Narsistinen ihminen aiheuttaa uhrille tilanteita, joissa hän pääsee lopulta antamaan sääliä uhrilleen, näin hän saa ympärillä olevan hovinsa valheellisesti vakuuttuneeksi siitä, että hän kykenisi empatiaan. Tilanne voi olla myös pitkäkestoinen eli esim. omalle lapselleen hän voi aiheuttaa kielloillaan ja estojen asettamisella pahoja ongelmia. Kun nämä pakotteet sitten ovat purreet pahasti uhria, hän aloittaa lapsensa julistavan säälimisen. Sairasta toimintaa, ensin aiheutetaan vamma ja sitten aletaan sääliä jolla yritetään vakuuttaa muut kuin vahvan empatian olemassaolosta. Minulla heräsi ajatus että ovatko ihmiset jotka yleensäkin tuntevat sääliä, narsistisempia kuin muut. Sääli ei ole auttamista, sääli on vain säälimistä, siinä ei tarvitse tehdä mitään, se on vain henkinen tila, josta ihminen voi myös nauttia. Se voi tuntua hyvälle kun saa sääliä toista, silloin säälin kohde on kuin pudotettu alemmas kategoriassa,ainakin säälinantajan alapuolella. Se on varmasti narsistisesta nautittavaa. Sääli on sairautta, jos se ei johda HYVIIN tekoihin, voi sanoa.
Narsistinen näyttelee empaattista
Wqertti_mac_pyllistys
372274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Narsisti ei koskaan oikeasti sääli ketään vaikka esittääkin sitä.
Narsisti on täysin kykenemätön kaikkeen sääliin, itsesääliä lukuunottamatta.
Jos narsisti on yksin kadulla nälkään kuolevan lapsen kanssa, niin hän ei osoita mitään sääliä, häntä ärsyttää kuoleva lapsi.
Jos joku on näkemässä, niin hän esittää säälivää, mutta ei tee mitään, mikä olisi häneltä itseltään pois.
Ihmiset, jotka oikeasti säälivät lapsia eivät ole narsisteja.
Ihmiset, jotka pitää suurta ääntä ja kertovat säälivänsä jotakin taas saattavat hyvinkin olla narsisteja.
Totuus paljastuu helposti.
Katso tekoja puheitten takana.
Tavallisella ihmisellä on vähän puhetta, mutta paljon tekoja.
Natsistilla on paljon puhetta, mutta teot puuttuu
Molemmat kirjoitukset minusta hyviä.
Noin äitini minusta toimii kuten aloittaja kirjoittaa, mutta eihän hän niin toimisi, jos aidosti säälisi.
Lisään vielä, että sitten on vielä toinen ilmiö, jossa ihmiset kuvittelevat mitä toinen muka tuntee. Onko se olevinaan empatiaa, vaikka kuvittelisivat aivan väärin ?Ainakin epämiellyttävältä sellainen väärin kuvittelu tuntuu.
Se on ilmeisesti olevinaan empatiaa, mutta sosiaalista älykkyyttä se ei ainakaan ole. Herättää usein kohteessa hämmentävän tunteen, onko "tulkitsija" tyhmä, häikäilemätön vai ylenpalttisen narsistinen.
Yleensäkin tunteiden tunteminen voi viitata kovasti narsismiin, koska kaikilla tunteilla on vastatunne. Niiden molempien täytyy olla olemassa, jos toinen tunne on olemassa, on myös vastakkainen tunne. Tunneskaala. Jos kykenee yleensä tunteisiin, täytyy myös tuntea tunteita omaa itseään kohtaan. Itsensä (tai jonkun muun) rakastaminen on hyvin voimakas tunne, ja se on väärä tapa, itsestä tai toisesta välittäminen ei ole, vaan se on pelkkiä hyviä tekoja itselleen tai toiselle. Tunne on siis tunne, ei teko. Sellaista ihmistä kannattaa vältellä, joka vakuuttelee rakastavansa sinua yli kaiken, hän tuntee vain sitä että saa omistaa sinut, ja hän saattaa välittää sinusta vain silloin kun olet hänen rakkautensa arvoinen eli teet niin kuin hän tahtoo. Muuten hän ei välitä sinusta lainkaan vaan yrittää tuhota. Mitä itse olen kokenut ja nähnyt, ne avioliitot ovat aina johtaneet eroon tai hillittömiin riitoihin joissa pari on mennyt yhteen voimakkaan tunteen johdosta. Tunne on kuin ydinreaktio, joka ylikuumettuaan muuttuu epävakaaksi ja arvaamattomaksi ja alkaa sulaa.
