mielenkiintoinen kirjoitus

Tällainen löytyi SALLI:n sivuilta:

Kenen ihmisarvoa prostituutiolaeilla suojellaan? - Vastine oikeusministeri Koskiselle (HS sunnuntaidebatti 7.3.2004)
Oikeusministeri Johannes Koskinen perusteli Helsingin Sanomissa 7.3.2004 julkaistussa artikkelissaan päätymistään seksinostamisen kriminalisoinnin kannalle, mutta hän sivuutti täysin lainsäädännön konkreettiset vaikutukset prostituoitujen elämään.

Yhdessä konkreettisessa asiassa Koskinen tosin on oikeassa. Hänen mukaansa on epätodennäköistä, että prostituution siirtyminen "maan alle" johtaisi prostituoitujen aseman heikkenemiseen. Toimintahan tapahtuu jo nyt enimmäkseen piilossa.

Toiminnan tapahtuminen piilossa ei välttämättä merkitse, että se uhkaisi yhtään ketään. Paljon oleellisempi kysymys onkin se, onko ihmisillä tarvittaessa mahdollisuus turvautua viranomaisten apuun. Tätä oikeuden toteutumisen kannalta oleellista kysymystä Koskinen ei lainkaan käsittele.

Vertailukohdaksi voi ottaa naisiin kohdistuvan väkivallan, joka tapahtuu yleensä parisuhteessa. Se että ihmiset elävät yksityiselämäänsä "piilossa" omassa kodissaan, ei vielä merkitse sitä, että se olisi vaarallista. Ongelmana sen sijaan on ollut se, saako kotona väkivallan uhriksi joutunut nainen apua viranomaisilta. Ei riitä, että väkivalta on laissa kielletty. Jotta laista olisi hyötyä, niin uhreilla on oltava todellinen mahdollisuus saada apua viranomaisilta.

Jotta kyseessä olisi uhrin todellinen mahdollisuus saada apua, sille ei voi asettaa ehtoja, jotka ovat ristiriidassa uhrin omien pyrkimysten kanssa. Jos miehensä pahoinpitelemälle naiselle annettaisiin apua vain sillä ehdolla, että hän eroaa miehestään tai muuttaa toiseen maahan, niin kynnys avun hakemiseen olisi niin suuri, ettei kyseessä olisi todellinen ja toimiva mahdollisuus saada apua.

Prostituoitujen aseman heikkenemisen tai parantamisen kannalta oleellisinta on, millaiset mahdollisuudet prostituoiduilla on suojata itseään ja turvautua viranomaisten apuun. Jos avun saamisen ehtona on prostituution lopettaminen tai käännyttäminen pois maasta, niin kyseessä ei ole todellinen mahdollisuus saada apua.

Koskisen mukaan seksinoston kriminalisointi vahvistaisi ihmisarvon loukkaamattomuutta ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta, mutta hän ei kerro, kenen ihmisarvosta ja itsemääräämisoikeudesta on kyse. Prostituoitujen kannalta lainsäädäntö on valitettavan usein johtanut itsemääräämisoikeuden kaventumiseen ja turvallisuuden heikkenemiseen.

Suomessa 1999 voimaan tullut ulkomaalaislain muutos, jossa prostituutio tuli käännytysperusteeksi, merkitsi sitä, etteivät ulkomaalaiset prostituoidut enää uskaltaneet ilmoittaa poliisille heihin kohdistuvasta väkivallasta ja kiristyksestä. Sen seurauksena ulkomaalaisiin prostituoituihin kohdistuva väkivalta lisääntyi ja paritusorganisaatiot kiristivät otettaan.

Myös viime vuonna voimaan tullut järjestyslaki on viemässä vaaralliseen suuntaan. Aikaisemmin katuprostituoidut ovat voineet luottaa siihen, että poliisin puoleen voi kääntyä, jos kohtaa väkivaltaa. Kun poliisi on nyt aloittanut sakkolappujen kirjoittamisen katuprostituoiduille ja heidän asiakkailleen, niin prostituoitujen tosiasiallinen mahdollisuus turvautua poliisiin on heikentynyt.

Koskisen kannattama parituksen uudelleenmäärittely, niin että myös prostituoidun yhteystietojen markkinointi katsottaisiin paritukseksi, johtaisi siihen, että poliisi voi alkaa vaatia prostituoiduilta todistajanlausuntoja näiden käyttämistä markkinointikanavista. Ja seksioston kriminalisointi merkitsee sitä, että poliisi rupeaa ratsaamaan prostituoitujen tulonlähdettä. Kaikki tämä heikentää entisestään prostituoitujen luottamusta poliisiin ja nostaa kynnystä turvautua poliisin apuun.

