnä liikenteen valvonta ja ylinopeuksilla rahastaminen. Sekään työ ei näytä poliisille maistuvan, vaan työ on annettu suurelta osin automaattisen tolpan tehtäväksi, tolpan, jonka kyky muuhun kuin ”narauttamiseen” on olematon. Tolpan sovellus on viimeaikainen keksintö auton ikkunasta kuvaaminen, joka turvaa lihalliselle poliisille työpaikan, mutta joka ei älyllisiltä ominaisuuksiltaan poikkea pelti- tai kameratolpasta.

Vaikka verkkovalvontaa vaaditaan sallittavaksi myös Suomessa, niin se ei ole estänyt maailmalla sattuneita veritekoja. Ei siitäkään huolimatta, että asialla ovat olleet johtavat urkkimisen asiantuntijat aina Setä Samulia myöten. Miten muutoinkin takapajuinen Suomi pystyisi urkkimisluvallaan vaikuttamaan maailmanrauhaan tai edes rikollisuuden vähentämiseen? Nähdäkseni ei mitenkään. Kysymyksessä on lähinnä pyrkimys porvarillisen hegemonian kasvattamiseen. Näin ainakin siitä päätellen, että verkkovalvonnan sallimista vaativat erityisesti porvarilliset päättäjät, presidentti etunenässä.

Sen sijaan, että poliisin tehtäviä muutettaisiin aina vain mukavampaan suuntaan viihtyisissä sisätiloissa netin ääressä notkumiseksi, niin kannattaisi harkita perinteisen jalkatyön lisäämistä ja tehtävien suuntaamista jonninjoutavasta kyttäämisestä kansalaisten turvallisuudesta huolehtimiseen niin hengen kuin omaisuudenkin suhteen.

Kysyä sopii myös, miksi vain viranomaisille pitäisi antaa lisää lakisääteisiä työkaluja? Eikö suurin tarve työkaluille olisi nimenomaan kansalaisella? Yleensä attentaateissa heittää henkensä enemmän kansalaisia kuin viranomaisia. Joskus tuntuu siltä, että viranomaiset suorastaan loistavat poissaolollaan, kun jotakin pitäisi tehdä.

On suorastaan vastenmielistä kuunnella jatkuvaa tekopyhää tuomitsemishöpinää erityisesti poliittisten päättäjien tolkuttamana maailmalla sattuneiden veritekojen jälkeen, kun nämä veriteot voidaan perimmältään nähdä poliittisten virhearvioiden ja väärän politiikan lopputulemiksi. Vähempikin ”mussuttaminen” riittäisi median meuhkaamisesta puhumattakaan.