Ei ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. 1 Joh. 3:2.
Johannes sanoo, että me Jumalan katselemisesta tulemme hänen kaltaisikseen. Apostoli viittaa siihen, että Jumalan katseleminen vaikuttaa meissä sen, että me tulemme hänen kaltaisikseen, että me siis hänen hohtavasta kirkkaudestaan saamme itseemme heijastuksen. Jos Mooseksen kasvot saivat kirkkauden siitä, että hän Siinain vuorella seisoi Jumalan kasvojen edessä, ja jos me jo täällä uskossa ja Hengessä katseltuamme Jumalaa, »muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen», kylläpä sitten saadessamme häntä katsella kasvoista kasvoihin hänen kuvansa on muodostava meidät täydellisesti kaltaisekseen.
Mutta tapa miten meidät muutetaan hänen kaltaisikseen, se olkoon Jumalan vallassa. Se vain on varmaa, että hän silloin täydelleen uudistaa sen kuvansa, joksi hän alussa ihmisen loi, mutta joka lankeemuksessa menetettiin. Raamattu sanoo selvästi: »Niin kuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.»
Meidän sydämemme ei silloin enää ole oleva syntien ja vaivojen loppumattomana lähteenä, vaan Kristuksen pyhyys ja rakkaus on meissä asuva. Meidän ymmärryksemme ei silloin enää ole oleva perityn pimeyden vallassa, vaan se on saava valonsa Jumalan omasta valosta. Omatuntomme ei silloin enää ole kärsivä rauhattomuutta ja pelkoa, niin kuin se täällä on kärsinyt, vaan se on silloin oleva tyyni ja rauhallinen Jumalan rakkaudessa ja meissä asuvan pyhyyden tunnossa. Silloin emme koskaan enää tee syntiä Jumalaa vastaan, emme koskaan enää valita: »Sillä hyvää, jota tahdon, minä en tee, vaan pahaa, jota en tahdo, sitä harjoitan.» Silloin voimme olla täydelleen niin hyviä ja pyhiä, kuin tahdoimme olla, vieläpä paljon suuremmassa määrässä kuin mitä täällä ajassa voimme toivoakaan.
Meidän ruumistamme eivät silloin enää vaivaa vahingolliset himot, tauti eikä heikkous, vaan se on aina puhdas, ihana, terve, vahva ja joustava, sillä se on silloin oleva Kristuksen kirkkaan ruumiin kaltainen. Herra sanoo selvästi: »Silloin vanhurskaat loistavat niin kuin aurinko heidän Isänsä valtakunnassa.» Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen», koska Jumalan täydellisyys silloin kuvastuu niin hyvin sieluissamme kuin ruumiissamme, ja me silloin hallitsemme niitä täydellisesti. Silloin uudelleen omistamme kaiken sen, joka Jumalan kuvalle kuuluu, kaiken, mikä kuuluu jokaiselle hyvälle hengelle, joksi Jumala alussa meidät loi.
Ja sen rauhattomuuden, ahdistuksen ja vaivan sijaan, joita saastaiset mielikuvat ja himot synnyttävät, on meidän sydämemme oleva pyhien ja puhdasten virvoitusten loppumattomana lähteenä. Näin muutumme sitten kun tulemme pyhän, autuaan Jumalan kuvan kaltaisiksi.
Mutta Raamattu todistaa erikoisesti, että me rakkaudessa tulemme Jumalan kaltaisiksi, koska Jumala itse on rakkaus. Johannes sanoo: »Jumala on rakkaus.» Jos siis rakkaudessa tulemme Jumalan kaltaisiksi, niin varmaankin meidän autuutemme suureksi osaksi on tosirakkauden tyydytystä siinä, että näemme lukemattoman joukon nauttivan samaa kunniaa, autuutta ja lepoa kuin mekin. Uskovaiset voivat saada jonkin käsityksen tästä tulevasta rakkauden riemusta sen kokemansa ilon nojalla, jonka he täällä tuntevat nähdessään Jumalan armon voittavan sieluja.
Ajattele, kun me sitten Jumalan paratiisissa saamme katsella lukemattomia ihmisjoukkoja, jotka kaikki ovat kilvoitelleet syntiä, vaaroja ja pelkoa vastaan, mutta siellä ovat autuaina ja turvattuina Jumalansa levossa! Ja tämä autuus rakkauden kautta silloin leviää kaikille, kun he iloiten kertovat toinen toisilleen Herran ihmeellisestä johdatuksesta. Ajattele, kun kaikki Jumalan lapset, jotka hajotettuina ympäri maailman, jossa heillä pääasiallisesti on ollut samat kokemukset synnistä ja Jumalan suuresta laupeudesta, kärsivällisyydestä ja uskollisuudesta, saavat Isänsä valtakunnassa kirkastuneilla, täydellisillä sielunvoimilla muistella kaikkia ajassa saaman Jumalan avun ja pitkämielisyyden todistuksia, siellä täydellisesti ymmärtäen kaiken!
Jatkuu...
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-25.html
Johannes sanoo, että me Jumalan katselemisesta tulemme hänen kaltaisikseen. Apostoli viittaa siihen, että Jumalan katseleminen vaikuttaa meissä sen, että me tulemme hänen kaltaisikseen, että me siis hänen hohtavasta kirkkaudestaan saamme itseemme heijastuksen. Jos Mooseksen kasvot saivat kirkkauden siitä, että hän Siinain vuorella seisoi Jumalan kasvojen edessä, ja jos me jo täällä uskossa ja Hengessä katseltuamme Jumalaa, »muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen», kylläpä sitten saadessamme häntä katsella kasvoista kasvoihin hänen kuvansa on muodostava meidät täydellisesti kaltaisekseen.