Olet väärässä, narsistin emotionaalinen kehitys on 2-vuotiaan tasolla. Hänen tunne-elämänsä on lukkiutunut. Feikkaa toki, jos tarpeen.
---
Joskus grandioosit ja itseriittoiset persoonallisuuden rakenteet estävät omien tarpeiden kokemista, kun potilas ei itse henkilökohtaisesti koe tarvitsevansa ketään eikä mitään. Toisinaan taas emotionaalisen tuen tai hellyyden tarve puuttuu näennäisesti kokonaan, ja se on korvautunut ylikorostuneella seksuaalisuudella. Mielen kehitys voi olla fiksoitunut pelkän fyysisen kontaktin hakemiseen, jolloin ei etsitä tunteita, vaan pelkästään ihon kosketukseen liittyviä tuntemuksia.
Tunteettomuudessa voidaan puhua myös narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, johon liittyy puutteellinen kyky tuntea ja kommunikoida tunteiden avulla. Häiriön taustalla on Modellin (16) mukaan pyrkimys defensiivisesti välttää kaikkea läheisiin ihmissuhteisiin kuuluvaa. Narsistinen kuvitelma itseriittoisuudesta sulkee pois mielestä muihin ihmisiin liittyvät toiveet sekä näihin toiveisiin liittyvät ahdistukset ja muutkin tunteet.
http://www.juhanimattila.com/30
Narsismi on tunne-elämän vamma. Uskoisin että narsistin tunneskaala on hyvin rajoittunut ja siitä puuttuu tasapaino.
Narsisti tosiaan esittää empaattista mutta myös varoo ettei joudu tekoihin.
Minulle narsisti saarnasi että minun pitää antaa aikaa myös parisuhteelle lapsiperheen arjen keskellä. Että on tärkeää muistaa myös se vanhempien yhteinen aika tai liitto pian hajoaa. En ollut sanallakaan valittanut ajan puutetta tai arjen raskautta, ja parisuhdekin voi erittäin hyvin, mutta narsisti loi vaikutelman että parisuhteeni on kuralla koska olen niin tollo. Että hän taas osaa asettaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen että tietää kukoistavan parisuhteen ja perhe-elämän tarpeet. Ja tätä suurta viisauttaan hän ystävällisyyttään jakaa nyt myös meille tolloille.
Sitten hän jatkoi, itsetyytyväinen ilme kasvoillaan, hoitavansa tarvittaessa lapsiamme jotta saisimme sitä aikaa. "Olen niin hyvä, vain pyhimykseksi julistaminen puuttuu" -ajatus loisti kilometrien päähän. Mutta...sitten alkoikin huokailu ja valitus siitä kuinka hänen elämänsä on niin kiireistä ja työntäyteistä ettei jää aikaa mihinkään. Eli "ette sitten oikeasti kuvittele että ehtisin hoitaa kakaroitanne. Olen tärkeä ja kiireinen ihminen jota ei saa tollot vaivata".
Niin se tekee. On hyvin loukkaantunut ohitat hänen yhteyskerjäämisensä.
Narsistin maailma on jotenkin nurinkurinen.
-Vahingonilo on ainoa ilo, jonka hän kykenee tuntemaan.
-Joku tässä taanoin kirjoitti, että narsistin omatunto on AINA täysin puhdas, koska se on käyttämätön.
-Narsisti ei tunne koskaan syyllisyyttä.
- Narsisti kokee perhe-elämän kilpailuksi paremmuudesta.
(Pahimmat kilpailijat mitätöidään, hänen oman valta-aseman säilyttämiseksi.) Tämä voi toimia myös työelämässä.
-Narsisti ei koskaan pyydä anteeksi huonoa käytöstä, koska hän ei kykene ymmärtämään sitä, että hän käyttääntyy huonosti.
-Narsisti syyllistää aina, jonkun muun kantamaan hänen syntejään.
-Narsisti on ahne.
-Narsisti on todella kateellinen kaikille, kaikesta.
-Narsisti valehtelee enemmän, kuin puhuu totta.
-Narsisti varastaa.
-Narsisti pettää puolisoaan, mutta on todella mustasukkainen kuitenkin puolisostaan.
