Lepopäivä - siunaus elämässä
"Loma antaa lepoa, Jumalan sana antaa voimaa." Näin totesi eräs työtoverini useita vuosia sitten. Jumalakin puhuu levosta, arjen katkaisuhoidosta. Hepreankielen sana šabbat merkitsee lepäämistä, joutilaana olemista. Vanhan testamentin aikana lepopäivä, sapatti, oli lauantaina, viikon viimeisenä päivänä. Koska Jeesus nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, on siitä tullut kristittyjen sunnuntai, Herran päivä. Se on erotettava kaikista muista päivistä Jumalan itsensä jo luomisessa antaman mallin mukaisesti. Jumala näki hyväksi liittää kymmenen käskyn joukkoon yhden, joka koskee lepopäivän viettämistä. Se osoittaa tämän päivän tärkeyttä. Hän sanoo kolmannessa käskyssä: "Muista pyhittää lepopäivä" (2. Ms. 20:8). Käsky sisältää kolme tärkeää sanaa.
Ensimmäiseksi Jumala sanoo: "Muista." Tämä on ainoa käsky, jossa on tällainen kehotus. Se on ilmeisen tarpeellinen. Jumala tietää ja näkee, että sivuutamme kolmannen käskyn ehkä kevyemmin kuin muut. Käsky ei kuitenkaan ole Jumalan näkökulmasta vähemmän tärkeä elämämme kannalta kuin toisetkaan.
Sitten Jumala puhuu meille levosta. Ruumiimme, sielumme ja henkemme tarvitsevat rytmin, ja tutkitusti seitsemän päivän jaksotus on kaikkein paras vaihtoehto. Jeesus sanoo, että sapatti on asetettu ihmistä varten (Mk. 2:27). Sitä ei ole tarkoitettu orjuuttajaksemme vaan siunaukseksemme. Käsky on lähtöisin rakkauden Jumalasta ja se on annettu suojelemaan meitä. Jumala tietää, että ellemme saa palautua viikon rasituksesta, vaan jatkamme samalla vauhdilla seuraavaan ja sitä seuraavaan viikkoon, väsymme niin, ettemme jaksa tehdä työtä täydellä teholla emmekä saa toivomiamme tuloksia. Kuntomme laskee ja sairastumiskynnys alenee. Ehkä monilla meistä on siitä käytännön kokemuksia.
Henkinen väsymys seuraa ruumiin väsymistä. Suoritusteho laskee. Monet menettävät tässä tilanteessa työn ilon, jopa halun työntekoon. Työkin saa arvonsa levosta käsin. Jumalasta itsestään sanotaan, että hän seitsemäntenä päivänä lepäsi ja "katsoi kaikkea, mitä hän oli tehnyt, ja se oli erittäin hyvää" (1Ms. 1:31). Tarvitsemme pysähtymistä voidaksemme koota edellisen viikon asiat ja tapahtumat ja varustautuaksemme uuteen. Katkeamattoman työtaakan alla mieliala laskee. Vaikeat asiat alkavat näyttää ylipääsemättömiltä. Yhä useammat tuntevat stressin ja stressisairaudet henkilökohtaisesti. Eivät ne toki aina johdu lepopäivän puutteesta, mutta monien elämässä silläkin on osuutensa.
Jatkuvassa työrallissa myös ihmissuhteemme kärsivät. Ärsyynnymme ja haavoitumme helposti. Käytämme kovia ja loukkaavia sanoja. Olemme normaalia alttiimmat riitoihin kotona ja työpaikoilla.
Väsymys vaikuttaa myös hengelliseen elämäämme. Ihminen on kokonaisuus.
Kolmanneksi Jumala käskee pyhittämään lepopäivän. Hän tahtoo, että erotamme sen kaikista muista päivistä ja että erotamme sen hänelle. Tässä mielessä lepopäivään kuuluu olennaisesti Jumalan sana. Jeesus rukoilee omiensa puolesta ja pyytää heille Isältään: "Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi on totuus" (Jh. 17:17).
