Miksi ateismi kannattaa

En ole ateisti siksi että se jonkin mielestä kannattaa. Täysin yhdentekevää, kannattiko tai ei. Olen ateisti siksi että on parempi olla itselleen rehellinen.

Tädennän näitä vielä:
Kun et usko Jumalaan/jumaliin

-voit elää mielesi mukaan - mutta silti sinua rajoittavat mm. lait ja sosiaaliset normit

-sinun ei tarvitse pyydellä anteeksi ihmis luontoasi joltain ylemmältä oliolta - mutta siitä huolimatta sinusta ei tule röyhkeää ja kiittämätöntä, vaan nämä piirteet riippuvat ihmisen sivistystasosta ja persoonallisuudenpiirteistä (röyhkeitä ja kiittämättömiä löytyy myös uskovaisista)

-sinun ei tarvitse pelätä kuoleman jälkeistä ikuista kidutusta - mutta se ei tee sinusta itsetuhoista, päin vastoin; elämän ainutkertaisuus saa arvostamaan sitä

-voit rakastaa ketä vain sukupuolesta, ihonväristä riippumatta - mutta et voi vaihtaa sukupuolista suuntaustasi kuin paitaa, sillä se on synnynnäinen ominaisuus

-luonto ja koko maailmankaikkeus tuntuu paljon ihmeellisemmältä kun tiedät ettei sitä ole suunnitellut kukaan - nothing to add

-saat syödä mitä haluat - mutta se ei saa sinua syömään mitä haluat, sillä mm. fyysinen hyvinvointi tulee jossain kohtaa vastaan

-pystyt määrittelemään itse oman moraalisi - tarkemmin sanottuna näin kaikki ihmiset tekevät arkielämän muuttuvissa tilanteissa uskonnollisesta suuntauksesta riippumatta

Kiitos hyvästä aloituksesta. Nuo ovat varmasti loistavia syitä olla uskomatta Jumalaan jos ei tuollaisia asioita halua elämäänsä. Saanen kuitenkin jakaa miltä minusta itsestä tuntuu?

-En halua elää oman mieleni mukaan, koska se johtaa huonoihin valintoihin omassa elämässä.

-Minä haluan pyytää anteeksi jos siihen on aihetta ja saada anteeksi.. vaikka siihen ei aina aihetta tuntuisi olevankaan.

-Minun ei tarvitse pelätä kuoleman jälkeistä ikuista kidutusta, sillä kaikki syntini on annettu anteeksi

-Jumala ei rajoita sitä, että ketä saan rakastaa ja ketä en vaan käskee rakastamaan kaikkia.

-Minä taas olen erityisen kiinnostunut juuri kaikesta sen takia että niissä on järjellisyyttä. Ne eivät ole silloin vain sattumaa. Ihmisen kehokin on täynnä kaikenlaisia pieniä ihmeitä ja on mahtavaa kuinka kauniiksi ja hyvin toimivaksi Jumala on ihmisen luonut kaikkine yksityiskohtineen.

-Minäkin saan syödä mitä haluan(jee!) mutta kaikki ei ole hyväksi ja en kyllä haluakaan syödä ihan mitä tahansa, esim. ihmisen istukkaa.

-Minä en halua määritellä omaa moraaliani vaan haluan taistella sitä vastaan minkä Jumala näkee pahaksi.

"Kun et usko Jumalaan/jumaliin

-voit elää mielesi mukaan....."

Kaikki samat mahdollisuudet ovat uskovallakin. Sen lisäksi uskovalla on edessään iankaikkinen elämä, mutta ateistilla iankaikkinen kadotus.

No, minä olen ateisti, kun en muutakaan voi.
Ei sillä että tahtoisinkaan,mutta en voi alkaa tai lopettaa uskomista kannattavuuden mukaan. Kaikki kannattavuuteen perustuvat lobbaukset kumpaankin suuntaan ovat minusta aika falskeja.

Vaikka ateismilla saisin kaiken omaisuuden ja nautinnon maailmassa, en haluaisi luopua totuudesta ja Jumalasta (joka on rakkaus, 1 Joh. 4:8,16).

En tiedä mitä sieniä ne aikoinaan veti mutta haluan samanlaisia.

Outoa, mitäs viestejä tästä on poistetti. Normi pallihiki-viesti kuitenkin on ketjussa.

Miksi vaihtaisin ateismini uskoon? Ei ole mitään syytä. Jos olen loukannut jotain, pyydän häneltä anteeksi henk.koht. En käytä jumalia välimiehenä. Se on reilua, Jo oma moraali sanoo sen. En kaipaa ulkopuolista moraalin sanelijaa. Tiedän mitkä ovat hyviä tekoja, mitkä huonoja. Eikö uskovainen tiedä? Tukeutuuko hän aina jumalaan? Huonoja valintoja tulee aina tehneeksi, mutta kannan vastuun niistä itse. Helvetistä ja taivaasta en ole mitään mieltä. Niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa muualla kuin liian vilkkaassa mielikuvituksessa. Kaikki me kuollaan ja muututaan maaksi. En tiedä mitä iloa on siitä kuvitelmasta, että saa henkenä liihotella taivaan ilossa.

Onko muuten silloin ateisti, jos ajattelee, että maailmankaikkeus itsessään on "Jumala", mutta ei usko minkään kirkon uskomusjärjestelmiin? Mielestäni henkisyys on pohjimmiltaan sisäisen rauhan tavoittelua sekä yhteyttä luonnon ja universumin kanssa, eikä sitä, että palvotaan vanhoja tarinoita.

Ateistit näyttävät tietävän mitä elämässä tapahtuu, tulevaisuudenkin osalta. He ovat kaikki näköjään puhtaita rationalisteja ja sen lisäksi koleerikkoja, tahtoihmisiä. On siis todettava, että olemalla ateisti välttyy esimerkiksi addiktoitumasta ja omaa aina selkeät ajatukset.

Kyllä tällaisen kirjoittelun pohjalta olisi helppoa ajatella olevansa ateisti, niin on hienoa joukkoa. Totuus on kuitenkin ihan toinen. Olen saanut nähdä omin silmin, miten ateisti joka vuosikaudet uhosi ettei tarvitse mitään jumalia, joutuikin yllättäen ns. sielunhätään. Kaverille tuli kiire papin tykö, ei edes miettinyt vuorokauden aikaa.

Voittehan te täällä kirjoitella mitä haluatte. Palstalla on vain julkitotuuksia, arkitosi on jokaisen omassa elämässä. Kyllä Jumala kolkuttelee tiukimmankin ateistin ovelle ja joskus ne kolkutukset on kovia, mutta rakkaus siellä takana on.

Ihmisen tehtäväksi yleensä jääkin vastaan pyristeleminen joten huoletta uskon teidät, ateistiveljet ja sisaret, Armollisen Jumalan huomaan.

Arkitotuus on sitä että jumalasta ei edelleenkään ole minkäänlaista havaintoa. Jumala on oman mielen luomus, ja on olemassa vain uskomalla. Minä en usko.

Ateismi kannattaa yksinkertaisesti siksi että kaikki uskonnolliset väitteet ovat osoittautuneet aika tyylipuhtaaksi idoottimaisuudeksi - kuten palstan uskovat myös meille päivittäin niin sinnikkäästi todistavat.

Mikä onkin ainoa asia minkä uskovat ovat koskaan onnistuneet todistamaan, mutta sen ovatkin sitten todistaneet sitäkin vakuuttavammin.