Ateismi on mielenterveydellinen häiriötila: se on sielun kauhea vaiva, joka on vaikea parantaa. Ateismi on intohimo, joka vakavasti painaa sitä, johon se tarttuu. Se pitää vankinaan monia vastoinkäymisiä, joista tulee haitallisia muille ihmisille, jotka joutuvat kosketuksiin niiden kanssa.
Ateismi kieltää Jumalan olemassaolon. Se kiistää maailmankaikkeuden jumalallisen Luojan. Se kieltää Jumalan kaitselmuksen, Hänen viisautensa ja yleensä Hänen jumalalliset ominaisuudet. Ateismi opettaa valheita seuraajilleen ja keksittyjä, vääriä teorioita maailman luomisesta. Se tunnustaa, kuten Pythia(1 kolmijalallisellaan, että luominen on sattuman tulosta, säilynyt ja säilytetty tarkoituksetta, satunnaisen vuorovaikutusten kautta ja että sen loistokkuus on tullut ilmi sattumalta aikaa myöten ja että sen harmonia, armo ja kauneus todistavat luonnossa vain luonnonlakien olemusta. Ateismi vähättelee Jumalaa ja jumalallisia ominaisuuksia, jotka se on kieltänyt, ja sen sijaan suo niille ja Luojan luomisvoimalle vain elottoman ja voimattoman merkityksen. Ateismi julistaa vapaasti kaikelle olla syy kaikkeen ja se korostaa syytä kieltää ylivoimaisen olennon, luovan, kaikkia hoitavan ja kaikkia ylläpitävän hengen olemassaolo.
Epäuskon merkityksestä tulee ainoa todellinen kokonaisuus, entiteetti, kun taas hengestä tulee olematon. Ateismille henki ja sielu ovat ihmisen itsekkäitä keksintöjä, sepitetty tyydyttämään hänen omahyväisyyttään. Ateismi kieltää ihmisen hengellisen luonteen. Se vetää ihmisen alas ylväästä korkeudesta, johon hänet on Luojan luomistyön ja armon seurauksena asetettu ja alentaa hänet irrationaalisten eläinten joukkoon, jossa hänen hyväksytään edustavan oman jalon sukuhaaransa kantaisää. Ateismi tekee kaiken tämä tarkoituksena todistaa psalmin sanat: "Tätä ei ymmärrä arvostettukaan ihminen, ymmärtämättömiä eläimiä hän muistuttaa, niiden kaltaiseksi hän tulee." (Septuaginta Ps. 48:21)
Ateismi heikentää uskoa, toivoa ja rakkautta maailmassa, näitä ihmisen todellisen ilon elämää antavia lähteitä, se karkottaa Jumalan vanhurskauden maailmasta ja kiistää Jumalan kaitselmuksen ja avun.
Ateismi hyväksyy luonnonlakeja, mutta kiistää Hänet, joka on laatinut nämä lait. Ateismi haluaa johtaa ihmisen mielikuvitukselliseen onnellisuuteen, mutta se hylkää ja jysäyttää hänet keskelle korpea, valituksen laaksoon, paljaana kaikesta taivaallisista lahjoista, vailla lohdutusta, tyhjänä hengellisestä voimasta, vailla moraalisten hyveiden voimaa, riisuttuna ainoista maan päällä välttämättömistä eväistä: uskosta, toivosta ja rakkaudesta.
Ateismi tuomitsee ihmisparan kadotukseen ja jättää hänet seisomaan yksin kuin saaliina keskellä elämän vaikeuksia. Poistaessaan rakkauden ihmisen sisältä, ateismi myöhemmin evää myös häneltä rakkauden muita kohtaan ja se eristää hänet perheestä, sukulaisista ja ystävistä. Ateismi syrjäyttää kaiken toivon paremmasta huomisesta ja korvaa sen epätoivolla.
Ateismi on kauheaa! Se on pahin kaikista hengellisistä sairauksista.
Ateismi kieltää Jumalan olemassaolon. Se kiistää maailmankaikkeuden jumalallisen Luojan. Se kieltää Jumalan kaitselmuksen, Hänen viisautensa ja yleensä Hänen jumalalliset ominaisuudet. Ateismi opettaa valheita seuraajilleen ja keksittyjä, vääriä teorioita maailman luomisesta. Se tunnustaa, kuten Pythia(1 kolmijalallisellaan, että luominen on sattuman tulosta, säilynyt ja säilytetty tarkoituksetta, satunnaisen vuorovaikutusten kautta ja että sen loistokkuus on tullut ilmi sattumalta aikaa myöten ja että sen harmonia, armo ja kauneus todistavat luonnossa vain luonnonlakien olemusta. Ateismi vähättelee Jumalaa ja jumalallisia ominaisuuksia, jotka se on kieltänyt, ja sen sijaan suo niille ja Luojan luomisvoimalle vain elottoman ja voimattoman merkityksen. Ateismi julistaa vapaasti kaikelle olla syy kaikkeen ja se korostaa syytä kieltää ylivoimaisen olennon, luovan, kaikkia hoitavan ja kaikkia ylläpitävän hengen olemassaolo.
Epäuskon merkityksestä tulee ainoa todellinen kokonaisuus, entiteetti, kun taas hengestä tulee olematon. Ateismille henki ja sielu ovat ihmisen itsekkäitä keksintöjä, sepitetty tyydyttämään hänen omahyväisyyttään. Ateismi kieltää ihmisen hengellisen luonteen. Se vetää ihmisen alas ylväästä korkeudesta, johon hänet on Luojan luomistyön ja armon seurauksena asetettu ja alentaa hänet irrationaalisten eläinten joukkoon, jossa hänen hyväksytään edustavan oman jalon sukuhaaransa kantaisää. Ateismi tekee kaiken tämä tarkoituksena todistaa psalmin sanat: "Tätä ei ymmärrä arvostettukaan ihminen, ymmärtämättömiä eläimiä hän muistuttaa, niiden kaltaiseksi hän tulee." (Septuaginta Ps. 48:21)
Ateismi heikentää uskoa, toivoa ja rakkautta maailmassa, näitä ihmisen todellisen ilon elämää antavia lähteitä, se karkottaa Jumalan vanhurskauden maailmasta ja kiistää Jumalan kaitselmuksen ja avun.
Ateismi hyväksyy luonnonlakeja, mutta kiistää Hänet, joka on laatinut nämä lait. Ateismi haluaa johtaa ihmisen mielikuvitukselliseen onnellisuuteen, mutta se hylkää ja jysäyttää hänet keskelle korpea, valituksen laaksoon, paljaana kaikesta taivaallisista lahjoista, vailla lohdutusta, tyhjänä hengellisestä voimasta, vailla moraalisten hyveiden voimaa, riisuttuna ainoista maan päällä välttämättömistä eväistä: uskosta, toivosta ja rakkaudesta.
Ateismi tuomitsee ihmisparan kadotukseen ja jättää hänet seisomaan yksin kuin saaliina keskellä elämän vaikeuksia. Poistaessaan rakkauden ihmisen sisältä, ateismi myöhemmin evää myös häneltä rakkauden muita kohtaan ja se eristää hänet perheestä, sukulaisista ja ystävistä. Ateismi syrjäyttää kaiken toivon paremmasta huomisesta ja korvaa sen epätoivolla.
Ateismi on kauheaa! Se on pahin kaikista hengellisistä sairauksista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi on sairautta olla uskomatta propagandaa jostain koskaanhavaitsemattomasta paranormaalista henkiolennosta?