Sillä sellainen kuin hän on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa 1 Joh. 4:17.
Tutkikaamme tarkoin näitä Johanneksen sanoja: »Sellainen kuin hän, (Kristus) on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.» Kuinka salattu hän olikaan tässä maailmassa! Isän ainokainen, Jumalan kunnian kirkkaus ja hänen olemuksensa juurikuva, Jumala Jumalasta, kuinka salaisesti hän otti meidän muotomme! Kuinka syvästi salattu hänen kunniansa oli syntisen lihan hahmon alle! Tosin piti uskolla olla riittävä perustus vakuudellensa. Tosin veisasivat taivaan enkelit hänen syntymäaamunansa. Tosin teki hän semmoisia töitä, joita ei kukaan muu kuin Jumala voinut tehdä. Tosin sai hän Isältä Jumalalta todistuksen tuolta suuresta kirkkaudesta: »Tämä on minun rakas Poikani.» Tosin toteutuivat hänessä kaikki ennustukset.
Mutta hän sanoi: »Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, jotta ne, jotka eivät näe näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi.» Hän oli maan päällä ylenkatsotuin ja halvin, kipua ja sairautta täynnä, jotta epäuskon kopea mieli, joka yhä merkkiä vaatii, tulisi sokaistuksi ja että Isän tahtoa noudattaen hän olisi veljiensä kaltainen ja kantaisi heidän kuormansa. Ajattele, kuinka salattua, kuinka mahdotonta järjelle kaikki tämä oli: Jumalan Poika syntynyt tallin seimessä, kasvanut kaupungissa, josta hurskas Natanael kysyy: »Saattaako mitään hyvää tulla Nasaretista?»
Jumalan Poika maan päällä taivaan lintuja köyhempänä, niin köyhänä, ettei hänellä ollut, mihin hän päänsä kallistaisi, ylenkatsottuna, pilkattuna, vainottuna, »niin kuin varhain takaa ajettu peura,», viimein köysillä sidottuna, ruoskittuna, syljettynä, räyhäävän joukon käsissä, lopuksi pahantekijäin kanssa ristiinnaulittuna, pyövelien pilkatessa: »Muita hän on auttanut: auttakoon itseänsä, jos hän on Jumalan Kristus, se valittu.» Tuntien olevansa Jumalankin hylkäämä kuoli hän ja haudattiin. Missä tässä näyttäytyi jumalallinen majesteetti, Luojan voima ja kunnia? Eihän mitään mahdottomampaa voinut ajatella, kuin että tämä olisi ollut Jumalan Poika.
Mutta hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kuten edeltä oli sanonut Ilmestyi omillensa neljänäkymmenenä päivänä, jopa viidellesadalle yht’aikaa sekä astui ylös taivaaseen monen nähden. Niinpä siis jumalallinen majesteetti oli kätkettynä halpaan olemukseen. Ja »sellainen kuin hän on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.» Sellainen kuin pää on, sellaisia ovat jäsenetkin. Sellainen kuin on ylkä, sellainen myös morsian. Surkealta ja viheliäiseltä näyttää ylkä, surkealta ja viheliäiseltä näyttää morsiankin. Mutta tämän morsiamen surkeudessa piilee jumalallinen kunnia, hänen köyhyydessään taivaallinen rikkaus, synnin ja heikkouden alla iankaikkinen vanhurskaus.
Älkäämme vain antako sen, minkä näemme ja tunnemme eksyttää meitä. Tuntuneekohan mahdottomammalle se, että olemme Jumalan lapsia, »Jumalan valitulta, pyhiä ja rakkaita», kuin että Kristus oli Jumalan Poika. Emmekö siis tyytyisi hänen, meidän päämme kanssa olemaan täällä ajassa salatut? Emmekö tyytyisi vaeltamaan hänen kanssaan tässä murheen laaksossa alennustilassa? Ja koska meillä on Jumalan lujat lupaukset siitä, että me uskon kautta Kristukseen olemme Jumalan lapsia, vanhurskaita ja Jumalalle otollisia, on meidän se varmasti ja vahvasti uskottava, ikään kuin jo olisimme taivaassa, sillä eihän Jumala voi valehdella. Niin, varmaa se on, vaikka emme mitään siitä nyt sydämessämme tuntisikaan.