Se, että prostituoitujen "hyväksikäyttäjille" vaaditaan rangaistuksia, voi jonkun mielestä kuulostaa hyvältä. Kun ehdotettu lakipaketti ei kuitenkaan tarjoa prostituoiduille yhtään mitään, niin prostituoitujen kannalta seurauksena on vain vaihtoehtojen kaventuminen eikä parantuminen.

Koskisen kirjoituksessa on yksi ainoa virke, joka näyttää jonkinlaiselta kädenojennukselta prostituoitujen suuntaan: "prostituoitujen irtautumista prostituutiosta tulisi helpottaa sosiaalityön keinoin." Tämä on kuitenkin pelkkä kaunis toive, joka prostituoitujen näkökulmasta on tyhjää täynnä. Ulkomaalaiset prostituoidut eivät ole Suomessa oikeutettuja sosiaali- ja terveyspalveluihin. Ja monet suomalaiset prostituoidut ovat jo moneen kertaan pettyneet sosiaalitoimiston palveluihin.

Näyttää siltä, että Koskisen tarkoittama ihmisarvo ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus viittaa pikemmin muiden ihmisten oikeuteen saada elää ilman prostituutiota kuin prostituoitujen oikeuteen saada suojaa itselleen samalla tavalla kuin muut ihmiset.

Johanna Sirkiä
puheenjohtaja
Seksialan Liitto SALLI

(Kirjoitus on lähetetty Helsingin Sanomiin 10.3.2004. Kirjoitus on lisätty Sallin mielipidesivulle 12.4.2004, johon mennessä HS ei ollut julkaissut kirjoitusta.)



Tässä vielä linkki:

http://www.salli.org/mielipide/20040310.html
3248
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Pro- tukipisteen toimminnanjohtajan mielipide, samasta asiasta. Suhtautuminen prostituutioon on ristiriitaista, myös feministien joukoissa.
www.uta.fi/lehdet/aviisi/9906/protuki.html . En edelleenkään osaa linkittää.

Äänestä
  • tuolla ylhäällä on osoite ja kun klikkaat sitä hiiren oikealla puolella tulee esiin vaihtoehdot, joista valitaan kopioi ja sitten vaan tuodaan paikkaan mihin linkki halutaan näyttää ja painetaan uudestaan hiiren oikeeta puolta ja valitaan liitä.

    Äänestä

  • helppo homma kirjoitti:

    tuolla ylhäällä on osoite ja kun klikkaat sitä hiiren oikealla puolella tulee esiin vaihtoehdot, joista valitaan kopioi ja sitten vaan tuodaan paikkaan mihin linkki halutaan näyttää ja painetaan uudestaan hiiren oikeeta puolta ja valitaan liitä.

    Opettelen tämän sit tänään.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


kansalainen kirjoitti:

Tällainen löytyi SALLI:n sivuilta:

Kenen ihmisarvoa prostituutiolaeilla suojellaan? - Vastine oikeusministeri Koskiselle (HS sunnuntaidebatti 7.3.2004)
Oikeusministeri Johannes Koskinen perusteli Helsingin Sanomissa 7.3.2004 julkaistussa artikkelissaan päätymistään seksinostamisen kriminalisoinnin kannalle, mutta hän sivuutti täysin lainsäädännön konkreettiset vaikutukset prostituoitujen elämään.

Yhdessä konkreettisessa asiassa Koskinen tosin on oikeassa. Hänen mukaansa on epätodennäköistä, että prostituution siirtyminen "maan alle" johtaisi prostituoitujen aseman heikkenemiseen. Toimintahan tapahtuu jo nyt enimmäkseen piilossa.

Toiminnan tapahtuminen piilossa ei välttämättä merkitse, että se uhkaisi yhtään ketään. Paljon oleellisempi kysymys onkin se, onko ihmisillä tarvittaessa mahdollisuus turvautua viranomaisten apuun. Tätä oikeuden toteutumisen kannalta oleellista kysymystä Koskinen ei lainkaan käsittele.

Vertailukohdaksi voi ottaa naisiin kohdistuvan väkivallan, joka tapahtuu yleensä parisuhteessa. Se että ihmiset elävät yksityiselämäänsä "piilossa" omassa kodissaan, ei vielä merkitse sitä, että se olisi vaarallista. Ongelmana sen sijaan on ollut se, saako kotona väkivallan uhriksi joutunut nainen apua viranomaisilta. Ei riitä, että väkivalta on laissa kielletty. Jotta laista olisi hyötyä, niin uhreilla on oltava todellinen mahdollisuus saada apua viranomaisilta.

