Seinäjoelle on päätetty rakentaa kirkko
Nythän_useissa
24.11.2015 3:52
etusivun ketjuissa (--- siis Seinäjoen keskustelupalstalla ---) on varsin monipuolisesti kuvattu elämistä ja olemista Seinäjoella erityisesti fiksun Hannan ja komisario Esa Wanha-Runkkarin näkökulmasta. Nämä tarinamme sympaattiset sankarithan ajautuvat elonsa tiellä mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin eläessään vuosisadan rakkaustarinaa, jolla voitetaan Finlandia-palkinto. Nobelin kirjallisuuspalkinto ja useita muitakin merkittäviä palkintoja, mikä kaikki luonnollisesti koituu seinäjokelaisten siunaukseksi.
Vielä mainitsematta on jäänyt tämä infrastruktuuriympäristö: Seinäjoen syrjäiseen ja idylliseen pikkukylään ei ole tietä. Hiljattain tie tosin oli sinne tarkoitus rakentaa, mutta seijäjokelaiset yhtenä miehenä nousivat vastaan, että ei mitään tietä kylätunnelmaa pilaamaan. Niinpä tie päätettiin rakentaa kylän OHI. Seinäjokelaiset halutessaan saattoivat sitten talsia tuohikontti olallaan metsien ja selkosten läpi sekä pitkospuita myöten tien varteen linja-autopysäkille, josta saattoi saada linja-autokyydin Peräseinäjoelle ja muihin vireisiin keskuspaikkoihin.
Meillehän on jo tullut tiettäväksi, että Seinäjoella oli uima-altain ja hehtaaripuutarhoin varustettu komea piispantalo, aivan komisario Esa Wanha-Runkkarin kreikalaisin pylväin koristellun kartanon vieressä kylän parhaimmalla asuinalueella, josta ei koskaan puhuttukaan samana päivänä kuin esimerkiksi Joupista, jossa kaikki asumukset olivat julkisivultaan niin masentavia, että niiden näkeminenkin saattoi aiheuttaa murhamieltä.
Mutta kirkkoa ei Seinäjoella ollut. Tähän asti Jumalan sanan kuuloon halajavat seinäjokelaiset olivat joutuneet matkustamaan kirkkoon Peräseinäjoelle, mutta huonojalkaisimmat olivat joutuneet tyytymään rauhanyhdistyksen tilaisuuksiin osoitteessa Simunantie 9. Nyt kun paikkakunnalle oli saatu oma piispakin, kylässä virisi ajatus kirkon rakentamisesta. Paikallisen lyseon historianopettaja, joka oli hurskas ja innokas kirkkohankkeen kannattaja, varoitteli, ettei hankkeeseen käytettäisi aivan niin paljon aikaa kuin Kölnissä, jossa tuomiokirkon rakentaminen kesti 600 vuotta.
Kirkon peruskiven muuraustilaisuudessa puhui piispa. Hän keskittyi puheessaan kuvailemaan tulevan kirkon alttaritaulua, jossa uskomattoman kaunis, nuori ja vaalea suojelusenkeli suuntaisi siunaavan katseensa yli koko kirkkokansan ja hymyilisi valloittavasti niin, että koko kirkkokansa saisi osansa taivaallisista nautinnoista.
Pohjanmaallahan ihmiset ovat aina olleet kovia kyttäämään naapureitaan ja levittelemään ilkeitä juoruja. Tämänkin puheen alla tarkkasilmäisimmät panivat merkille, että piispan silmät olivat nauliutuneet yleisön keskuudessa olevaan fiksuun Hannaan ja erityisesti hänen reisiinsä, joita pienenpieni minihame tuskin pystyi peittämään. Tästä syntyi myrsky: viikkokausia Ilkka-Sontasiionin yleisönosastossa sekä internetin keskustelupalstoilla paheksuttiin sitä, että Pyhän Piispan ajatukset olivat peräti lihalliset. Piispa joutui selittelemään tapahtunutta jopa arkkipiispalle. Hän väitti, ettei hän suinkaan katsonut Hannaa, vaan tämän vieressä virkapuvussaan komeilevaa komisario Esa Wanha-Runkkaria, jonka solmio oli kierossa, ja piispan tarkoituksena oli katseensa voimalla vain ohjata komisario suoristamaan solmionsa.
Kirkkohan siitä kuitenkin tuli, ei niin kaksinen rakennus, mutta kuitenkin melkein vedenpitävä ja semmoinen, johon jumalinen kansa saattoi kokoontua sunnuntaiaamuisin klo 10.00 katselemaan ihmeenihanaa enkelialttaritaulua, josta monetkin lausuivat mielipiteenään, että se oli varsin onnistunut, koska enkelillä ei ollut edes keittiöveistä kädessään, sillä eihän se ole enkeli eikä mikään, joka pitkä keittiöveitsi kädessään riehuu kirkkokansaa lahtaamassa.
