Pekan tarina

Olipa kerran Pekka Persaukinen.
Hän oli palaamassa kävellen kotiin pitkältä matkalta, mutta vielä oli muutama kilometri kuljettavana. Pakkasta oli reilusti ja Pekka vähissä vaatteissa, joten kylmä alkoi nuoren miehen jo tulla. Pekka käveli omakotitalon ohi ja mietti, että tuolla sisällä olisi lämmin. Hän ei kuitenkaan kehdannut tunnustaa, että oli ajattelemattomuuttaan lähtenyt liian vähissä vaatteissa liikkeelle. Tuntui vähän nololta mennä soittelemaan ovikelloa ja pyytää apua puoli tutuilta ihmisiltä.

Värjötellen Pekka jatkoi matkaansa, kun häntä vastaan käveli Ville Vippaaja. Ville kyseli Pekalta, onko tämän kylmä ja kertoi, että hän voisi auttaa asiassa. Jos Pekka antaisi hänelle tupakan, Ville voisi kusta hänen päälleen.
"kato sit sun tulee lämmin, kun saat sitä lämmintä nestettä".
Aluksi ajatus tuntui Pekasta oudolta, mutta Villen vaikuttavien perustelujen jälkeen, Pekka ymmärsi, että hänen vilunsa voitaisiin pyyhkäistä pois muutamassa sekunnissa. Se olisi hienoa. Pekka antoi Villelle tupakan ja tämä lorautti litran lämmintä nestettä Pekan takille.

Oli lämmin ja mukava olo. Pekka jatkoi matkaansa kohti kotia. Muutaman sadan metrin jälkeen virtsa takissa alkoi kuitenkin jäähtyä ja lopulta jäätyä. Pekan tuli entistä kylmempi. Nyt oli saatava lisää lämpöä ja nopeasti. Pekka lähti juoksemaan takaisin päin etsimään Villeä. Pienen harhailun jälkeen Ville löytyikin. Pekka kertoi ongelmastaan ja sanoi että nyt tarvittaisiin lisää virtsaa, että palelu loppuisi. Villeä alkoi hieman ärsyttämään, ei tässä nyt ehtisi koko ajan virtsailla ihmisten päälle. "montas röökiä sulla vielä on?"

Lopulta päädyttiin ratkaisuun, että Pekka antoi loput tupakkansa askin pohjalta Villelle ja sai taas uuden suihkun takilleen. Tällä kertaa uusi virtsa ei kuitenkaan paljoa lämmittänyt. Vaikka virtsaa oli ollut myös yksi litra kuten ensimmäisellä kerralla, se oli vain sulattanut ensimmäisen lorauksen. Lämpöenergiaa ei ollut riittänyt Pekan lämmittämiseen. Pekka kiiruhti nopeasti kotia päin, mutta ei päässyt kovinkaan pitkälle, kun kylmä alkoi taas iskeä.

Pekka tajusi, että nyt jos tästä aikoi selvitä, ei enää yhden ihmisen rakon sisältö riittäisi. Hätääntyneenä hän ryntäsi kadulla näkemänsä pariskunnan puheille. "Vai sinun päällesi pitäisi lorauttaa?", he ihmettelivät. Pekka kuitenkin aneli kylmissään. Lopulta luvattuaan antaa heille housunsa, pariskunta myöntyi ja lorautti Pekan takille. Tuore 2 litran annos sulatti taas takkiin jäätyneen vanhan virtsan ja Pekka lähti kotia kohti.

Matka ei kuitenkaan pitkään jatkunut. Takkiin tähän mennessä imeytynyt yhteensä 4 litraa virtsaa jäätyi pikaisesti ja ilman housujaan Pekan tuli kylmä hyvin nopeasti. Hädissään hän taas alkoi etsi apua ja juoksella ympäriinsä. Lopulta hän löysi 4 henkisen perheen hiihtoretkellä. Pekka aneli koko porukkaa virtsaamaan päälleen. Hänellä ei kuitenkaan ollut mitään kuin kusinen takkinsa ja se ei perheen isälle kelvannut. Pekka jäi ilman lämmintä suihkua.

Hypotermia alkoi iskeä ja Pekka harhaili ympäriinsä paniikissa. Lopulta hän huomasi olevansa saman omakotitalon edessä, kuin tarinamme alussa. Hän ajatteli, että nyt jos koskaan on tilanne niin paha, että on nieltävä ylpeytensä. Pekka ryntäsi soittamaan ovikelloa. Talon omistaja avasi oven ja Pekka kertoi, että nyt olisi päästävä sisälle lämmittelemään. Housuton ja kusen-hajuinen matkaaja oli kuitenkin talon omistajan mielestä kuvottava näky. Hän ei suostunut päästämään Pekkaa sisälle.

Pekka jäi ulos pakkaseen. Hän päätti, että ainoa ratkaisu on nyt oikaista metsän kautta kotiin.
Hänet löydettiin keväällä lumen sulettua.