TODELLAKIN JOKA SANA TOTTA!
tämä on kyllä niin totta, mitä nimimerkki "tytär" kirjoitti..!!! varsinkin tuo että narsku ei sääli ketään, ei varsinkaan kuolevaa ihmistä tai sairasta ihmistä..
ja iloa hän ei muuten pysty tuntemaan kuin vahingonilon kautta. Tuntuu sairaalle hänen käytöksensä
Tytär-
Aivan...
Tuo onkin mielenkiintoinen pointti: "käyttämätön puhdas omatunto"
Ja tuo että kokee perhe-elämän kilpailuksi, jossa pahin kilpailija mitätöidään.
Ihmiset eivät useinkaan hahmota, että mahdollisesti vanhempi tekee niin omalle lapselleen. Kuin olisi tabu koko asia.
Narsistivanhempi ei taida tuntea iloa mistään muusta kuin siitä, että saa kehua itse itseään.
Narsistivanhempien lapsena elämä on todellinen *perhehelvetti*. Se on lapsen selviytymistä elämästä yksinään. Ilman aikuisen ihmisen kannustavaa tukea.
Aikaisemmin, ennen kuin narsismista alettiin puhua julkisesti. Annettiin ymmärtää, että kysymyksessä on ainoastaan *sisarkateus*. Ja syytettiin jo syyllistettyä ja mitätöityä lasta, syylliseksi tähän, perheen sisäiseen ristiriitaan. Vaikka se todellinen vika oli sielä perheyhteisön sisällä oleva, narsistinen auktoriteetti. Joka hallitsi perhettä täysin suvereenisti, kenekään koskaan kyseenalaistamatta tapahtuneita kauheuksia.
Aivan totta, narsistivanhemman lapasena, siis lapsena, tiedän että en koskaan valittanut. Miksi? Sen takia koska kaikki asiat olivat niin pahasti aina ettei voinut valittaa, paha oli niin suuri, että oli vain hiljaa ja yritti kestää mitä tuleman piti. Ne valittavat yleensäkin joilla on jotain vähän pielessä. Narsistin lapset eivät sitä tee koska kyse on niin totaalisesta katastrofista että uhrikin vain vaikenee. Kai se on jonkinlainen shokkitila. Selviytymistä se oli, koskaan ei sellaista tilannetta tullut että oltaisiin asioiden herroja ja voisi elää helpommin ja kevyemmin, vaan aina elämä oli yhtä katastrofia. Narsistivanhempi nauttii katastrofaalisesta tilanteesta koska silloin kaikki asiat ovat sekaisin ja narsisti saa hämmentää niitä mielensä mukaan. Kukaan ei sellaisessa sekasortoisessa tilanteessa huomaa, millainen Lotina kokki asioita oikein hoitaa.
Siis aivan mielettömän hyviä kuvauksia. Olisin voinut kirjoittaa samanlaisia, jos olisin osannut yhtä hyvin sanoilla kuvata.
Muutenkin on muuten epäloogista, että syyllinen voisi olla se, jolla on kaikenkaikkiaan vähiten valtaa. Eli jollakulla ei ole valtaa, mutta hänellä on vastuu, kun taas narsisti säilyttää valta-aseman, mutta hänellä ei ole vastuuta. Nurinkurista.
Ja tuosta vielä, että narsistin lapsi ei valita kotiolojaan koskaan. Koska narsistin lapsella ei ollut *tietoa paremmasta*, eli puuttui siis vertailukohde. Aluksi hän kuvitteli vain, että kaikilla muillakin on samalla tavalla asiat. Ja hyväksyi itseensä kohdistuvat syyllistämiset omasta pahuudestaan. Koska sitä hoettiin hänelle päivittäin.
Ja sitten tulee vielä se ikuinen pelko ankarista selkäsaunoista, joka pakotti lapsen vaikenemään, jos aikoi istua seuraavalla viikolla.
Varmaan aika monet vanhemmat säälii lapsiaan. Se on valheellista ylemmyydentunnetta. Se on itselleen valehtelua, että minulla on asiat paremmin kuin tuolla. Siitä tulee kiva lämmin olo.
Ikävät ihmiset teeskentelevät usein sääliä. Siihen ei voi tarrata kuten suoraan hyökkäykseen ja sen he tietävät. Omissa sukulaisissa tämä halveksunnan muoto on useinkin käytössä. Se sellaista luvallista alistamista. Jos siihen reagoi, niin se on vain todiste että olivat oikeassa. Nyt se raukka sätkii. Se vasta näille kiusaajille nautintoa aiheuttaakin.