Meidän salatun elämämme pääperusteena on se, että Kristuksen valtakunta on oleva uskon valtakunta, nöyryyttävä, ahdas ja matala portti Aadamin jäykille lapsille, että Kristus on kaikkina aikoina oleva tuomioksi tälle maailmalle, että ne, jotka tahtovat nähdä, tulevat sokeiksi, ja ne, jotka tyytyvät olemaan näkemättä, tulevat näkeviksi. Ainoastaan ne pääsevät tähän valtakuntaan ja seuraamaan meidän Gideoniamme, jotka tyytyvät hänen määräyksiinsä. Gideonin sotajoukkoa ei muodostettu vapaasti valiten, vaan nöyryyttävän kokeen kautta: »Joka vettä latkii kielellänsä niin kuin koira latkii, aseta se eriksensä seisomaan, mutta kaikki muu kansa menköön kukin kotiinsa.» Niinpä tässäkin.
Lue lisää
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-21.html
Tutkikaamme tarkoin näitä Johanneksen sanoja: »Sellainen kuin hän, (Kristus) on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.» Kuinka salattu hän olikaan tässä maailmassa! Isän ainokainen, Jumalan kunnian kirkkaus ja hänen olemuksensa juurikuva, Jumala Jumalasta, kuinka salaisesti hän otti meidän muotomme! Kuinka syvästi salattu hänen kunniansa oli syntisen lihan hahmon alle! Tosin piti uskolla olla riittävä perustus vakuudellensa. Tosin veisasivat taivaan enkelit hänen syntymäaamunansa. Tosin teki hän semmoisia töitä, joita ei kukaan muu kuin Jumala voinut tehdä. Tosin sai hän Isältä Jumalalta todistuksen tuolta suuresta kirkkaudesta: »Tämä on minun rakas Poikani.» Tosin toteutuivat hänessä kaikki ennustukset.
Mutta hän sanoi: »Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, jotta ne, jotka eivät näe näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi.» Hän oli maan päällä ylenkatsotuin ja halvin, kipua ja sairautta täynnä, jotta epäuskon kopea mieli, joka yhä merkkiä vaatii, tulisi sokaistuksi ja että Isän tahtoa noudattaen hän olisi veljiensä kaltainen ja kantaisi heidän kuormansa. Ajattele, kuinka salattua, kuinka mahdotonta järjelle kaikki tämä oli: Jumalan Poika syntynyt tallin seimessä, kasvanut kaupungissa, josta hurskas Natanael kysyy: »Saattaako mitään hyvää tulla Nasaretista?»
Jumalan Poika maan päällä taivaan lintuja köyhempänä, niin köyhänä, ettei hänellä ollut, mihin hän päänsä kallistaisi, ylenkatsottuna, pilkattuna, vainottuna, »niin kuin varhain takaa ajettu peura,», viimein köysillä sidottuna, ruoskittuna, syljettynä, räyhäävän joukon käsissä, lopuksi pahantekijäin kanssa ristiinnaulittuna, pyövelien pilkatessa: »Muita hän on auttanut: auttakoon itseänsä, jos hän on Jumalan Kristus, se valittu.» Tuntien olevansa Jumalankin hylkäämä kuoli hän ja haudattiin. Missä tässä näyttäytyi jumalallinen majesteetti, Luojan voima ja kunnia? Eihän mitään mahdottomampaa voinut ajatella, kuin että tämä olisi ollut Jumalan Poika.
