Kun käy mielenterveysmessuilla, niin luulisi, että sieltä löytyy alan ammattilaisia, jotka osaavat auttaa ihmisiä.
Kuitenkin nämä auttajat ovat aivan tavallisia ihmisiä tavallisine inhimillisine heikkouksineen, eikä mielenterveysalan rautaisia ammattilaisia ole olemassakaan, ei ainakaan suurin osa mielenterveysalan auttajista.
Monet mielenterveysongelmaisia auttavat ihmiset käyvät kursseja siitä, miten erottaa mielenterveysongelmaisen ihmisen käyttäytymisen tavallisen ihmisen käyttäytymisestä, ja jonkin verran opetetaan suhtautumaan oikealla tavalla mielenterveysongelmaisiin ihmisiin, jotta ihmisiä voitaisiin auttaa toimimaan arjessa oikein.
Kuitenkin mielenterveysasiakkaita auttavilla ihmisillä on omat ongelmansa, ja monet eivät käsitellä omia ongelmiaan suhteessa asiakkaisiin, kun asiakkaiden mielipiteet eroavat merkittävästi auttajien ajatuksista.
Jos mielenterveysasiakas on joutunut järjestelmän rattaisiin, ja joutunut syytetyksi oikeista syistä tai mielivaltaisista poliittisista syistä, niin mielenterveysasiakasta auttavat ammattilaiset suhtautuvat asiakkaaseen asenteellisesti vallitsevan järjestelmän mukaan, eivätkä puhtaasti ammattilaisen asenteella.
Vaikeita asioita selvittävä asiakas jätetään yleensä huomioimatta, koska ammattilaiset pitävät asiakkaan vaikeuksia liian vaikeina.
Jos asiakkaan ongelmat ovat loukanneet jollain tavalla ammattilaisten henkilökohtaisia arvoja tai yhteiskunnan arvoja, voivat ammattilaiset suhtautua asiakkaaseen vihamielisesti, mikä yleensä näkyy ylenkatsomisena, välttelynä tai tarpeena lopettaa tavalla tai toisella asiakkaan kanssa alkanut keskustelu lyhyeen.
Ammattilaisetkin välttelevät vaikeita kysymyksiä varsinkin silloin, kun eivät ole selvittäneet itselleen omaa suhtautumistaan näihin kysymyksiin, tai eivät osaa erottaa opetettua ammatillista näkökantaa omista henkilökohtaisista näkökannoistaan.
Harrastelijan näistä ammattilaisista tekee se, että he omasta halustaan tai pakotettuna omaavat erilaisen poliiittisen näkökannan johonkin yhteiskunnalliseen asiaan, ja kun tämä näkökanta on erilainen kuin asiakkaan näkökanta, niin mielenterveysauttajan auttamishalu ja auttamiskyky kärsivät merkittävästi, hyvästäkin koulutuksesta eroavalla tavalla.
Nykyään kun ihmisiä profiloidaan kuuluvaksi erilaisiin kategorioihin, niin viranomaisten lisäksi asiakkaita auttavat ammattilaiset saavat tietoonsa asiakkaistaan jotain sellaista, joka on heidän oman ajatusmaailmansa vastaista, ja tämä vaikuttaa heidän auttamistyöhönsä.
Harrastelijan ja ammattilaisen erottaa yleensä siinä, että ammattilainen kykenee käsittelemään vaikeisiinkin ongelmiin joutuneita asiakkaita, kun taasen harrastelija keskittyy vain niihin asiakkaisiin, joiden kanssa hän tuntee yhteenkuuluvuutta ja sielujen sympatiaa.
Ammattilainen tuntee asiansa ja osaa kohdata asiakkaan auttavalla tavalla niin, että asiakkaalle jää tunne jos ei nyt välittämisestä, niin ainakin päällimmäisenä tunne asiantuntemuksesta ja asiallisuudesta.
Kyllä mielenterveysmessuilta löytyy asiantuntemusta monelta taholta, mutta jääkö ongelmaisille asiakkaille positiivinen suhtautumistapa vain niiltä harvoilta auttajilta, jotka jollain tapaa voivat ymmärtää/aavistella sekä hyväksyä asiakkaan vallitsevan elämäntilanteen.