Loma antaa lepoa, Jumalan sana antaa voimaa. Lepo voi virkistää ruumistamme ja sieluamme, Jumalan sana virvoittaa henkemme. Jos lepopäivä menee ohi ilman Jumalan sanaa, ihminen, joka kaipaa Jumalan läheisyyttä, jää tyhjäksi. Sen useimmat meistä lienevät kokeneet. Varsinkin, jos vapaapäivä sattuu arkeen, on entistä vaikeampi suostua lepäämään ja pyhittämään se Herralle. Jumala ei käske pyhittämään lepopäivää itsensä tähden vaan meidän tähtemme. Me sitä tarvitsemme.
Uudessa katekismuksessa todetaan: "Pysähtyminen Jumalan eteen on lepopäivän syvin tarkoitus. - - Oma rikkinäisyytemme ja elämän ristiriitaisuus herättävät meissä kysymyksiä ja pakottavat etsimään niihin vastauksia. Pyhä Jumala tahtoo vastata meille. Sanassaan hän tulee maailmaamme ja puhuu meidän kieltämme. Ellemme tahdo kuunnella Jumalaa, suljemme hänet pois elämästämme."
"Muista pyhittää lepopäivä" (2. Ms. 20:8).
http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/ohjradiossa_13.htm
"Loma antaa lepoa, Jumalan sana antaa voimaa." Näin totesi eräs työtoverini useita vuosia sitten. Jumalakin puhuu levosta, arjen katkaisuhoidosta. Hepreankielen sana šabbat merkitsee lepäämistä, joutilaana olemista. Vanhan testamentin aikana lepopäivä, sapatti, oli lauantaina, viikon viimeisenä päivänä. Koska Jeesus nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, on siitä tullut kristittyjen sunnuntai, Herran päivä. Se on erotettava kaikista muista päivistä Jumalan itsensä jo luomisessa antaman mallin mukaisesti. Jumala näki hyväksi liittää kymmenen käskyn joukkoon yhden, joka koskee lepopäivän viettämistä. Se osoittaa tämän päivän tärkeyttä. Hän sanoo kolmannessa käskyssä: "Muista pyhittää lepopäivä" (2. Ms. 20:8). Käsky sisältää kolme tärkeää sanaa.
Ensimmäiseksi Jumala sanoo: "Muista." Tämä on ainoa käsky, jossa on tällainen kehotus. Se on ilmeisen tarpeellinen. Jumala tietää ja näkee, että sivuutamme kolmannen käskyn ehkä kevyemmin kuin muut. Käsky ei kuitenkaan ole Jumalan näkökulmasta vähemmän tärkeä elämämme kannalta kuin toisetkaan.
Sitten Jumala puhuu meille levosta. Ruumiimme, sielumme ja henkemme tarvitsevat rytmin, ja tutkitusti seitsemän päivän jaksotus on kaikkein paras vaihtoehto. Jeesus sanoo, että sapatti on asetettu ihmistä varten (Mk. 2:27). Sitä ei ole tarkoitettu orjuuttajaksemme vaan siunaukseksemme. Käsky on lähtöisin rakkauden Jumalasta ja se on annettu suojelemaan meitä. Jumala tietää, että ellemme saa palautua viikon rasituksesta, vaan jatkamme samalla vauhdilla seuraavaan ja sitä seuraavaan viikkoon, väsymme niin, ettemme jaksa tehdä työtä täydellä teholla emmekä saa toivomiamme tuloksia. Kuntomme laskee ja sairastumiskynnys alenee. Ehkä monilla meistä on siitä käytännön kokemuksia.