Valitettavasti näitä on aivan helvetisti joka puolella. Se on turvallinen keino vittuilla ihmisille. Ja rasittavaa ja sairasta.
Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, oma narsisti psykopaattini esittää kaiken. Vain luu jää suhteesta käteen, kirvelevät arvet, ilmaisuvapauden freudilaismainen tyhjiö. Tähän laitan oman narsisti psykopaattini avauksen aamiaispöydässä:"ojentaisitko kulta rasvan". Tuolla kulta-lisäyksellä haki vain huomiota, esitti.
Ehkä narsistinen, koska ei osaa myötäelää ei kykene sitä tunnistamaan milloin pitäisi tuntea sääliä, tai siis oikeammin myötätuntoa sekä auttamaan, tekee sitten itse sen tilanteen. Kun aiheuttaa toiselle oikein pahan tietää ainakin sen että nyt pitäisi sääliä, ehkä muuten se paljastaisi narsistisen, koska hän varmasti säälii tai tuntee jotakin tunteita väärässä paikassa, jossa niiden ei kuuluisi olla. Ehkä narsistinen ei tiedä että pitäisi vain välittää ja myötäelää, vaan hän käsittää sen niin että toista pitää silloin sääliä. Tunnen eräänkin narsistisen joka humalassa itkee erään tietyn henkilön (veljensä) asioita mutta selvitepäin on taas julma kuin peto hänelle. Narsistinen tavallaan puhdistuu kun saa sääliä ja kykenee siten taas uusiin julmuuksiin. Hän ehkä uskoo itse auttavansa tuntemalla sääliä ja saa siitä hyvän mielen
Minun vanhempani tapasi aina sanoa kuinka säälii minua, mutta toi samalla esiin, että ei pitäisi siitä, jos häntä sillätavoin säälittäisiin.
(lainaus edl.) "Narsistinen tavallaan puhdistuu, kun saa sääliä ja kykenee siten taas uusiin julmuuksiin". Totta.
Mielestäni narsisti kokee hovinsa myötävaikutuksella sen, että hän tämän *säälin ja sympatian* kautta tavallaan saa hyväksyntää ja oikeutusta näille julmille teoilleen.
Kun kukaan ei mitenkään edes kyseenalaista koskaan näitä julmuuksia.
Ei narsistin *hovi* todellisuudessa voi edes ymmärtää sitä, että narsisti on siirtänyt omat tekemänsä julmuudet mustamaalaamansa *syntipukin* harteille ja *siirtänyt* itsensä tavallaan kärsivän uhrin osaan.
Siis, narsisti valehtelee kaikesta kaikille. Ei hän koskaan tunne sääliä pientä lastaan kohtaan. Lapsi on hänelle vain *säälin ja sympatian tuottoväline*, että hän saavuttaa haluamansa *hyödyn* hovinsa silmissä. Ei siinä lapsen menetetty maine paljon vaakakupissa paina. Niin siekailematon narsisti on. Ja *syntipukki* saa jälleen tietämättään täysin ansaitsematonta lisätaakkaa kannettavakseen. Sellaista on elämä narsistinlapsena.
Niin on. Totean täällä jälleen.
Sitä kyllä ihmetelen kun juuri kukaan ei juuri mitään julmuuksia mitenkään kyseenalaista. Niihin aina todetaan, että ne on asioita joille ei voi mitään.
En käsitä sellaista yleistä asennetta,
Ai niin, ja sitten minulta aina ihmetellään, että mitä sitten odotan kun en ymmärrä. No oikeastaan olen sitä mieltä, että vääryyksiä ja julmuuksia ei pitäisi koskaan kritiikittömästi hyväksyä. Joidenkin mielestä tällainen ajatus on vaikeuksissa jumittamista. Minun mielestäni se on vain moraalia ja eettistä ajattelua.
Ja kun se narsistin syyllistämä *syntipukki* ei todellakaan ole syyllinen näihin narsistivanhemman tekoihin. On tavallaan vain sijaiskärsijä, ilman omaa syytä/tahtoa.
En nimittäin yhtään ihmettele sitä, että joskus syyttömästi syyllistetty, ei todellakaan enää jaksa narsistivanhemman *peliä*, joka on kuin loputon suo.
