Tämä on valitettavaa, mutta totta. Vähitellen sitä alkaa ajattelemaan, että ehkä näin sitten olikin tarkoitettu. Ehkä meitä ei oltukaan tarkoitettu yhteen. Tilanteen hyväksyminen on tuskaista, mutta vääjäämätöntä. Lopuksi siitä toisesta jää vain lämmin muisto. Elämät kävivät lähellä toisiaan. m>n
Ihastuminen hiipuu kun toista ei edes näe
Tämäjosmikäonepäreilua
281984
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Näin ajattelen minäkin. Emme olleetkaan toisillemme ne oikeat.
homman sillain ettei nähdä pitkään aikaan enää ollenkaan.
Voitko hoitaa niin?
ja meni ja voi suunnata jo muille maille.
emme olleet, vaikka kovasti halusin.
Minun kohdalla tämä menee toisinpäin. Ihastuin häneen valtavasti vuosia sitten. Väkisin koetin unohtaa ja vähätellä asiaa kun en edes näe häntä. Nyt voin jo myöntää että tunteet ei ole hävinneet minnekään. Luulenpa että rakastan häntä elämän loppuun saakka. Jos hän tuntisi samoin niin olisin ikionnellinen. Tokikaan en odota sellaista onnenpotkua. Jotenkin vaan tuntuu että hän tuntee samoin. n->m
Mulla aivan samanlainen tilanne. Vuosia aikaa ja tunteet vaan vahvistuu. m-->n
:)) Sydämeni hyppäsi yhden ylimääräisen hypyn toivosta.
Samankaltaisia tuntemuksia täälläkin. " Silmistä pois, on pois sydämestä - ei se vaan ole niin" n>m
Ei ole unohtaminen niin yksioikoista. Kohdallani tilanne vain voimistuu:(
Haluan häntä enemmän kuin koskaan olen ketään kaivannut. On niin lähellä että
soitan, mutta sitten tulen taas järkiini ja puran turhautumiseni johonkin muuhun.
Hänet halusin ja haluan edelleen. Vaikka on ollut muutama niin kukaan ei voi olla
hän. Mitä teen asialle, mitä voin. Tunnesidos on liian voimakas. Menee naiselle, sille
jota rakastan yhä. Kun teillä on tilaisuus, käyttäkää se! Pian huomaatte että toinen
on mennyt ja ette voi asialle enää mitään.
Tuo on niin totta monessa asiassa. Joku voi mustasukkaisuudessaankin hormonien vaikutuksesta raivostua niin, että toimii ilkeästi toista kohtaan. Järkeenkäypä selitys joillekin, mutta senhän voi kyseinen ihminen korjata, jos haluaa. Vaikka ne tunteet vahvat olisikin niin ei siitä mitään tule, jos toinen ei halua eikä näe omaa toimintaansa. Ja luin juuri jutun, jonka mukaan sellaiset lievät ystävyydenkin tunteet voivat ajanmyötä muuttua leiskuvimmiksi tunteiksi. Se olisi mukavaa, jos mitään hommasta ei muuten tule. Ehkä uskon sellaiseen teoriaan ennemmin. Kyllähän se leiskuvuus alustalähtien parempi vaihtoehto olisi.
Aina voi ottaa yhteyttä, ei tarvitse olla heittopussina, vaan ottaa ohjat omiin käsiin.
Seikkailua vaan , jännitystä elämään ei muuta tarkoituskaan. Kun ei muuta odota, ei pety
Ei mulla ainakaan hiipumisen merkkejä näy vaan päinvastoin....
No sinä taidatkin sitten olla poikkeus, joka vahvistaa säännön.
Juu olipa tosiaan vähän oudosti sanottu. Tarkoitin kyllä vaan että tunteet ei häviä ja ikävä senkun kasvaaa.
Joo, sama täällä.
Tunteet ja ikävä sen kuin kasvaa, mutta mä en olekaan ihastunut. Sellainen kai saattaakin hävitä, mutta rakastunuminen onkin toista maata!
Niinpä, toivon että hiipuu pois, olisi helpompi.
Anna mennä jos on hiipumassa, ei se silloin ollut oikeaa rakkautta.
Päästä hänet jatkamaan matkaa jos noin on.
Anna hänen löytää oikea onni jonkun toisen kanssa.
Komppaan
Niin, ihastuminen. Joskus kahden ihmisen välillä on ihastumisesta syntynyt jotain muuta ja kestävämpää. Hän on rakas minulle.
Harmi jos sinulla noin. Ehkä se sitten on niin. Minulla ei ole hiipunut. Minua harmittaa, että en ole nähnyt häntä pitkään pitkään aikaan, mutta se ei ole täysin minusta kiinni, vaikka syyllisyyttä siitä koenkin. Yritän taas huomenna nähdä ja olla näkyvissä. Se on onnettaresta myös kiinni, näemmekö. Helpompi olisi nähdä, jos sopisi näkemisen. Hän pitäisi kyllä tietää, että olen siihen halukas. n->m
On meidät tarkoitettu toisillemme. Elämä vaan laittaa meidät odottamaan. Kyllä me vielä saadaan toisemme, ennemmin tai myöhemmin.
Mitä ajattelit asian eteen tehdä? Kohtalo saattaa tulla väliin jos viivyttelet.
MIKSI viivyttelet? Tietääkö hän?
Minä peukutan teille nyt :), on tämä visiitti osaltani päättynyt. Sade rummuttaa yötä kohti, nukkumaan siis nyt jo tohdi, itselleni sanoin nyt näin, olkoonkin et kaikki on väärinpäin.
Hyvää yötä teille, hänelle ja heille, mulle ja sulle.
Hyvää unta, kohta tulee lunta :) heheee
Tietää, tietää. Kumpikin meistä tietää ja toisemme haluaisimme. Joskus vaan täytyy oottaa, et voi saada mitä haluaa. Kohtalo ei tuu näissä tapauksissa väliin ;)
Hyvä että nyt tuli selville. Parempi sen toisen osapuolen kannalta, varsinkin jos hänellä tunteet ovat vahvempia. Ajattele, jos olisitte vaikka joku päivä seurustelleet ja sitten tunteesi olisi hiipuneet. Toiselle olisi voinut tulla sydänsärkyjä.
Aloittajan kirjoitus on kuin minun sydäntuntemukseni. Minulle on käynyt juuri näin. Mutta täytyy kyllä danoa, että kyllä sitä kestikin. Ensimmäinen tapaaminen about kaksi vuotta sitten ja viimeinen reilu vuosi ollut yhtä tuskaa. Huoh. Nyt vasta helpottanut. Miettikää ei juuri edes nähty siinä välissä, mutta hän oli joka päivä minun mukanani, missä olinkaan. Oli tuskaista. Sydän revittiin juuriaan myöten. Kauniit ajatukset jääneet hänestä, mutta muutoin oloni on jo helpottunut. Aina on toivoa toipumiseenkin. Ja sanoisin, jos haluaa helpottaa omaa oloaan, niin kannattaa jättää tämä palsta vähemmälle. Täällä saa vain turhaa toivoa ja pahaa mieltä, palsta vääristää kävijänsä mielen aika pahastikin.