Mutta hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kuten edeltä oli sanonut Ilmestyi omillensa neljänäkymmenenä päivänä, jopa viidellesadalle yht’aikaa sekä astui ylös taivaaseen monen nähden. Niinpä siis jumalallinen majesteetti oli kätkettynä halpaan olemukseen. Ja »sellainen kuin hän on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.» Sellainen kuin pää on, sellaisia ovat jäsenetkin. Sellainen kuin on ylkä, sellainen myös morsian. Surkealta ja viheliäiseltä näyttää ylkä, surkealta ja viheliäiseltä näyttää morsiankin. Mutta tämän morsiamen surkeudessa piilee jumalallinen kunnia, hänen köyhyydessään taivaallinen rikkaus, synnin ja heikkouden alla iankaikkinen vanhurskaus.
Älkäämme vain antako sen, minkä näemme ja tunnemme eksyttää meitä. Tuntuneekohan mahdottomammalle se, että olemme Jumalan lapsia, »Jumalan valitulta, pyhiä ja rakkaita», kuin että Kristus oli Jumalan Poika. Emmekö siis tyytyisi hänen, meidän päämme kanssa olemaan täällä ajassa salatut? Emmekö tyytyisi vaeltamaan hänen kanssaan tässä murheen laaksossa alennustilassa? Ja koska meillä on Jumalan lujat lupaukset siitä, että me uskon kautta Kristukseen olemme Jumalan lapsia, vanhurskaita ja Jumalalle otollisia, on meidän se varmasti ja vahvasti uskottava, ikään kuin jo olisimme taivaassa, sillä eihän Jumala voi valehdella. Niin, varmaa se on, vaikka emme mitään siitä nyt sydämessämme tuntisikaan.
Meidän salatun elämämme pääperusteena on se, että Kristuksen valtakunta on oleva uskon valtakunta, nöyryyttävä, ahdas ja matala portti Aadamin jäykille lapsille, että Kristus on kaikkina aikoina oleva tuomioksi tälle maailmalle, että ne, jotka tahtovat nähdä, tulevat sokeiksi, ja ne, jotka tyytyvät olemaan näkemättä, tulevat näkeviksi. Ainoastaan ne pääsevät tähän valtakuntaan ja seuraamaan meidän Gideoniamme, jotka tyytyvät hänen määräyksiinsä. Gideonin sotajoukkoa ei muodostettu vapaasti valiten, vaan nöyryyttävän kokeen kautta: »Joka vettä latkii kielellänsä niin kuin koira latkii, aseta se eriksensä seisomaan, mutta kaikki muu kansa menköön kukin kotiinsa.» Niinpä tässäkin.
Lue lisää
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-21.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ken koiran lailla tyytyy muruihin, ken näkemättä, tuntematta tyytyy Jeesuksen seurassa vaeltamaan, hän saa seurata Häntä. Ken taas välttämättä tahtoo nähdä, tuntea ja maistaa Jumalan suloisuutta, ken välttämättä tahtoo elämänsä Jumalassa selväksi ja julkiseksi, mieleisekseen, niin että hän tuntee sydämensä lämpimäksi ja taipuisaksi, vaelluksensa aina vahvaksi ja rohkeaksi, maallisen osansa siunatuksi. Ken vaatii, että kaikkien kristittyjen tulee olla puhtaita ja virheettömiä, ei mitään heikkoa, ei mitään erimielisyyttä, ei mitään virhettä sisäisessä eikä ulkonaisessa elämässä. Ken kaikkea tätä vaatii, eikä tyydy siihen, että elämä Jumalassa on salattua, jopa joskus synnin ja kurjuuden peittämää, se peräytyköön, hän ei kelpaa tälle sotaretkelle.
Ristiinnaulitun seuraajien on tyydyttävä vaeltamaan uskon paksussa sumussa, jolloin eivät useinkaan näe eivätkä tunne Jumalan armoa, vaan tuntevat olevansa kokonaan» hyljättyjä.
Amen.
675567