Narsisteille on hyviä vertaistukiryhmiä kuten esimerkiksi Suomen Lions-liitto ry.
Tai Suomen yksinhuoltajien liitto ry.
Jep. Olen joutunut narsisti/psykopaatin uhriksi. Tämä niljakse näytteli koulussa aina niin ystävällistä ja reipasta poikaa, priimusoppilas. Totuus on hieman toinen. Hän rupesi vikittelemään minua vaikka oli jo seurustelusuhteessa. Aluksi luulin häntä kivaksi ja olin ihastunut. Kun sitten huomasin narsistin piirteet, eli että tarkoituksena oli vaan saada hänelle itselleen jännitystä elämään ja ihailua, eikä suinkaan ollut aikeissa jättää tyttöystäväänsä, niin sanoin että saa jäädä. Tätä ei narsisti sulattanutkaan vaan alkoi vainoomaan minua. Hän käveli useasti taloni ohi, vaikka muutin, hän tuli aina uudestaan. Piirteli sydämen asfalttiin nimikirjaimillani. Samaan aikaan hän avioitui tyttöystävänsä kanssa. Kun sitten viimein älähdin tälle vaimolle, että katsoisi hiukan miehensä perään, vainoominen pahentui kiusaamiseksi ja rääkkäämiseksi. Päivittäin tämä psykopaatti häiritsee elämääni ja on mustamaalannut minua täysin vieraillekin ihmisille. On vahvat epäilyt siitä, että hän on hakkeroinut mm. tietokoneelleni ja kyttää elämääni. Siitä on kulunut yli 10 vuotta mutta edelleen se hullu jaksaa jatkaa. Hän on uhannut jopa murhata minut. Tavat ovat vain niin häijyjä, että en ole saanut todisteita jotka voisin toimittaa poliiseille. Hän itse on toiminut vartijana, eli tykkää olla "luottamustehtävissä." Näin hulluja ihmisiä on olemassa. Sääli että jouduin uhriksi.
Kuinkahan paljon apua tosta säälittävyyden hokemisist oikeastaan on
-- ol mullakin pienten lasten äitinä paljonkin semmoisia "sukulaisii" jotka jotka todella rötösti lähes kaikkien tuttujen asiat - kulkivat tinttailemassa akat ja lapset,
vei rahat ja tavarat, ja haukkui huoranåpåröiks - maksatteli kaik maholliset velkansa ja maksunsa - kai edelleen kuvittelee että ainut osoite ihmismiseen käytökseen asuu jossain ihmisten perspuolessa ja kullin nokassa.
Tauti se on sekin kaikessa raadollisuudessaan oksettava jaällöttävä hurskastelukin.
Vanhempani oli kärsinyt lapsena/nuorena omasta vähättelevästä vanhemmastaan. Hänestä itsestä tuli myös väheksyjä joka aina väheksyi ja edelleenkin väheksyy meitä omiaan. Antaa sääliä sekä väheksyy tai toisinpäin ensin väheksyy sitten säälii. Väheksyminen ja säälinanto ovatkin lähellä toisiaan. Väheksyminen johtaa väistämättä säälinantoon ja säälinanto taas on väheksymistä vaikka moni ei sitä sulata. Narsistinen ei säälittävää arvosta, vaan hän on täysin mitätön narsistiselle, kohde jonka avulla narsistinen nostattaa osakekurssejaan ulkopuolisten mielissä.
Samaa paskaa eri totuus.
Voi oksetus teidän juttujanne narsistin tunnistaa siitä, että se on empatiakyvytön ja syyttää uhrejaan narsisteiksi. Se kuvittelee, että muiden pitää ajatella samallatavoin, se seuraa ja kääntelee kuvitelmiaan uhristaan- se ei koskaan tajua kysyä uhriltaan oliko hän itse oikeassa.
Se kirjoittelee kaikentietävänä kirjoja narsismista.
Opiskelee psykologiaa tai on jo ammattilainen.
Kivittää tuntemattomia ihmisiä kaikentietävänä:esimerkiksi joukkohysteriassa hän ilmoittaa, että anneli auer on syyllinen, siitäkin huolimatta, vaikka ei ole ollut itse paikalla toteamassa asiaa hän tämän tietää aivan varmasti. Eikä hän tunne annelia, mutta saa toista ihmistä mollaamalla itsensä parempaan valoon, hän on kivittämisen mestari. Ei hän tunne empatiaa mitä tämän ihmisen lapsille tehtiin ja kuinka paljon heitä manipuloitiin ja luotiin valhemuistoja ventovieraiden toimesta. Tuskin muidenkaan ihmisten lapsia manipuloidessa.
