Jäin lama aikana työttömäksi ja sitten tuli lasten aika, niitä tulikin sitten neljä ja olin äitiyslomalla ja hoitovapaalla ja sitten työttömänä, kaikkiaan 26 v. Ihanaa aikaa. Koravuksia sain koska lama aikana ei kukaan tarjonnutkaan edes töitä.
Nyt kun lapset ovat lähteneet omilleen, en enää haluukkaan töihin. Olen oppinut kiristämään taloutta, jos ei oo rahaa ei ole. Käytän vain ulkolaisia tuotteita ja kirppareita. Ja hyvin menee. Kun ei polta enkä käytä holituotteita, enkä matkustele, en tarvi ylellisyyksiä, pärjään hyvin. Asumistukee tulee, sossutukee tulee... mutta en tarvi. Rulkaa riittää. En usko että tässä uudessa lamassa kukaan tarjoo töitä. Kohta joutaa eläkkeelle..Minä ainakin oonnauttinu kotona olemisesta, saa tehdä omia juttuja, je mennä jos huvittaa tai nukkua jos huvittaa.
Jos joku kysyy et missäs oot töissä, sanon että kotona, siellä on paljon tekemistä, ja siitäkin kun saa rahaa.. enemmän toki voisi tukia saada, mutta luulen että kaikki menisi vaikka tulisi tonnikin lisää... et näinkin pärjää.
Työnteko ulkopuolisille vaan ei ole mun juttu.
Nyt kun lapset ovat lähteneet omilleen, en enää haluukkaan töihin. Olen oppinut kiristämään taloutta, jos ei oo rahaa ei ole. Käytän vain ulkolaisia tuotteita ja kirppareita. Ja hyvin menee. Kun ei polta enkä käytä holituotteita, enkä matkustele, en tarvi ylellisyyksiä, pärjään hyvin. Asumistukee tulee, sossutukee tulee... mutta en tarvi. Rulkaa riittää. En usko että tässä uudessa lamassa kukaan tarjoo töitä. Kohta joutaa eläkkeelle..Minä ainakin oonnauttinu kotona olemisesta, saa tehdä omia juttuja, je mennä jos huvittaa tai nukkua jos huvittaa.
Jos joku kysyy et missäs oot töissä, sanon että kotona, siellä on paljon tekemistä, ja siitäkin kun saa rahaa.. enemmän toki voisi tukia saada, mutta luulen että kaikki menisi vaikka tulisi tonnikin lisää... et näinkin pärjää.
Työnteko ulkopuolisille vaan ei ole mun juttu.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aika samanlailla on minun elämän tarina olin vain yksihuoltaja ja avioliiton ajan tein 60 tuntia/viiko kolmea eri työtä, ompelin perheen vaattet ja vamistin kaikki ruuat perusraakaaineista. Kun lopulta ymmärsin ottaa avioeron oli talous kuin luksusta vain asumistukea sain siihen asti kuin lapset olivat alaikäisiä muuten olin työssä ja ansaitsin eläkettäni 37 vuotta. Lasten lähdettyä ostin oman asunto-osakeen nyt en saisi edes asumistukea, eläkkeelle jäin 51 vuotiaana. Sain vain tarpeekseni ja löin hanskat tistiin. Päätin ja jäin eläkkeelle, se on helppoa syyksi mielenterveys.
Nyt elelen omassa asunossa vuosituloilla jolla saan 'elintason' joka on aina ollut samaa luokkaa olen siihen tottunut en kaipaa tai edes osaisi elää muutoin.
Ainoa muutos on etten enää avusta rahallisesti muita, ilmoitan vain minulla on niin pieni eläke ettei siitä riitä. Monelle sen hyväksyminen on ollut vaikeaa, siipeilijöitä kun suomessa on varmaan eniten 'hyvin vointi valtioista'.
Hei 1600 syytä.Valehtelet kyllä.
Jos jäit 51-vuotiaana eläkkeelle, et ole mitenkään ehtinyt "ansaita eläkettä 37-vuotta" .....::)))) Työtulo eläkkeeseen lasketaan vielä sun ikäluokassa 23-vuotiaasta lähtien, vaikkakin olist ollut jo aiemmin ansiotyössä......Eli 51 -vuotiaana eläkkeelle jäädessäsi olit ehtinyt ansaita eläkettä 28 vuotta miinus äitiyslomat ja hoitovapaat. Eläkkeesi on pieni, ja syystäkin....:))
Älä sure sälli. Eihän sua kukaan huolikaan työhön, koskaan.
Se o hyvä, en haluiskaan mennä. Tykkääb olla kotona ja tehdä omia juttuja, ja kun siitä vielä saa rahaa, niin mä ainakin tykkään. En ole hakenut töitä ollenkaan koko aikana, jos jotain lappuja on työkkäristä tullu, niin haastatteluissa olen eirttäin tyhm, etten pääse, enkä oo onneksi päässy,
Ainahan sinä tyhmä olet ollutkin jo syntymästä asti, ei tarvitse edes tekeytyä hähhähhähhähhää.
No niin oon, on kiva olla tyhmä, voi laittaa muut tekemään kaiken omasta puolesta. Kerran sanoin yhdessä työpaikassa, et en osaa käyttää tota konetta, niine i tarvinu, sitten vaan katoin kun muut teki ja meikä lsai palkan. Toista kertaa en mee töihin, kivampi tehdä kotona hommia.
Suomalainen hyvinvointivaltio mahdollistaa sen, että työnteko on vapaa ehtoista. Ihminen voi heti lapsilisän päätyttyä ilmoittaa, että en lähde koskaan töihin ja yhteiskunta elättää hänet, melko mukavasti hautaan saakka.
Tai voi kouluttautua lähes loputtomiin (hautaan asti)
Tosin tulis halvemmaks yhteiskunnalle et olis "vain" työtön
eikä kouluttautus proffaks erikoistuis ja opiskelis lisää ja kävis viellä kursseja
koulutus kun maksaa?
Lusmu...
Sinulle: tänäänompelen, olen niin kanssasi samoilla jäljillä kaikesta mitä kirjoitit, itse olen ollut pois työelämästä 24 vuotta ja pätkääkään en kadu, kivaa on ollut ja pienellä rahalla olen oppinut tulemaan täällä toimeen ja noin pitkän työttömyyden jälkeen en edes soveltuisi siihen maailmaan missä pitäis mun tehdä töitä, ei ei :) Minä olen aina ajatellut niin etten viitsi millään uhrata kallista elämääni rehkimälle jollekkin yrittäjälle tms voittoja minun raatamisella päiväs ja vuodesta toiseen. Elämä on aivan liian arvokas ja lyhyt töissä vietettäväksi, sillä en jaksaisi uskoa että kun olisin aikanaan n 65 vuotiaana kömpinyt puolisairaana töistä eläkkeelle että olisin enää mistään jaksanut nauttia työelämän kulutettua minut kokonaan loppuun.
Hyvää jatkoa sinulle vaan, me ollaan elämän sankareita ja todellisia taitureita :) Meille ei ne miljoonat merkkaa mitään vaan se ihana VAPAUS ;)