Henkinen väsymys seuraa ruumiin väsymistä. Suoritusteho laskee. Monet menettävät tässä tilanteessa työn ilon, jopa halun työntekoon. Työkin saa arvonsa levosta käsin. Jumalasta itsestään sanotaan, että hän seitsemäntenä päivänä lepäsi ja "katsoi kaikkea, mitä hän oli tehnyt, ja se oli erittäin hyvää" (1Ms. 1:31). Tarvitsemme pysähtymistä voidaksemme koota edellisen viikon asiat ja tapahtumat ja varustautuaksemme uuteen. Katkeamattoman työtaakan alla mieliala laskee. Vaikeat asiat alkavat näyttää ylipääsemättömiltä. Yhä useammat tuntevat stressin ja stressisairaudet henkilökohtaisesti. Eivät ne toki aina johdu lepopäivän puutteesta, mutta monien elämässä silläkin on osuutensa.
Jatkuvassa työrallissa myös ihmissuhteemme kärsivät. Ärsyynnymme ja haavoitumme helposti. Käytämme kovia ja loukkaavia sanoja. Olemme normaalia alttiimmat riitoihin kotona ja työpaikoilla.
Väsymys vaikuttaa myös hengelliseen elämäämme. Ihminen on kokonaisuus.
Kolmanneksi Jumala käskee pyhittämään lepopäivän. Hän tahtoo, että erotamme sen kaikista muista päivistä ja että erotamme sen hänelle. Tässä mielessä lepopäivään kuuluu olennaisesti Jumalan sana. Jeesus rukoilee omiensa puolesta ja pyytää heille Isältään: "Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi on totuus" (Jh. 17:17).
Loma antaa lepoa, Jumalan sana antaa voimaa. Lepo voi virkistää ruumistamme ja sieluamme, Jumalan sana virvoittaa henkemme. Jos lepopäivä menee ohi ilman Jumalan sanaa, ihminen, joka kaipaa Jumalan läheisyyttä, jää tyhjäksi. Sen useimmat meistä lienevät kokeneet. Varsinkin, jos vapaapäivä sattuu arkeen, on entistä vaikeampi suostua lepäämään ja pyhittämään se Herralle. Jumala ei käske pyhittämään lepopäivää itsensä tähden vaan meidän tähtemme. Me sitä tarvitsemme.
Uudessa katekismuksessa todetaan: "Pysähtyminen Jumalan eteen on lepopäivän syvin tarkoitus. - - Oma rikkinäisyytemme ja elämän ristiriitaisuus herättävät meissä kysymyksiä ja pakottavat etsimään niihin vastauksia. Pyhä Jumala tahtoo vastata meille. Sanassaan hän tulee maailmaamme ja puhuu meidän kieltämme. Ellemme tahdo kuunnella Jumalaa, suljemme hänet pois elämästämme."
"Muista pyhittää lepopäivä" (2. Ms. 20:8).
http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/ohjradiossa_13.htm
Vastaukset 8
Vanhimmat
retr
576
Nainen vaijetkoon seurakunnassa.
Oho. Jumala päättää, valitsee ja antaa duunit omilleen.
Mikä on konkreettisesti lepopäivä ja mikä päivä se on, sekä miksi ja mikä muodostuu synniksi, jos rikot tuota lepopäiväkäskyä? En usko että yksikään lepopäiväfanaatikko osaa vastata tähän yhtään mitään.
Lepopäivä on yksi, Jumalalle ja levolle varattu päivä viikossa.
Sunnuntaina työstä ei voi kieltäytyä, mutta kun viisipäiväinen työviikko, niin yksi päivä Herralle ja levolle. Amen.
Lähdetään ihan alusta.... Mitä on lepo?
Se on sitä kun ei oikein tehdä mitään työtä tai ponnisteluja vaativia harrasteitakaan suoriteta. Sitä vaan ikään kuin "ollaan vaan". Tunnen ihmisiä, jotka kiistelevät LA-SU-asiasta. Mitä tälle asialle nyt on tehtävissä?