Vanhempansa tai ainakin toinen heistä on takuuvarma narsisti narsistin mielestä, sekun ei osaa palvella tarpeeksi hyvin ja yrittää elää omanlaistaankin elämää.
Psykologianammattilaisnarsistin mielestä lasten vanhempien pitää olla lastensa palvelijoita, viedä vaikka kolmea lasta ainakin kolmeen eri harrastukseen viikossa, töiden ja kotitöiden jälkeen. Eikä suinkaan opettaa lastaan omatoimisesti kulkemaan ja oppimaan elämää.
Psykologianammattilaisnarsistin sen naimisissa olevan mielestä ventovieraita nettikirjoittajia saa seurata netistä ilman että uhri on tietoinen "treffeistä" ja syytellä niitä narsisteiksi ja joukkoraiskata molempien sukupuolien jahdatessa uhrejaan. Vaikka uhri menetti mahdollisuuden perustaa oman perheen, psykologiannarsisti edelleenkin sepittää psykopaattisia teorioitaan lavastaakseen uhrinsa syylliseksi omiin tunnekylmiin tekohinsa tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Siinä ammatissa koetaan voivan tehdä rikoksia ilman, että uhrille tarjotaan korvauksia. Ammatti jossa järjestäytynyt seksi rikollisuus on muka laillista. (se on syntymättömiin lapsiin kohdistuva rikos) Kun samaa sukupuolta oleva suvaitsemattomasti käyttäytyvä rikollinen ei edes jälkeläisiä korvaa ahdistelujensa uhreille. Ja ihan silkasta kateudesta ja vahvoista harhoista samaa sukupuolta kohtaan alkaa tälläinen tuntemattomien vainoaminen.
Kaikenkaikkiaan surullista kuitenkin,, että te narsistit olette noin tunnekylmiä muita ihmisiä kohtaan ja uskotte noiden narsismilla rahastavien ihmisten teorioihin, ei kai ne muuten teitä vedättäis noin pahasti harhaan jollei sitten ansaitsemismielessä, (ja aikamonen bisneshän tuo alkaa olemaankin) auttamistahan ei ole teorisoimalla muita narsisteiksi, vaan korkeintaan auttaminen voisi olla sitä, että opitaan se/sitä oman narsisminlaajuutta ja mitenkä se vaikuttaa läheisiin. Syyllistämällä muita, ette koskaan narsismistanne ainakaan paranemaan pääse. Narsismia se on sekin, ettei ihmiselle itselleen anneta mahdollisuutta tajuta omaa osuuttaan. Vaan siitä seuraa lopunikäinen toisten narsistiksi syyllistäminen joka siten on melkoinen kannetava ihan omalle itselleen. Vapautta on irti päästäminen, ei toisten syyllistäminen omienkuvitelmien harhoissa. Se on kuitenkin vain sen toisen osapuolennäkemys joka näemmä muuttunee kuin vuoristoradalla, riippuen kuinka monesta suunnasta saapi manipuloivia neuvoja kuvitteellisen uhrinsa syyllisyydestä.
"se on syntymättömiin lapsiin kohdistuva rikos..."
No minusta taas on jotenkin mautonta, että joku jollekin aborttia ehdottanut antausi samalle henkilölle lapsen synnyttyä lastenhoito-ohjeita lapsen parhaaksi.
Toivon että kaikki asiaa pohtivat ottaisivat huomioon subjektiivisen näkemyksen. Sen mitä me itsekukin koemme totuutena, suodatettuna oman tunnemaailmamme läpi.
Tapaus Breivik; pitäisikö vankilassa virua massamurhaaja juniorin asemesta seniori?
Ajatus että "narsku kasvattaa narskun" tarjoaa paljon lisäkysymyksiä: missä loppuu emon vastuu ja alkaa poikasen omavastuu? Entä jos poikanen kieltäytyy oman elämänsä vastuun kantamisesta (onko silloin automaattisesti syntipukkina emo)?
Onko jokaikinen tämän planeetan narsku edellisen sukupolven uhri? Eli: Onko uhri uhrin uhri?