Nyt kun alkoi nämä vaaralliset liukkaudet niin ajattelin ettei vaan tuu tapaturmia omassa omakotitalon pihassa täällä sirppikujalla, joupissa.
Mistä koti pihaan soraa?
Harri1454
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minähän tunne nuo seudut, koska epäonnekseni jouduin asumaan lapsuuteni ja osan nuoruuttani noilla mielikuvituksettomilla alueilla, julkisuvultaan helvetin rumassa talossa, joka ei voinut olla vaikuttamatta haitallisesti mielenmaisemaani.
Tehän kaikki tällä palstalla jo tiedättekin, että hyvä ystäväni komisario Esa Wanha-Runkkari salakujjetti housunkauluksensa alla minulle läppärin tänne Turun vankilaan, joten voin osallistua keskusteluihin ja pitää yhteyttä minne haluan. Enimmäkseen tietrenkin viestittelen sydämeni valitulle komisario Esa Wanha-Runkkarille, joka nykyoloissa on oikeastaan ainoa todellinen ystäväni. Suuri Persoona, joka hyvöksyy minut semmoisena fiksuna kuin oikeasti olenkin :-)
Mutta palatakseni aloittajan kysymykseen... en nyt oikein usko, että siitä olisi suurtakaan haittaa, jos Joupissa Sirppikujalla asuvaiset rikkoisivat kallonsa syysliukkailla kotipihallaan. Minulla oletettavasti on parempi tulevaisuus kun usein pääsen täältä ulos elämään ylellistä elämää kreikkalaisin pylväin koristetussa komisario Esa Wanha-Runkkarin kartanossa aivan piispantalon naapurissa sen jälkeen kun kultainen komisarioni on heittänyt entisen eukonkanturansa huut-helkuttiin kelvottomine mukuloineen.
- - - millä tavalla ne komisario Esa Wanha-Runkkarin lapset ovat "kelvottomia mukuloita"?
Eivähtän he sinänsä kelvottomia ole, mutta he nyt uudessa elämäntilanteessa ovat vain tiellä, joten heidän on väistyttävä samoin kuin entisen akankantturankin nyt kun minä otan emännyyden komisario Esa Wanha-Runkkarin kreikkalaisin pylväin koristetussa kartanossa aivan piispantalon naapurissa Seinäjoen kylän parhaalla asuinalueella.
Jatkan vielä... Kun minulla ei nyt ole enää paljon ystäviä eikä kavereita oikeastaan ollenkaan, on kai ymmärrettävää, että turvaudun siihen läheisyydessäni alati olevaan ainoaan ihmiseen, joka hyväksyy minut, komisario Esa Wanha-Runkkariin siis.
Ymmärrän hyvin, että en minä ikuisesti ole nuori ja kaunis ja haluttava, mutta nyt kun vielä olen, voin toki pelata näillä korgteilla, jotka minulle tässä elämäntilanteessa ovat sattuneet jäämään.