Kuitenkin nämä auttajat ovat aivan tavallisia ihmisiä tavallisine inhimillisine heikkouksineen, eikä mielenterveysalan rautaisia ammattilaisia ole olemassakaan, ei ainakaan suurin osa mielenterveysalan auttajista.
Monet mielenterveysongelmaisia auttavat ihmiset käyvät kursseja siitä, miten erottaa mielenterveysongelmaisen ihmisen käyttäytymisen tavallisen ihmisen käyttäytymisestä, ja jonkin verran opetetaan suhtautumaan oikealla tavalla mielenterveysongelmaisiin ihmisiin, jotta ihmisiä voitaisiin auttaa toimimaan arjessa oikein.
Kuitenkin mielenterveysasiakkaita auttavilla ihmisillä on omat ongelmansa, ja monet eivät käsitellä omia ongelmiaan suhteessa asiakkaisiin, kun asiakkaiden mielipiteet eroavat merkittävästi auttajien ajatuksista.
Jos mielenterveysasiakas on joutunut järjestelmän rattaisiin, ja joutunut syytetyksi oikeista syistä tai mielivaltaisista poliittisista syistä, niin mielenterveysasiakasta auttavat ammattilaiset suhtautuvat asiakkaaseen asenteellisesti vallitsevan järjestelmän mukaan, eivätkä puhtaasti ammattilaisen asenteella.
Vaikeita asioita selvittävä asiakas jätetään yleensä huomioimatta, koska ammattilaiset pitävät asiakkaan vaikeuksia liian vaikeina.
Jos asiakkaan ongelmat ovat loukanneet jollain tavalla ammattilaisten henkilökohtaisia arvoja tai yhteiskunnan arvoja, voivat ammattilaiset suhtautua asiakkaaseen vihamielisesti, mikä yleensä näkyy ylenkatsomisena, välttelynä tai tarpeena lopettaa tavalla tai toisella asiakkaan kanssa alkanut keskustelu lyhyeen.
Ammattilaisetkin välttelevät vaikeita kysymyksiä varsinkin silloin, kun eivät ole selvittäneet itselleen omaa suhtautumistaan näihin kysymyksiin, tai eivät osaa erottaa opetettua ammatillista näkökantaa omista henkilökohtaisista näkökannoistaan.
Harrastelijan näistä ammattilaisista tekee se, että he omasta halustaan tai pakotettuna omaavat erilaisen poliiittisen näkökannan johonkin yhteiskunnalliseen asiaan, ja kun tämä näkökanta on erilainen kuin asiakkaan näkökanta, niin mielenterveysauttajan auttamishalu ja auttamiskyky kärsivät merkittävästi, hyvästäkin koulutuksesta eroavalla tavalla.
Nykyään kun ihmisiä profiloidaan kuuluvaksi erilaisiin kategorioihin, niin viranomaisten lisäksi asiakkaita auttavat ammattilaiset saavat tietoonsa asiakkaistaan jotain sellaista, joka on heidän oman ajatusmaailmansa vastaista, ja tämä vaikuttaa heidän auttamistyöhönsä.
Harrastelijan ja ammattilaisen erottaa yleensä siinä, että ammattilainen kykenee käsittelemään vaikeisiinkin ongelmiin joutuneita asiakkaita, kun taasen harrastelija keskittyy vain niihin asiakkaisiin, joiden kanssa hän tuntee yhteenkuuluvuutta ja sielujen sympatiaa.
Ammattilainen tuntee asiansa ja osaa kohdata asiakkaan auttavalla tavalla niin, että asiakkaalle jää tunne jos ei nyt välittämisestä, niin ainakin päällimmäisenä tunne asiantuntemuksesta ja asiallisuudesta.
Kyllä mielenterveysmessuilta löytyy asiantuntemusta monelta taholta, mutta jääkö ongelmaisille asiakkaille positiivinen suhtautumistapa vain niiltä harvoilta auttajilta, jotka jollain tapaa voivat ymmärtää/aavistella sekä hyväksyä asiakkaan vallitsevan elämäntilanteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Katsot asiaa virheelliseltä kannalta. Ei psykiatrian tarkoitus ole auttaa ihmisiä, vaan tehdä rahaa itselleen ja lääketehtaille, ja kontrolloida ja rangaista "psykiatrisesti väärikäyttäytyviä." Se on lain jatke.