Onko täällä muita PSVT:stä (=paroksysmaalinen supraventrikulaarinen takykardia) kärsiviä, jotka pystyvät paitsi lopettamaan kohtauksen hengitystä pidättämällä, myös ALOITTAMAAN sen itse samalla tavalla? Olen kärsinyt PSVT:stä 10-vuotiaasta lähtien, nyt olen 30- vuotias, ja tämä outo ilmiö on aina vaivannut minua. Minulle on tehty rasituskokeet, ultraukset, holterit jne. ja useimpien PSVT-potilaiden tavoin sydämessäni ei pitäisi olla mitään vikaa. Ko. outo piirre kohtauksissani on kuitenkin aina huolestuttanut minua varsinkin, kun lääkäritkään eivät ole osanneet sanoa sille mitään syytä, ovat vain ihmetelleet asiaa:((( Olisin todella kiitollinen, jos löytäisin edes yhden toisen PSVT-potilaan, jolla kohtauksiin liittyy sama omituinen piirre.
Lisäksi olisin myös kiinnostunut tietämään, kuka usein teillä muilla PSVT:stä kärsijöillä esiintyy kohtauksia, ja toisaalta voiko anemia lisätä taipumusta PSVT:hen? Minulla on ollut erityisesti viime aikoina selvää anemiaa liittyen runsaisiin kuukautisiin (hemoglobiini 99) ja tuntuu, että tykytykset ovat sinä aikana entisestään yleistyneet. Yleensäkin minulla on aina tavannut olla PSVT-kohtauksia hyvin tiheään, 2-5 kertaa päivässä, mutta nämä ovat aina olleet vain hyvin lyhyitä muutaman lyönnin pyrähdyksiä, joten ne eivät juurikaan häirinneet minua. Ennen 20. ikävuotta kohtauksia oli vielä useammin, joinakin päivinä huomattavastikin enemmän, mutta kesto oli kuitenkin aina niin mitätön, etten ole päätynyt menemään ablaatiohoitoon. Pari kertaa elämässäni minulla on ollut n. tunnin kestävä kohtaus, muuten kohtaukset ovat kestäneet maksimissaan n. 20-30 minuuttia. Viimeisten kymmenen vuoden aikana vähääkään pitempiä kohtauksia ei ole ollut muistaakseni yhtäkään.
Lisäksi olisin myös kiinnostunut tietämään, kuka usein teillä muilla PSVT:stä kärsijöillä esiintyy kohtauksia, ja toisaalta voiko anemia lisätä taipumusta PSVT:hen? Minulla on ollut erityisesti viime aikoina selvää anemiaa liittyen runsaisiin kuukautisiin (hemoglobiini 99) ja tuntuu, että tykytykset ovat sinä aikana entisestään yleistyneet. Yleensäkin minulla on aina tavannut olla PSVT-kohtauksia hyvin tiheään, 2-5 kertaa päivässä, mutta nämä ovat aina olleet vain hyvin lyhyitä muutaman lyönnin pyrähdyksiä, joten ne eivät juurikaan häirinneet minua. Ennen 20. ikävuotta kohtauksia oli vielä useammin, joinakin päivinä huomattavastikin enemmän, mutta kesto oli kuitenkin aina niin mitätön, etten ole päätynyt menemään ablaatiohoitoon. Pari kertaa elämässäni minulla on ollut n. tunnin kestävä kohtaus, muuten kohtaukset ovat kestäneet maksimissaan n. 20-30 minuuttia. Viimeisten kymmenen vuoden aikana vähääkään pitempiä kohtauksia ei ole ollut muistaakseni yhtäkään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.