Sillä toivossa me olemme pelastetut. Room. 8:24.
» Me olemme pelastetut», sanoo apostoli. Miten lohdullista tämä on, mutta salattua, jonka tähden on vaikea sitä oikein uskoa. Suuren Jumalan sana, hänen valansa ja hänen Henkensä vakuuttavat sen meille, eikä se sittenkään oikein pääse sydämiimme. Mutta nämä sanat ovat jumalallista totuutta. Me olemme jo täällä pelastetut, me, joilla on Hengen esikoislahja me olemme pelastettuja vaikka se välillä ei näy eikä tunnu.
Alkutekstin sana tarkoittaa myös vapautusta, kadotuksesta pääsemistä taivaaseen korjaamista, joka käsite ei edellytä, että me sen tuntisimme. Se ei siis tarkoita yksinomaan autuuden nauttimista. Me voimme sen ainoastaan uskolla omistaa. Sen takia apostoli sanookin, että me olemme toivossa pelastetut.
Vapahdetut pelastetut, autuaiksi tehdyt, sitähän Vapahtajamme nimikin merkitsee. Se sisältää kaiken sen hyvän, minkä hän meille on hankkinut. Siis meillä on syntien anteeksisaaminen ja Jumalan ikuinen ystävyys. Olemme Jumalan lapsia. Nimemme ovat elämän kirjassa. Taivaassa meidät tunnetaan. Siellä meitä rakastetaan ja sinne meitä odotetaan. Me olemme läheisessä yhteydessä Jumalan kanssa, Pyhä Henki asuu sydämissämme. Se valaisee, pyhittää ja johdattaa meitä täydelliseen totuuteen, kunnes kotiin pääsemme.
Tämä kaikki sisältyy autuuteen. Ja apostoli sanoo, että me jo nyt autuaita olemme. Maailma luulee, että vasta kuollessamme autuaiksi tulemme.. Onhan sekin totta jos on puhe siitä, että uskolliset kuoltuaan saavat sitten nauttia autuuttaan. Mutta tekstissämme sanotaan, että he jo nyt ovat »pelastetut». He ovat jo Jumalan lapsia, perillisiä ja autuuden aarteiden oikeita omistajia. Ei Aabraham vasta kuoltuaan tullut Jumalan ystäväksi. Hän oli Jumalan ystävä jo asuessaan täällä maan päällä majoissa. Mutta tämä täällä hänen nauttimansa Jumalan ystävyys seurasi häntä myös kuolemassa iankaikkisuuteen.
Ei kukaan tule Jumalan ystäväksi kuolinhetkellään, sielun erotessa ruumiista. Ei, jo täällä on meidän päästävä ollaksemme sitä iankaikkisuudessakin. Se, joka ei jo täällä uskossa omista Jumalan Poikaa, ei näe elämää. Mutta ne, joilla täällä on Hengen esikoislahja, ne saavat myös kerran täydellisyyden. Ne, jotka täällä elävät Kristuksen yhteydessä, saavat myös hänen kanssaan olla iankaikkisuudessa. Siksi he ovat jo täällä pelastetut.
Tahi eikö se ihminen olisi autuas, joka on Jumalan rakas lapsi ja voi Jumalaa puhutella, niin kuin isäänsä? Eikö se ihminen ole autuas, josta Kristus sanoo: »Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään». Eivätkö ne ole autuaita, joista apostoli kirjoittaa: »Te olette käyneet Siionin vuoren luo ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo, ja kymmentuhantisten enkelien luo, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan luo, ja tuomarin luo joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleiden vanhurskasten henkien luo, ja uuden liiton välittäjän, Jeesuksen luo, ja vihmontaveren luo, joka puhuu paremmin kuin Aabelin veri»
Eivätkö nämä ole pelastettuja? Ja nämä, joille apostoli näin kirjoitti, vaelsivat vielä maan päällä, kantoivat vielä tätä synnin ja kuoleman ruumista ja olivat kaikkien hengellisten vihollisten saartamia. Heidän oli vielä kilvoiteltava turmelustaan vastaan ja he huokasivat lunastustaan. Ja kuitenkin sanoo apostoli heidän tulleen »Siionin vuoren luo, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo, esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan luo ja täydellisiksi tulleiden vanhurskasten henkien luo.»
Apostoli näkee tässä vain yhden ainoan suuren, pelastetun seurakunnan, jossa toiset »täydellisiksi tulleet vanhurskasten henget,» olivat jo päässeet taivaaseen, ja toiset olivat vielä täällä maan päällä »vihmontaveren» alituisessa tarpeessa. Sellainen on uskovaisten tila. Jumalan lapsina ja ystävinä he muodostavat yhden ainoan seurakunnan taivaaseen päässeiden kanssa. Sapattina näemme suuren kansanjoukon vaeltavan Herran temppeliin. Toiset ovat jo päässeet sisälle Herran huoneeseen, toiset ovat ovesta menemässä sisälle, toiset vielä ulkopuolella, mutta he kaikki kuuluvat samaan, suureen seurakuntaan. Niinpä uskovaisetkin.
jatkuu
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-23.html
» Me olemme pelastetut», sanoo apostoli. Miten lohdullista tämä on, mutta salattua, jonka tähden on vaikea sitä oikein uskoa. Suuren Jumalan sana, hänen valansa ja hänen Henkensä vakuuttavat sen meille, eikä se sittenkään oikein pääse sydämiimme. Mutta nämä sanat ovat jumalallista totuutta. Me olemme jo täällä pelastetut, me, joilla on Hengen esikoislahja me olemme pelastettuja vaikka se välillä ei näy eikä tunnu.
