Kotini seinään vedettiin 50-luvun alkuvuosina avojohdolla yksivaihesähkö valaistusta varten, mutta radio oli vielä jonkin aikaa niin sanottu anodiradio, joka oli peräisin edelliseltä vuosikymmeneltä. Siinä oli kaksi erillistä virtalähdettä: anodiparisto ja ladattava iso akku. Koska radio oli ns. putkiradio, akku tarvittiin putkien hehkua varten.
Radiota kuunneltiin vain iltaisin ja säästeliäästi, koska akkua piti käyttää aika ajoin ”lataamossa”. Anodiparisto kesti kuukausia ja kun sen jännite tippui liian alas, oli ostettava uusi paristo.
Radioon tarvittiin antenni johtoineen ja maajohto, jotka olivat ulkona. Antennina oli muistaakseni vain metallilanka katolla ja maajohtona samanlainen lanka upotettuna maahan. Ulkoseinällä oli ns. ”yliheitinlinkku”, jolla kytkettiin antennijohto maajohtoon ukkosen uhatessa suojelemaan radiovastaanotinta ukkoselta. En ole kovin vakuuttunut, että linkku olisi suojannut radiota, jos salama olisi iskenyt suoraan antenniin.
Radio oli sijoitettu korkealle hyllylle, jotta lapset eivät päässeet sitä ropeloimaan. Radion lastenohjelmista tärkein ja ainoa oli Markus-sedän lastentunti. Se lähetettiin aina torstai-iltaisin kuuden aikaan ja jokaisessa lähetyksessä Markus-setä kehotti lapsia syömään kaurapuuroa. Muistatte varmaan.
Radiota kuunneltiin vain iltaisin ja säästeliäästi, koska akkua piti käyttää aika ajoin ”lataamossa”. Anodiparisto kesti kuukausia ja kun sen jännite tippui liian alas, oli ostettava uusi paristo.
Radioon tarvittiin antenni johtoineen ja maajohto, jotka olivat ulkona. Antennina oli muistaakseni vain metallilanka katolla ja maajohtona samanlainen lanka upotettuna maahan. Ulkoseinällä oli ns. ”yliheitinlinkku”, jolla kytkettiin antennijohto maajohtoon ukkosen uhatessa suojelemaan radiovastaanotinta ukkoselta. En ole kovin vakuuttunut, että linkku olisi suojannut radiota, jos salama olisi iskenyt suoraan antenniin.
Radio oli sijoitettu korkealle hyllylle, jotta lapset eivät päässeet sitä ropeloimaan. Radion lastenohjelmista tärkein ja ainoa oli Markus-sedän lastentunti. Se lähetettiin aina torstai-iltaisin kuuden aikaan ja jokaisessa lähetyksessä Markus-setä kehotti lapsia syömään kaurapuuroa. Muistatte varmaan.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Minun muistoni ajoittuvat -60 luvulle. Mökissä ei ollut sähköjä. Eno toi jostain meriltä matkaradion jota sitten viritettiin kuuntelukuntoon. Radio vinkui kuin sika pistettäessä kun kanavia käänneltiin. Yht äkkiä kuului kovalla äänellä sana baruski, siitäpä toosa sai nimensä. Olikohan keskiviikko iltoina kun ukko sanoi: paahan poika se paruski auki, alkaa Tauno Vahtosen kuunnelma. Kuunnelmia kuunneltiin jatkuvasti kun ei ollut televisiota.
Ennen aikaan oli isäntä vienyt radion akkua kirkolle ladattavaksi ja sanonut: sinne ei laiteta kun kirkonmenot, iltahartaus ja pikkuisen lauantain toivottuja.
Pekka Lipposta tuli kuunneltua, tuli pienissä pätkissä.
Lauantain toivotuissa levyissä soitettiin 50- ja 60-luvuilla aina alussa vakavampaa musiikkia ja lopussa parikymmentä minuuttia kevyempää lajia. Melkein jokaisena lauantaina pääsi silloinen suosikkilaulaja Anna Mutanen esittämään laulun "Laps olen Karjalan":
https://www.youtube.com/watch?v=GRKDCN2Tc3E
Toinen suosikkilauluista oli Militsa Korjuksen "Warum?"
https://www.youtube.com/watch?v=YKKGxNzJnqQ
Meillä oli joku sellainen josta meni lankoja lämpöpatteriin ja isä pyöritti jotain kampea sivusta kerran illassa. Markus setä oli se jota lapset sai kuunnella jos oli ollut viikon kiltisti minä sain hyvin harvoin sisko kuunteli joka kerta
Mitenkähän sitä yultiin toimeen kun ei ollut televisiota ja pirunmoista väkivaltaviihdettä? Pekka Lipposen seikkiluja tuli kuunneltua ja kankkulan kaivolla ohjelmaa? Nykyisin pitää itse hankkiutua pyhäaamuksi kankkulan kaivolle, siis kankkuseen!
