Tiedän, että Jumala on olemassa. Tiedän että hän voisi minua auttaa. Olen yrittänyt elää elämääni hyvin, mutta nähtävästi se ei riitä. Vuosien lapsettomuus on katkeroittanut pahemmin, kuin ikinä olisin voinut kuvitella. Olen alkanut. Pohtia, että ehkä tuska helpottaa, kun ei enää käänny Jumalan puoleen toivoen vastausta rukoukseen. Millainen sadisti laittaa ihmisen käymään tällaista tuskaa läpi?
Uskosta luopuminen?
Kunelämäeikanna
2260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
"Olen yrittänyt elää elämääni hyvin, mutta nähtävästi se ei riitä. "
Olet siis yrittänyt ostaa näennäisellä hyvyydellä Jumalalta palkkion? Minun mielestäni olet erehtynyt pahasti. Jumala on hyvä ja tekee kaikkea hyvää ilman vaihtokauppaa. Jos et saa Jumalalta jotain, ei syy ole se, oletko tehnyt asiat hyvin. Ja minun nähdäkseni aisat pitäisi tehdä hyvin, vaikka siitä ei olisi palkkiota tiedossa. Mutta miksi sitten et ole saanut mitä haluat? Valitettavasti en tiedä, mutta ehkä sy yvoi olla ihan se, että hyvät tekosi perustuu väärään motiiviin. Voi olla myös, ettei Jumala pidä lapsen saantia tässä tilanteessa muuten hyvänä ratkaisuna. Suosittelen jättämään tuon asian Jumalan käsiin, jos Hän näkee, ettei nyt ole sopiva hetki lapselle, uskon sinun näkevän myöhemmin Jumalan ratkaisujen olevan aina hyviä ja parempia kuin ihmiset toivoo.
Mutta ymmärrän, että asia vaivaa ja aiheuttaa surua ja olen pahoillani siitä. Toivottavasti pystyt kuitenkin näkemään, että tällekin voi olla hyvät syyt ja Raamatullisesta näkökulmasta pitäisi ennen kaikkea etsiä Jumalan valtakuntaa.
Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet. Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut! Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta? Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset! Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko. Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan. Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.
Luuk. 12:22-31
Huomasin, että kirjoi epäselvästi. Tarkoitin, että jo ennen lapsettomutta olen pyrkinyt elämään elämääni hyvin. Välillä onnistunut paremmin ja välillä huonommin. Toki myönnän että loppuaikoina "kaupankäyntikään" ei ollut vieras asia. Olin surullinen, kun mieheni kääntyi vuosia sitten pois Jumalasta tämän saman asian vuoksi. Huomaan, että ilman hänen myötävaikutusta minulle on käymässä samoin. Olen ajatellut pitkään noin kuin kirjoitit. Nytomat voimat on vain loppu ja tilalla vain syvä katkeruus ja suru.
Hyv jos olet pyrkinyt elämään hyvin. Moni kuitenkin tekee virheen siinä, että ajattelee "Jumala, katso miten hyvin olene elänyt, annatko nyt palkkion tästä". Jumala tekee hyvää ihan ilmaiseksi, vaikka voi olla, ettei kukaan sitä oikeasti ansaitse. En tiedä mikä on syy lapsettomuuteen, mutta taustalla voi olla hyvä syy. Parasta olisi ehkä pyytää Jumalaa auttamaan ymmärtämään miksi niin on. Asialle voi olla hyvä syy, jota on vain nyt vaikea ymmärtää ja nähdä. Toivottavasti et kuitenkaan anna asian katkeroittaa vaan tähtään Jumalan valtakuntaan. Ei lapset kuitenkaan ole vanhempien omaisuutta.
"Jumala tekee hyvää ihan ilmaiseksi, vaikka voi olla, ettei kukaan sitä oikeasti ansaitse."
Epäoikeudenmukaisia tuomioita? Huh huh...
hmm. Luovut uskosta jos Jumala ei anna sinulle mitä pyydät? Jos uskot Jumalaan niin olet Jumalan palvelija, eikä toisinpäin. Kysy mitä Jumala sinulta pyytää ja mitä Jumala haluaa sinun tekevän. Hyvin eläminen ei tee Jumalaan vaikutusta.
"Hyvin eläminen ei tee Jumalaan vaikutusta."
Sairas, narsistinen "jumala" sinulla. Itsesi peili, kuten jokaisella uskovaisella.
Raamatussa sanotaan jossain "lapset, jotka sinä minulle synnytit".