Nythän_useissa
24.11.2015 3:52
etusivun ketjuissa (--- siis Seinäjoen keskustelupalstalla ---) on varsin monipuolisesti kuvattu elämistä ja olemista Seinäjoella erityisesti fiksun Hannan ja komisario Esa Wanha-Runkkarin näkökulmasta. Nämä tarinamme sympaattiset sankarithan ajautuvat elonsa tiellä mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin eläessään vuosisadan rakkaustarinaa, jolla voitetaan Finlandia-palkinto. Nobelin kirjallisuuspalkinto ja useita muitakin merkittäviä palkintoja, mikä kaikki luonnollisesti koituu seinäjokelaisten siunaukseksi.
Vielä mainitsematta on jäänyt tämä infrastruktuuriympäristö: Seinäjoen syrjäiseen ja idylliseen pikkukylään ei ole tietä. Hiljattain tie tosin oli sinne tarkoitus rakentaa, mutta seijäjokelaiset yhtenä miehenä nousivat vastaan, että ei mitään tietä kylätunnelmaa pilaamaan. Niinpä tie päätettiin rakentaa kylän OHI. Seinäjokelaiset halutessaan saattoivat sitten talsia tuohikontti olallaan metsien ja selkosten läpi sekä pitkospuita myöten tien varteen linja-autopysäkille, josta saattoi saada linja-autokyydin Peräseinäjoelle ja muihin vireisiin keskuspaikkoihin.
Meillehän on jo tullut tiettäväksi, että Seinäjoella oli uima-altain ja hehtaaripuutarhoin varustettu komea piispantalo, aivan komisario Esa Wanha-Runkkarin kreikalaisin pylväin koristellun kartanon vieressä kylän parhaimmalla asuinalueella, josta ei koskaan puhuttukaan samana päivänä kuin esimerkiksi Joupista, jossa kaikki asumukset olivat julkisivultaan niin masentavia, että niiden näkeminenkin saattoi aiheuttaa murhamieltä.
Mutta kirkkoa ei Seinäjoella ollut. Tähän asti Jumalan sanan kuuloon halajavat seinäjokelaiset olivat joutuneet matkustamaan kirkkoon Peräseinäjoelle, mutta huonojalkaisimmat olivat joutuneet tyytymään rauhanyhdistyksen tilaisuuksiin osoitteessa Simunantie 9. Nyt kun paikkakunnalle oli saatu oma piispakin, kylässä virisi ajatus kirkon rakentamisesta. Paikallisen lyseon historianopettaja, joka oli hurskas ja innokas kirkkohankkeen kannattaja, varoitteli, ettei hankkeeseen käytettäisi aivan niin paljon aikaa kuin Kölnissä, jossa tuomiokirkon rakentaminen kesti 600 vuotta.
Kirkon peruskiven muuraustilaisuudessa puhui piispa. Hän keskittyi puheessaan kuvailemaan tulevan kirkon alttaritaulua, jossa uskomattoman kaunis, nuori ja vaalea suojelusenkeli suuntaisi siunaavan katseensa yli koko kirkkokansan ja hymyilisi valloittavasti niin, että koko kirkkokansa saisi osansa taivaallisista nautinnoista.
Pohjanmaallahan ihmiset ovat aina olleet kovia kyttäämään naapureitaan ja levittelemään ilkeitä juoruja. Tämänkin puheen alla tarkkasilmäisimmät panivat merkille, että piispan silmät olivat nauliutuneet yleisön keskuudessa olevaan fiksuun Hannaan ja erityisesti hänen reisiinsä, joita pienenpieni minihame tuskin pystyi peittämään. Tästä syntyi myrsky: viikkokausia Ilkka-Sontasiionin yleisönosastossa sekä internetin keskustelupalstoilla paheksuttiin sitä, että Pyhän Piispan ajatukset olivat peräti lihalliset. Piispa joutui selittelemään tapahtunutta jopa arkkipiispalle. Hän väitti, ettei hän suinkaan katsonut Hannaa, vaan tämän vieressä virkapuvussaan komeilevaa komisario Esa Wanha-Runkkaria, jonka solmio oli kierossa, ja piispan tarkoituksena oli katseensa voimalla vain ohjata komisario suoristamaan solmionsa.
Kirkkohan siitä kuitenkin tuli, ei niin kaksinen rakennus, mutta kuitenkin melkein vedenpitävä ja semmoinen, johon jumalinen kansa saattoi kokoontua sunnuntaiaamuisin klo 10.00 katselemaan ihmeenihanaa enkelialttaritaulua, josta monetkin lausuivat mielipiteenään, että se oli varsin onnistunut, koska enkelillä ei ollut edes keittiöveistä kädessään, sillä eihän se ole enkeli eikä mikään, joka pitkä keittiöveitsi kädessään riehuu kirkkokansaa lahtaamassa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielenkiintoista asiaa. Meinaatko, että Kauhajoen ev.lut.pääkirkko pitäisi jyrätä ja rakentaa tilalle uusi ja komeampi? Niin itse käsitin. Minusta olisikin jo korkea aika uudelle kirkolle. Perinteen mukaisesti ev.lut.pääkirkko on tietyin väliajoin tuhoutunut joten seurakunnan olisi nyt syytä ottaa neuvosta vaari ja ruveta oma-aloitteisesti pohtimaan entistä komeamman kirkon rakentamista, ennen kuin luonnonvoimat tai sota pakottavat siihen, kuten ennenvanhaan.