Kun kaikki on hyvin, mutta kipinä puuttuu

Ootte ehkä itsestään selvyyksiä toisillenne? Saman olen pitkässä suhteessa kokenut..Meillä juttu päättyi eroon mutta molempien elämä sai ihan eri suunnan sen jälkeen, epäsosiaalisesti tuli sosiaalinen kun oli sinkkuna pakko ettei muumioituisi kotiin... Yltiösosiaalinen oppi rauhoittumaan ja kuuntelemaan... Molemmat jotenkin löysi itsensä eron jälkeen, parisuhde puudutti kaiken.. Jos oltais oltu tällaisia suhteessa, ei olisi ollut tarvetta erota.

En ole mitenkään yltiösosiaalinen mielestäni, vaan enemmänkin omissa oloissani viihtyvä. Kaipaan kyllä sosiaalisia kontakteja ja menen juttuihin joissa on ihmisiä - mutta otan myös oman aikani. Mies ei ole koskaan ollut sosiaalinen, ei edes ennen minua vaikka on ollut sinkku todella kauan ennen seurusteluamme. Mietin lähinnä, voiko erilainen sosiaalinen käyttäytyminen olla syynä tähän erilleen ajautumisen tunteeseen.

Kohtelemma toisia hyvin, ja rakastan häntä, mutta en tiedä olenko enää rakastunut. Sehän tässä onkin, että kaikki on tavallaan hyvin, mutta ei kuitenkaan ole.

Entä jos sinulla on jokin mielikuva siitä kuinka asiat PITÄISI olla, ja keskityt sitten ajattelussasi pohtimaan juuri tuota, toteat että kyllä! juuri se rakastumisentunne puuttuu?
Siis ratkaisu olisi se, että vaihtaisit tapaa ajatella.
Tuo iänikuinen rakastumisjuttu! Eihän ole normaaliakaan olla jatkuvasti rakastunut. Suhde muuttuu.
Siinä, että odottaa elämältä jatkuvaa rakastumisen tunnetta, on jotain keskenkasvuista. Rakastuminen on vain pelkkä ohimenevä tunnetila. Jotkut ovat todenneet että se on psykoosiin verrattava häiriö, tosin normaali sellainen. Se paranee ajan kanssa itsestään ja niin pitääkin olla. On suuri asia, jos se muuntuu rakkaudeksi. Ja niinhän teille on käynyt!
Rakastumisen tunteessa on jotain jännittävää, kiihdyttävää, ja kaikki arkinenkin muuttuu juhlaksi. Maailmasta tulee värikylläinen. Mutta kun tuo muuntuu rakkaudeksi, elämä palautuu arjeksi, tasaiseksi, järkeväksi, ja maailma saa takaisin harmaan eri sävyt.
Itseasiassa ihminen ei kestäisi jatkuvaa, mieltä kuohuttavaa rakastumisentunnetta. Psyyke ei kestäisi. Sen kuuluukin olla värikäs saippuakupla joka on ilmaa täynnä ja joka poksahtaa rikki. Niin että älä kaipaile sitä. Elämän kuuluu olla antoisaa arkea!
Ei puolisoiden tarvitse olla samanlaisia. Jos mies ei kaipaa sosiaalista kanssakäymistä, ja sinä kaipaat, niin mene ja tapaa ihmisiä. Tehän olette erillisiä ihmisiä.