Alkutekstin sana tarkoittaa myös vapautusta, kadotuksesta pääsemistä taivaaseen korjaamista, joka käsite ei edellytä, että me sen tuntisimme. Se ei siis tarkoita yksinomaan autuuden nauttimista. Me voimme sen ainoastaan uskolla omistaa. Sen takia apostoli sanookin, että me olemme toivossa pelastetut.
Vapahdetut pelastetut, autuaiksi tehdyt, sitähän Vapahtajamme nimikin merkitsee. Se sisältää kaiken sen hyvän, minkä hän meille on hankkinut. Siis meillä on syntien anteeksisaaminen ja Jumalan ikuinen ystävyys. Olemme Jumalan lapsia. Nimemme ovat elämän kirjassa. Taivaassa meidät tunnetaan. Siellä meitä rakastetaan ja sinne meitä odotetaan. Me olemme läheisessä yhteydessä Jumalan kanssa, Pyhä Henki asuu sydämissämme. Se valaisee, pyhittää ja johdattaa meitä täydelliseen totuuteen, kunnes kotiin pääsemme.
Tämä kaikki sisältyy autuuteen. Ja apostoli sanoo, että me jo nyt autuaita olemme. Maailma luulee, että vasta kuollessamme autuaiksi tulemme.. Onhan sekin totta jos on puhe siitä, että uskolliset kuoltuaan saavat sitten nauttia autuuttaan. Mutta tekstissämme sanotaan, että he jo nyt ovat »pelastetut». He ovat jo Jumalan lapsia, perillisiä ja autuuden aarteiden oikeita omistajia. Ei Aabraham vasta kuoltuaan tullut Jumalan ystäväksi. Hän oli Jumalan ystävä jo asuessaan täällä maan päällä majoissa. Mutta tämä täällä hänen nauttimansa Jumalan ystävyys seurasi häntä myös kuolemassa iankaikkisuuteen.
Ei kukaan tule Jumalan ystäväksi kuolinhetkellään, sielun erotessa ruumiista. Ei, jo täällä on meidän päästävä ollaksemme sitä iankaikkisuudessakin. Se, joka ei jo täällä uskossa omista Jumalan Poikaa, ei näe elämää. Mutta ne, joilla täällä on Hengen esikoislahja, ne saavat myös kerran täydellisyyden. Ne, jotka täällä elävät Kristuksen yhteydessä, saavat myös hänen kanssaan olla iankaikkisuudessa. Siksi he ovat jo täällä pelastetut.
Tahi eikö se ihminen olisi autuas, joka on Jumalan rakas lapsi ja voi Jumalaa puhutella, niin kuin isäänsä? Eikö se ihminen ole autuas, josta Kristus sanoo: »Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään». Eivätkö ne ole autuaita, joista apostoli kirjoittaa: »Te olette käyneet Siionin vuoren luo ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo, ja kymmentuhantisten enkelien luo, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan luo, ja tuomarin luo joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleiden vanhurskasten henkien luo, ja uuden liiton välittäjän, Jeesuksen luo, ja vihmontaveren luo, joka puhuu paremmin kuin Aabelin veri»
Eivätkö nämä ole pelastettuja? Ja nämä, joille apostoli näin kirjoitti, vaelsivat vielä maan päällä, kantoivat vielä tätä synnin ja kuoleman ruumista ja olivat kaikkien hengellisten vihollisten saartamia. Heidän oli vielä kilvoiteltava turmelustaan vastaan ja he huokasivat lunastustaan. Ja kuitenkin sanoo apostoli heidän tulleen »Siionin vuoren luo, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo, esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan luo ja täydellisiksi tulleiden vanhurskasten henkien luo.»
Apostoli näkee tässä vain yhden ainoan suuren, pelastetun seurakunnan, jossa toiset »täydellisiksi tulleet vanhurskasten henget,» olivat jo päässeet taivaaseen, ja toiset olivat vielä täällä maan päällä »vihmontaveren» alituisessa tarpeessa. Sellainen on uskovaisten tila. Jumalan lapsina ja ystävinä he muodostavat yhden ainoan seurakunnan taivaaseen päässeiden kanssa. Sapattina näemme suuren kansanjoukon vaeltavan Herran temppeliin. Toiset ovat jo päässeet sisälle Herran huoneeseen, toiset ovat ovesta menemässä sisälle, toiset vielä ulkopuolella, mutta he kaikki kuuluvat samaan, suureen seurakuntaan. Niinpä uskovaisetkin.
jatkuu
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-23.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Me, vielä ulkona olevat, kuulumme vapahdettujen seurakuntaan yhtä varmasti kuin ne, jotka taivaassa ovat, vaikka emme vielä ole sisälle ennättäneet. Tämä tekstimme tarkoittaa sanoessaan, sillä toivossa me olemme pelastetut.
Oi mikä siunaus meillä olisi, jos saisimme tämän totuuden, että jo täällä olemme pelastetut, syvälle sydämiimme painetuksi. Me olemme Jumalan lapsia ja perillisiä, jotka odotamme autuasta kotiin pääsyä! Tämä uskon ja toivon lohdutus on voimana kristillisyydessämme.