"Katso, minä ja lapset, jotka Herra on minulle antanut"
Lueppa kertomus siitä, kuinka Hanna sai lapsen. (1. Sam. 1)
Jumala koettelee meitä, aivan kuin Israelilaisia erämaassa ja hehän napisivat ja luopumusta tapahtui. Meidänkin uskoamme koetellaan, joskus asioita tapahtuu vasta vuosien päästä , kun jätämme ne itsestämme Herralle ja annamme täyden vallan Hänelle. Voimme hokea että uskomme, mutta kun Herra koettelee uskoamme, on luopumus monesti lähellä. Me emme jaksa uskoa edes sinapin siemenen vertaa. Lapsettomuus asat ovat kipeitä, mutta jättäkää se täysin Herralle, Hänen käsivarsilleen, itsessänne ette mitään voi, eikö Herra ole voimallinen auttamaan?
mutta jos ihmise tekee meille pahaa ja ite emme sais tehä samoin nii on se aika vaikeeta uskoo sen jälkee ku tajuu et on syytön ja ei saa asioita mist halunnu & toivonu jne.
Vastaani on tullut ex uskovia jotka ovat pettyneitä seurakuntiin ja ihmisiin ja siksi ovat jättäneet uskonsa. Olen aina painottanut heille, että vaikka pettyisimme ihmisten tekemiin seurakuntiin ja toisiin uskoviin, emme KOSKAAN saa hyljätä Jumalaa, sillä ei ole Hänen vikansa miten ihmiset käyttäytyy. Kääntäkää selkänne niille joiden sanomaa ette koe hyväksi ja seurakunnille joita ette koe kodiksenne, mutta älkää koskaan Jumalalle, Jeesukselle Kristukselle.
Tärkeintä on kuulua seurakuntaan, joka ei ole ihmiskäsin tehty vaan jonka päänä on itse Jeesus Kristus ja me saamme olla Hänen jäseniään, käsiään ja jalkojaan, ja pitäkää huoli ettei tuo seurakunta ruumis ole saastainen, vaan aloitamme itsestämme, puhditamalla pois kaikki synnit, jotka ei sovi tuohon ruumiiseen. Jeesus antaa meille anteeksi sovitus työnsä kautta ja meidänkin tulee oppia pyytää ja antaa anteeksi toisillemme niinkuin Jeesus meitä opetti.
Luovu uskosta. Iha turhaa uskoo olemattomiin.
Jumala on satua ja uskovaiset kanssaihmisille itse piruja.
Muista että olet itse oman ruumiisi jumala ja unohda nämä aivopestyt muka uskovaiset. Vain niin voit itseäsi auttamaan parhaiten!
Nämä jumala auttaa puheet on täyttä hevon paskaa.
Tunnen monta ihmistä jotka ovat näin tehneet ja ovat nyt iloisia ja onnellisia ja täynnä elämää eikä kukaan enään ahdista jumalpuheilla.
Jokainen joka on käynyt kirkossa, tietää kuinka sielä on helvetillisen ahdistunut tunnelma kun pappi paasaa perseensä pohjasta paskaa ja uhkailee kadotuksella, tyhmää, vai mitä?!
Älä Jumalalle katkeroidu, jos hänestä etsit turvaa.
Helposti ihminen tuntuu aina kääntyvän syyttämään auttajaansa, vaikka syyt siihen, että asiat eivät onnistu.
Käänny tekmään hyvää elämässäsi. Lapsi tulee jos se on tullakseen, ole iloinen jos tulee, mutta muista kiittää Jumalaa vaikka ei tulisi, sillä olethan sinä saanut jo paljon nyt.
Ehkä Jumalalla on sinulle toinen tehtävä, esim. olla hengellisenä äitinä ihmisille. Tai sitten Jumala antaa teille lapsen vielä myöhemmällä iällä.
Sanoit jo, että tiedät Jumalan olevan olemassa, joten en rupea todistelemaan. Sanon vain sen verran, että Jumala on elävä ja tekee ihmeitä tänäkin päivänä. Kenelle Hän antaa mitäkin. Kaikkia siunauksiamme edes tiedä, vaan montaa pidämme itsestään selvyytenä.
Kiitä Jumalaa siitä, mikä on hyvin. Itse kiitän esim. aina rukoillessani siitä, että saan olla kotona eikä tarvitse olla sairaalassa eikä ole vaivoja ja kipuja. Moni pitää tällaista itsestään selvänä, minä pidän tätä siunauksena.
Lapsettomuus on monelle kova ongelma ja koettelemus, mutta itsekullakin on se oma taakka ja ristinsä kannettavanaan ja sinulla on sitten tämä. Joillain on vakava sairaus, ei löydä elämänkumppania, heikkolahjakkuus ja alahainen sosiaalinen tausta, vaikea avioliitto, kiusaaminen, ym.
Ilman Jumalaa ei sinulla ole mitään toivoa ja elämälläsi ei ole mitään suuntaa.
Sinulla on täällä sitten ihan oma ainutlaatuinen tarkoitus. Maailma on täynnä orpoja, joilla ei ole edes kattoa pään päällä, ei vanhempia, ei mitään.
Juuri sinunlaisia ihmisiä Jumala tarvitsee.
Myönnä Jumalalle katkeruus ja pyydä anteeksi kapinaasi, ettet hyväksi ristiäsi.
Jumala rakastaa todella sinua ja elämäsi on tärkeä.
Olet kyllä pahasti seonnut.
