1. Korinttolaiskirje
13:1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
13:2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
13:3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
13:4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
13:5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
13:6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
13:7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
13:8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
13:9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
13:10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
13:11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
13:12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13:13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus
Kirjoittiko Paavali lainatun korinttolaiskirjeen tekstin Jumalan Hengen vai saatanan hengen isnpiroimana?
Vastauksesi paljastaa oletko Jumalan vai perkeleen oma ja on varmaan ainakin yksi kirjoittaja, joka alkaa herjata alkup.raimo/nimimerkkiä ja se jo paljastaa vihan, vainon ja kostohimon, isättömyyden tuskan, omantunnon vuosikausien pesemättömyyden mutta ei rakkautta Jeesukseen, Jumalan
Sanaan, joka tuli lihaksi ja josta Henki todistaa jo Paavalinkin kautta,
kuinka Jumalan armo tuli suureksi, kun Jumalan sallimuksesta saatanan enkeli sai rusikoida Paavalin ruumiillisesti heikoksi, jotta
Paavalissa Jumalan armo saisi olla suuri, todella suuri, ei lainkaan vajavainen vaan siis täydellinen,
Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi, Jumalan oma, Jeesuksen verellä lunastettu valkeuden lapsi, Jeesusta rakastava, Hengestä syntynyt ja Hengessä vaeltava ja kilvoitteleva, syntisi anteeksi saanut kilvoittelija. nyt, aina ja iankaikkisesti.
siunauksin t. Raimo
13:1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
13:2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
13:3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
13:4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
13:5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
13:6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
13:7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
13:8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
13:9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
13:10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
13:11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
13:12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13:13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus
Kirjoittiko Paavali lainatun korinttolaiskirjeen tekstin Jumalan Hengen vai saatanan hengen isnpiroimana?
Vastauksesi paljastaa oletko Jumalan vai perkeleen oma ja on varmaan ainakin yksi kirjoittaja, joka alkaa herjata alkup.raimo/nimimerkkiä ja se jo paljastaa vihan, vainon ja kostohimon, isättömyyden tuskan, omantunnon vuosikausien pesemättömyyden mutta ei rakkautta Jeesukseen, Jumalan
Sanaan, joka tuli lihaksi ja josta Henki todistaa jo Paavalinkin kautta,
kuinka Jumalan armo tuli suureksi, kun Jumalan sallimuksesta saatanan enkeli sai rusikoida Paavalin ruumiillisesti heikoksi, jotta
Paavalissa Jumalan armo saisi olla suuri, todella suuri, ei lainkaan vajavainen vaan siis täydellinen,
Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi, Jumalan oma, Jeesuksen verellä lunastettu valkeuden lapsi, Jeesusta rakastava, Hengestä syntynyt ja Hengessä vaeltava ja kilvoitteleva, syntisi anteeksi saanut kilvoittelija. nyt, aina ja iankaikkisesti.
siunauksin t. Raimo
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.