Minä olen päässyt kankkusesta eroon jo vuosia sitten, helppoa.
Vuolin leppätapin pullonkorkiksi enkä ole avannut sitä.
Kankkusta ei tule jos ei juo liikaa viinaa.
Ja vielä varmemmin laistaa kun ei juo ollenkaan.
Tai ei päästä sitä tulemaan,pienessä höyryssä hela tiden.
Putkiradiotkin nostettiin korkealle mutta sitä ennen oli meitä penskoja varten keksitty siirreltävät tuolit joten pääsimme hyvin nappuloita painelemaan.
Nosto.
50-luvun lopulla ja 60-luvulla radiot yleistyivät kotitalouksissa ULA-lähtysten alettua. Meillekin ostettiin suurikokoinen ASA -merkkinen radio, joka oli putkiradio ja se toimi ”oikealla” sähköllä.
Radion kuuntelua ei enää rajoitettu akun keston takia, vaan radiota kuunneltiin todella paljon. Seurattiin urheilukilpailuja, kuunneltiin lauantain toivottuja levyjä, kirkonmenoja, Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja ja jännityssarjaa ”hyvää iltaa, nimeni on Cox”, jonka vihelletyn alkumusiikin monet muistanevat.
http://areena.yle.fi/1-3031564
Myös Kankkulan kaivolla oli suosikkien joukossa.
Putkiradiot ovat yllättävän kestäviä. Niitä on vieläkin paljon toiminnassa.
Minulla on ulkokuoriltaan virheetön ja toimiva putkiradio ASA 844 vuosimallia 1957.
Parikymmentä vuotta sitten sain siihen vielä kaikki uudet Philipsin putket. Suurten kaiuttimien ansiosta ääni on hyvä. Radioni on linkin ylemmän kuvan mukainen.
http://www.asaradiomuseo.fi/ASA844.htm
Silloin oli valinnanvaraa. Jos ei halunnut kunnella yleisohjelmaa, niin eikun punalti nappulasta rinnakkaisohjelman puolelle.
Samanlainen malli oli meilläkin.
Nosto.
Mehtäratijo.
Sieltä tuli metsäradio ja lauantain toivotut levyt.
Siellä niitä honkia...
Silloin oli hyviä ohjelmia. Meidän eka radio oli Fenno - Jeppe
Ei ollut Fenno Jeppeä vaan se oli Fenno Jehu.
Niitylahdessa tehtiin poikien kanssa pieni laite joka yhdistettiin rautaissin lämpöpattereihin ja sieltä kuulu jotain soittoa ja puhetta. Muistaakseni Nekkosen Tauno teki.
50-luvulla tehtiin poikasena niin sanottuja kidekoneita, jotka olivat hyvin yksinkertaisia AM radiolaitteita eivätkä tarvinneet edes virtälähdettä vaan toimivat suoraan radioaaltojen voimalla. Antennina voi toimia vaikkapa lämpöpatteri. Nykyään lienevät AM-taajuuksia käyttävät radioasemat vähissä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kidekone
Joo noita jotkut rakenteli poikasena ja kyllä niistä ääntä tosiaankin saatiin.
Minä en osannut tehdä eikä ollut kiinnostusta.
1960-luvulla Siikavaarassa ei ollut vielä sähköjä, mutta anodiradio jo oli. Eräs harvoista kuunnelluista ohjelmista oli metsäradio. Isäntä Onni oli avannut radion juuri kun metsäradio oli alkamassa, mutta pannut radion heti kiinni ja todennut: ”tätä ei kuunnelle vielä, vaan vasta kun pojat tulevat metsästä”.
Meillä kuunneltiin "Rys.... Tiltua" kun BBC:n suomenkielisiä uutisia.
Oltiin kansainvälisiä.
Ei ne Lieksassa kuuluneet erikoisesti BBC ei kuulu muilla kuin erikoislaitteilla.
älä lötise kyllä ne kuuluivat aivan hyvin
Vielä 50-luvulla ja 60-luvun alussa Suomen Yleisradiossa soitettiin hyvin vähän kevyttä musiikkia. Lähinnä lauantain toivotut levyt -ohjelman lopussa soitettiin noin 20 minuuttia kevyttä musiikkia. Ulkomailla soitettiin kevyttä musiikkia ympäri vuorokauden. BBC:n suomenkieliset lähetykset olivat suosituimpia 1950 –1960 -luvuilla, jolloin Yleisradio ei lähettänyt vielä kovin paljon ulkomaista popmusiikkia. Suomessakin kuunneltiin näitä asemia ja suosituin oli minun mielestäni Radio Luxemburg. Kuunteluun tarvittiin tietenkin radio, jossa oli valitsin lyhyille aalloille. Ainakin meidän ASA-radiossamme löytyivät valinnat lyhyiden aaltojen lisäksi keskipitkille ja pitkille aalloille. ULAkin oli saatu jo toimimaan.
Radio Luxemburg.