Et ilmeisesti edes älyä mitä on elämä. Se ei ole satuolennoissa riekkumista ja sysimustassa erittäin kapeakatseisessa maailmassa jota sinä luulet hyväksi elämäksi. No ehkä olet niin perverssi masokisti että tykkäät semmosesta, mutta älä tuputa umia kuvitelmiasi ja luuloja muille varsinkaan herkässä tilassa oleville ihmisille!
Tuommosia te maailman mätäpaiseet olette, käytätte hyväksenne heikommassa asemassa olevia ja lopulta kuristatte heiltä elämän mahdollisuuden ja vielä ryöstätte kuolinvuoteenkin.
Mene hoitoon!
Minunkin mieleeni tuli ajatus siitä, että maailma on lapsia täynnä, myös orpoja. Adoptiotakin voisi kokeilla. On myös väsyneitä äitejä, voisitko olla heille apuna?
Onko lapsi oltava juuri itse synnyttämä?
Jumala tietää miksi ei lapsi-"lahjaa" kaikille suo. Uskon voi silti säilyttää.
Kiitä Jeesusta jos olet muuten terve tai sinulla on joka päivä ruokaa. Monet ovat sairaita, vammaisia, köyhiä tai traumatisoituneet joko onnettomuuden tm.syyn takia, ja silti ovat uskossa.
Jumala on Jumala. Ja ihminen vain vajavainen erehtyväinen ihminen. Jumala tekee niinkuin tahtoo. Hän on antanut jokaiselle oman polkunsa käytäväksi. Helppo se ei ole.
En väheksy lapsettomuuttannen, mutta onko se saanut jo pakkomielteisiä piirteitä?
Ehkä juuri tuo asia on annettu koettelemaan uskoanne?
jumalat ovat ihmisten keksimää huuhaata. mielikuvitusolentojen armon rukoilu on silkoa ajan haaskausta ... mars terkkarille lapsettomuushoitoon ja johan alkaa tapahtumaan.
Aloittaja tässä vielä. Kamppailen sen kanssa, että mikä tarkoitus tällä kärsimyksellä voi olla? Lapsettomuushoidot eivät kohdallamme auta. Ehkä olisi helpompaa jos voisin ajatella ettei Jumalaa ole niin ei ole ketään kuka voisi auttaa. Olin lähellä ateismia kolme vuotta sitten, kun keskellä yötä minua kutsuttiin nimeltä. Se on oma tarinansa. En ole psykoottinen ja ymmärrän, että joku voi niin kyllä ajatella. Olen tavallinen työssäkäyvä nainen. Vertaan karkeasti siihen, että itse tulisi kolaripaikalle ainoana ja hoitajan koulutuksesta huolimatta katsoisi vain vierestä eikä auttaisi. Ei tätä ajatusmaailmaani varmaan voi kukaan muu käsittääkään.
Kärsimyksellä ei ole tarkoitusta.
Pahoittelen todella paljon, etteivät hoidot ole auttaneet. On varmasti kenelle tahansa kova paikka. *halaus*
Ei se kai helpompaa olisi; silloin voisi uskotella itselleen että jokin tarkoitus kaikella on. Itse en usko, että on jumalia tai tarkoituksia. Tarkoitus ja merkityshän ovat muuten eri asioita. Ei elämällä sen kummempaa tarkoitusta ole, mutta merkitystä elämään voi ja pitää hakea. Ehkä pieni miettimistauko olisi paikallaan teille. Huilitte hetken, sikäli kuin kykenette, ja mietitte sen jälkeen esim. adoptiota. Tunnen parin, jolle ei syntynyt omia lapsia, he adoptoivat - ja jokin aika sen jälkeen se omakin lapsi ilmestyi. Älkää toivoa ikinä menettäkö, se ei lähde jos ette sitä hätistä.
Oman nimen kuuleminen ei ole psykoosia. Lähes jokainen ihminen luulee kuulevansa oman nimensä sanottavan kerran, pari elämänsä aikana.
Sanoisin vielä, että nyt kun on tuommoinen kriisiaika, ei ehkä kannata liikaa miettiä onko jumalaa vai ei. Keskittykää omaan jaksamiseenne ja toisienne tukemiseen. JOS onkin niin että on hyvä, oikeudenmukainen jumala, niin eiköhän se ymmärrä ihan hyvin tilanteenne. Toisin kuin jotkut uskovat, jotka yrittävät käyttää hyväkseen ikävää tilannettanne vahvistamaan omaa maailmankuvaansa.
Jaksamista teille.
Oman yrittämisen voi unhoitta täysin pois pelastumisen kannalta,se on kuin saastainen vaate,mihin se joutuu tulen ruuaksi. Armo on sitä varten tarjolla kaikille.
Teistit ovat ominen himojensa vankeja, miehimyksiä mikä on ihmisen silmissä arvokas on Jumalalle iljetys.
Jumala ei anna armoa, ja Hänet skalpeerataan Kristittyjen toimesta pääsiäisappeeksi.