Alex Kershawn kirjassa "Dachaun vapauttaja" kerrotaan erikoinen tapaus amerikkalaisen 45. Divisioonan ja 6. SS-VuorD:n taistelusta Vogeeseilla tammikuussa -45.
SS-miehet pistivät mottiin JR 157:n 3. Pataljoonan ja aiheuttivat 45. D:lle katkerimman tappion koko sotaretkellä P-Afrikasta Müncheniin.
Pitkä matka oli ollut myös 6.SS- VuorD:lla Suomussalmelta.
Joukkoteloitukset muistaen antautuneet jenkit odottivat pahinta. Sen sijaan saksalaiset muodostivat kunniakujan, jonka läpi 400 jenkkiä kulki. Upseerit vietiin messitelttaan ja tarjottiin, mitä jäljellä oli,
Kohtelu oli seuraus jenkkien rajusta taistelusta, jossa 6. SS-VuorD menetti noin 200 miestä.
SS-miehet pistivät mottiin JR 157:n 3. Pataljoonan ja aiheuttivat 45. D:lle katkerimman tappion koko sotaretkellä P-Afrikasta Müncheniin.
Pitkä matka oli ollut myös 6.SS- VuorD:lla Suomussalmelta.
Joukkoteloitukset muistaen antautuneet jenkit odottivat pahinta. Sen sijaan saksalaiset muodostivat kunniakujan, jonka läpi 400 jenkkiä kulki. Upseerit vietiin messitelttaan ja tarjottiin, mitä jäljellä oli,
Kohtelu oli seuraus jenkkien rajusta taistelusta, jossa 6. SS-VuorD menetti noin 200 miestä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vielä paljon epätavallisempi tapaus oli yhdysvaltalaisten ja saksalaisten kenttäyksiköiden neuvottelema tilapäinen ja paikallinen "tulitauko" Länsivallin taisteluissa edellisen marraskuun alkupuolella. Molempien puolten lääkintähenkilöstö osallistui sitten yhteisvoimin haavoittuneiden evakuoimiseen taistelukentältä.
oli aiheellinen. Ardenneilla oli puolin ja toisin ammuttu sotavankeja.
Erityisesti Waffen-SS oli siinä ollut asialla. Nyt käytös oli juuri päin vastainen.
SS käyttäytyi ylimielisesti ja röyhkeästi myös Wehrmachtia kohtaan.
Kershawn kirjasta ilmenee myös, miten kalliiksi Euroopan retki jenkeille tuli.
45. D oli tosin taistellut lujasti Sisilian maihinnoususta lähtien, mutta kokonaistappiot olivat 511 sotapäivän jälkeen karmaisevat 62 907 miestä. Kaatuneita ja haavoittuneita oli tosin vain noin 17 000. Sekin ylitti alkuperäisen vahvuuden.
Muut olivat sairaita, tahallisia vammauttamisia, taistelustressiä ym.
"45. D oli tosin taistellut lujasti Sisilian maihinnoususta lähtien, mutta kokonaistappiot olivat 511 sotapäivän jälkeen karmaisevat 62 907 miestä. Kaatuneita ja haavoittuneita oli tosin vain noin 17 000. Sekin ylitti alkuperäisen vahvuuden."
Sama kohtalo oli yleensä pitkään taistelleilla jv-divisioonilla ja varsinkin niillä, jotka olivat joutuneet vaihtamaan taistelualueensa Italiasta varsinaiselle länsirintamalle Etelä-Ranskan maihinnousujen yhteydessä. Se tiesi tikettiä intensiivisestä taistelusta vielä toiseen erittäin intensiiviseen taisteluun.
"Muut olivat sairaita, tahallisia vammauttamisia, taistelustressiä ym."
Ja helposti tärkeimpänä kaikista oli "hiljainen tappaja" eli paleltumat, jotka kehittyivät oikeaksi epidemiaksi varsinkin syystalvella kun liittoutuneet lisäsivät divisioonien määrää työntyessään leveänä rintamana Länsivallille.
että 6. SS-VuorD jatkoi taisteluaan sodan loppuun. Jäljellä olevat 900 miestä antautuivat jenkeille. Kohtelusta ei ole tietoa.
Divisioona oli hajonnut palasiksi AR G:n tuhoisassa perääntymisessä Reinille, mutta yksi taistelosasto siitä onnistui pääsemään yli ja kummitteli liittoutuneiden selustassa vielä huhtikuun alussa.
Sen vanha "taistelutoveri" eli 2. VuorD sen sijaan jatkoi melko yhtenäisenä muodostelmana, vaikka suurin osa senkin kokeneista vuoristosotilaista oli todellisuudessa jo korvattu alisteisilla tai pikavärvätyillä täydennys- ja koulutuspataljoonilla.
että kun 2. VuorD:n kotiseudun vuoret näkyivät ensi kerran vuosien jälkeen, niin edessä oli marssi sotavankeuteen ja vielä ainakin kuukausien ero.
Tietysti lomilla oli kotona käyty.
2. VuorD ei kylläkään ainakaan Suomen rintamalla ollut 6. SS-VuorD:n naapurina.
Divisioonat olivat alkujaan alistettu eri armeijoille niiden saapuessa länsirintamalle, mutta ne päätyivät ainakin lyhyeksi aikaa saman armeijakunnan alaisiksi ennenkuin AR G:n suuri kujanjuoksu alkoi. Sittemmin 2. VuorD muodostettiin osittain uusiksi Reinin itäpuolella tuhoutuakseen vain uudestaan perääntyessään Saksan eteläosiin.