Mutta tapa miten meidät muutetaan hänen kaltaisikseen, se olkoon Jumalan vallassa. Se vain on varmaa, että hän silloin täydelleen uudistaa sen kuvansa, joksi hän alussa ihmisen loi, mutta joka lankeemuksessa menetettiin. Raamattu sanoo selvästi: »Niin kuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.»
Meidän sydämemme ei silloin enää ole oleva syntien ja vaivojen loppumattomana lähteenä, vaan Kristuksen pyhyys ja rakkaus on meissä asuva. Meidän ymmärryksemme ei silloin enää ole oleva perityn pimeyden vallassa, vaan se on saava valonsa Jumalan omasta valosta. Omatuntomme ei silloin enää ole kärsivä rauhattomuutta ja pelkoa, niin kuin se täällä on kärsinyt, vaan se on silloin oleva tyyni ja rauhallinen Jumalan rakkaudessa ja meissä asuvan pyhyyden tunnossa. Silloin emme koskaan enää tee syntiä Jumalaa vastaan, emme koskaan enää valita: »Sillä hyvää, jota tahdon, minä en tee, vaan pahaa, jota en tahdo, sitä harjoitan.» Silloin voimme olla täydelleen niin hyviä ja pyhiä, kuin tahdoimme olla, vieläpä paljon suuremmassa määrässä kuin mitä täällä ajassa voimme toivoakaan.
Meidän ruumistamme eivät silloin enää vaivaa vahingolliset himot, tauti eikä heikkous, vaan se on aina puhdas, ihana, terve, vahva ja joustava, sillä se on silloin oleva Kristuksen kirkkaan ruumiin kaltainen. Herra sanoo selvästi: »Silloin vanhurskaat loistavat niin kuin aurinko heidän Isänsä valtakunnassa.» Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen», koska Jumalan täydellisyys silloin kuvastuu niin hyvin sieluissamme kuin ruumiissamme, ja me silloin hallitsemme niitä täydellisesti. Silloin uudelleen omistamme kaiken sen, joka Jumalan kuvalle kuuluu, kaiken, mikä kuuluu jokaiselle hyvälle hengelle, joksi Jumala alussa meidät loi.
Ja sen rauhattomuuden, ahdistuksen ja vaivan sijaan, joita saastaiset mielikuvat ja himot synnyttävät, on meidän sydämemme oleva pyhien ja puhdasten virvoitusten loppumattomana lähteenä. Näin muutumme sitten kun tulemme pyhän, autuaan Jumalan kuvan kaltaisiksi.
Mutta Raamattu todistaa erikoisesti, että me rakkaudessa tulemme Jumalan kaltaisiksi, koska Jumala itse on rakkaus. Johannes sanoo: »Jumala on rakkaus.» Jos siis rakkaudessa tulemme Jumalan kaltaisiksi, niin varmaankin meidän autuutemme suureksi osaksi on tosirakkauden tyydytystä siinä, että näemme lukemattoman joukon nauttivan samaa kunniaa, autuutta ja lepoa kuin mekin. Uskovaiset voivat saada jonkin käsityksen tästä tulevasta rakkauden riemusta sen kokemansa ilon nojalla, jonka he täällä tuntevat nähdessään Jumalan armon voittavan sieluja.
Ajattele, kun me sitten Jumalan paratiisissa saamme katsella lukemattomia ihmisjoukkoja, jotka kaikki ovat kilvoitelleet syntiä, vaaroja ja pelkoa vastaan, mutta siellä ovat autuaina ja turvattuina Jumalansa levossa! Ja tämä autuus rakkauden kautta silloin leviää kaikille, kun he iloiten kertovat toinen toisilleen Herran ihmeellisestä johdatuksesta. Ajattele, kun kaikki Jumalan lapset, jotka hajotettuina ympäri maailman, jossa heillä pääasiallisesti on ollut samat kokemukset synnistä ja Jumalan suuresta laupeudesta, kärsivällisyydestä ja uskollisuudesta, saavat Isänsä valtakunnassa kirkastuneilla, täydellisillä sielunvoimilla muistella kaikkia ajassa saaman Jumalan avun ja pitkämielisyyden todistuksia, siellä täydellisesti ymmärtäen kaiken!
Jatkuu...
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-25.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eikö kaikki tämä täytä meidän sydäntämme sanomattomalla autuudella. Raamattu sanoo, ettemme silloin ainoastaan hiljaisuudessa ylistä Jumalaa, vaan korkealla äänellä huudamme: »Pelastus on Jumalamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan.» Silloin kilvoiteltuamme kilvoituksemme me Jumalan autuutta nauttiessamme huudahdamme: »Tämäkö on se perintö, joka maksoi Jeesuksen Kristuksen veren! Oi siunattu ja ylistettävä lunastushinta ja rakkaus! Tämäkö on uskon päämäärä? Tämäkö Raamattujen ennustama kunnia? Tämäkö murheitteni, nöyrtymyksieni, rukousteni ja taistelujeni loppu? Kylläpä vaiva oli vähäinen tällaisen voiton rinnalla. »Eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.»