Jotta kyseessä olisi uhrin todellinen mahdollisuus saada apua, sille ei voi asettaa ehtoja, jotka ovat ristiriidassa uhrin omien pyrkimysten kanssa. Jos miehensä pahoinpitelemälle naiselle annettaisiin apua vain sillä ehdolla, että hän eroaa miehestään tai muuttaa toiseen maahan, niin kynnys avun hakemiseen olisi niin suuri, ettei kyseessä olisi todellinen ja toimiva mahdollisuus saada apua.

Prostituoitujen aseman heikkenemisen tai parantamisen kannalta oleellisinta on, millaiset mahdollisuudet prostituoiduilla on suojata itseään ja turvautua viranomaisten apuun. Jos avun saamisen ehtona on prostituution lopettaminen tai käännyttäminen pois maasta, niin kyseessä ei ole todellinen mahdollisuus saada apua.

Koskisen mukaan seksinoston kriminalisointi vahvistaisi ihmisarvon loukkaamattomuutta ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta, mutta hän ei kerro, kenen ihmisarvosta ja itsemääräämisoikeudesta on kyse. Prostituoitujen kannalta lainsäädäntö on valitettavan usein johtanut itsemääräämisoikeuden kaventumiseen ja turvallisuuden heikkenemiseen.

Suomessa 1999 voimaan tullut ulkomaalaislain muutos, jossa prostituutio tuli käännytysperusteeksi, merkitsi sitä, etteivät ulkomaalaiset prostituoidut enää uskaltaneet ilmoittaa poliisille heihin kohdistuvasta väkivallasta ja kiristyksestä. Sen seurauksena ulkomaalaisiin prostituoituihin kohdistuva väkivalta lisääntyi ja paritusorganisaatiot kiristivät otettaan.

Myös viime vuonna voimaan tullut järjestyslaki on viemässä vaaralliseen suuntaan. Aikaisemmin katuprostituoidut ovat voineet luottaa siihen, että poliisin puoleen voi kääntyä, jos kohtaa väkivaltaa. Kun poliisi on nyt aloittanut sakkolappujen kirjoittamisen katuprostituoiduille ja heidän asiakkailleen, niin prostituoitujen tosiasiallinen mahdollisuus turvautua poliisiin on heikentynyt.

Koskisen kannattama parituksen uudelleenmäärittely, niin että myös prostituoidun yhteystietojen markkinointi katsottaisiin paritukseksi, johtaisi siihen, että poliisi voi alkaa vaatia prostituoiduilta todistajanlausuntoja näiden käyttämistä markkinointikanavista. Ja seksioston kriminalisointi merkitsee sitä, että poliisi rupeaa ratsaamaan prostituoitujen tulonlähdettä. Kaikki tämä heikentää entisestään prostituoitujen luottamusta poliisiin ja nostaa kynnystä turvautua poliisin apuun.

Se, että prostituoitujen "hyväksikäyttäjille" vaaditaan rangaistuksia, voi jonkun mielestä kuulostaa hyvältä. Kun ehdotettu lakipaketti ei kuitenkaan tarjoa prostituoiduille yhtään mitään, niin prostituoitujen kannalta seurauksena on vain vaihtoehtojen kaventuminen eikä parantuminen.

Koskisen kirjoituksessa on yksi ainoa virke, joka näyttää jonkinlaiselta kädenojennukselta prostituoitujen suuntaan: "prostituoitujen irtautumista prostituutiosta tulisi helpottaa sosiaalityön keinoin." Tämä on kuitenkin pelkkä kaunis toive, joka prostituoitujen näkökulmasta on tyhjää täynnä. Ulkomaalaiset prostituoidut eivät ole Suomessa oikeutettuja sosiaali- ja terveyspalveluihin. Ja monet suomalaiset prostituoidut ovat jo moneen kertaan pettyneet sosiaalitoimiston palveluihin.

Näyttää siltä, että Koskisen tarkoittama ihmisarvo ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus viittaa pikemmin muiden ihmisten oikeuteen saada elää ilman prostituutiota kuin prostituoitujen oikeuteen saada suojaa itselleen samalla tavalla kuin muut ihmiset.

Johanna Sirkiä
puheenjohtaja
Seksialan Liitto SALLI

(Kirjoitus on lähetetty Helsingin Sanomiin 10.3.2004. Kirjoitus on lisätty Sallin mielipidesivulle 12.4.2004, johon mennessä HS ei ollut julkaissut kirjoitusta.)



Tässä vielä linkki:

http://www.salli.org/mielipide/20040310.html

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu