Vaikuttaa siltä, että on mentävä perusasioihin.
Pyhien kirjoitusten oppaasta.
EPÄUSKO.
Uskon puute Jumalaan ja hänen evankeliumiinsa.
Koska he eivät uskoneet häneen, hän ei tehnyt siellä montakaan voimatekoa, Matt. 13:58. Epäuskonsa tähden Jeesuksen opetuslapset eivät pystyneet ajamaan pois pahaa henkeä, Matt. 17:14–21. Auta minua epäuskossani, Mark. 9:23–24. Jeesus moitti apostoleitansa epäuskosta ja heidän sydämensä kovuudesta, Mark. 16:14. Ei kai epäusko tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi? Room. 3:3.
USKO
Luottamusta johonkin tai johonkuhun tai jonkin hyväksymistä todeksi. Pyhissä kirjoituksissa usko on useimmiten sellaista luottamista Jeesukseen Kristukseen, että se saa ihmisen olemaan hänelle kuuliainen. Uskon täytyy kohdistua Jeesukseen Kristukseen, jotta se johdattaisi ihmisen pelastukseen. Myöhempien aikojen pyhät uskovat myös Isään Jumalaan, Pyhään Henkeen, pappeuden voimaan ja muihin tärkeisiin palautetun evankeliumin opettamiin asioihin.
Uskoon sisältyy toivo sellaisesta, mikä ei näy, mutta mikä on totta (Hepr. 11:1; Alma 32:21; Et. 12:6). Usko syttyy Jumalan lähettämien valtuutettujen palvelijoiden opettaman evankeliumin kuulemisesta (Room. 10:14–17). Ihmeet eivät tuota uskoa, mutta vahva usko kehittyy kuuliaisuudesta Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kohtaan. Toisin sanoen, usko tulee vanhurskaudesta (Alma 32:40–43; Et. 12:4, 6, 12; OL 63:9–12).
Todellinen usko tuo ihmeitä, näkyjä, unia, paranemisia ja kaikkia Jumalan lahjoja, joita hän antaa pyhilleen. Uskon kautta ihminen saa syntien anteeksiannon ja voi lopulta asua Jumalan edessä. Uskon puute johtaa epätoivoon, joka tulee pahuuden tähden (Moroni 10:22).
Ihmisen täytyy tehdä parannus ja uskoa Jeesukseen Kristukseen voidakseen pelastua Jumalan valtakuntaan (OL 20:29).
Luottakaa Herraan, Jumalaanne, luottakaa hänen profeettojensa sanaan, 2. Aik. 20:20. Daniel ei vahingoittunut leijonien luolassa, koska hän uskoi Jumalaan, Dan. 6:23. Vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena, Hab. 2:4. Tapahtukoon niin kuin uskot, Matt. 8:13. Uskosi on parantanut sinut, Matt. 9:22 (Mark. 5:34; Luuk. 7:50). Tapahtukoon teille niin kuin uskotte, Matt. 9:29. Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, mikään ei olisi teille mahdotonta, Matt. 17:20 (Luuk. 17:6). Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte, Matt. 21:22. Älä pelkää, vaan usko, Mark. 5:36. Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo, Mark. 9:23–24. Joka uskoo ja saa kasteen, on pelastuva, Mark. 16:16 (2. Nefi 2:9; 3. Nefi 11:33–35). Minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi, Luuk. 22:32. Sillä, joka uskoo Poikaan, on iankaikkinen elämä, Joh. 3:16, 18, 36 (Joh. 5:24; OL 10:50). Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä, Joh. 6:69. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, Joh. 11:25–26. Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, Ap. t. 3:16. Usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta, Room. 10:17. Ellei Kristusta ole herätetty, silloin teidän uskonne on turhaa, 1. Kor. 15:14. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko, Gal. 5:6. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon, Ef. 2:8 (2. Nefi 25:23). Ottakaa suojaksenne uskon kilpi, Ef. 6:16 (OL 27:17). Olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni, 2. Tim. 4:7. Me, jotka uskoimme, pääsemme lepoon, Hepr. 4:3. Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, Hepr. 11:1. Ilman uskoa ei kukaan ole Jumalan mielen mukainen, Hepr. 11:6. Usko ilman tekoja on kuollut, Jaak. 2:17–18, 22. Meidän tulee uskoa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, 1. Joh. 3:23
Pyhien kirjoitusten oppaasta.
EPÄUSKO.
Uskon puute Jumalaan ja hänen evankeliumiinsa.
Koska he eivät uskoneet häneen, hän ei tehnyt siellä montakaan voimatekoa, Matt. 13:58. Epäuskonsa tähden Jeesuksen opetuslapset eivät pystyneet ajamaan pois pahaa henkeä, Matt. 17:14–21. Auta minua epäuskossani, Mark. 9:23–24. Jeesus moitti apostoleitansa epäuskosta ja heidän sydämensä kovuudesta, Mark. 16:14. Ei kai epäusko tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi? Room. 3:3.
USKO
Luottamusta johonkin tai johonkuhun tai jonkin hyväksymistä todeksi. Pyhissä kirjoituksissa usko on useimmiten sellaista luottamista Jeesukseen Kristukseen, että se saa ihmisen olemaan hänelle kuuliainen. Uskon täytyy kohdistua Jeesukseen Kristukseen, jotta se johdattaisi ihmisen pelastukseen. Myöhempien aikojen pyhät uskovat myös Isään Jumalaan, Pyhään Henkeen, pappeuden voimaan ja muihin tärkeisiin palautetun evankeliumin opettamiin asioihin.
Uskoon sisältyy toivo sellaisesta, mikä ei näy, mutta mikä on totta (Hepr. 11:1; Alma 32:21; Et. 12:6). Usko syttyy Jumalan lähettämien valtuutettujen palvelijoiden opettaman evankeliumin kuulemisesta (Room. 10:14–17). Ihmeet eivät tuota uskoa, mutta vahva usko kehittyy kuuliaisuudesta Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kohtaan. Toisin sanoen, usko tulee vanhurskaudesta (Alma 32:40–43; Et. 12:4, 6, 12; OL 63:9–12).
Todellinen usko tuo ihmeitä, näkyjä, unia, paranemisia ja kaikkia Jumalan lahjoja, joita hän antaa pyhilleen. Uskon kautta ihminen saa syntien anteeksiannon ja voi lopulta asua Jumalan edessä. Uskon puute johtaa epätoivoon, joka tulee pahuuden tähden (Moroni 10:22).
Ihmisen täytyy tehdä parannus ja uskoa Jeesukseen Kristukseen voidakseen pelastua Jumalan valtakuntaan (OL 20:29).
Luottakaa Herraan, Jumalaanne, luottakaa hänen profeettojensa sanaan, 2. Aik. 20:20. Daniel ei vahingoittunut leijonien luolassa, koska hän uskoi Jumalaan, Dan. 6:23. Vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena, Hab. 2:4. Tapahtukoon niin kuin uskot, Matt. 8:13. Uskosi on parantanut sinut, Matt. 9:22 (Mark. 5:34; Luuk. 7:50). Tapahtukoon teille niin kuin uskotte, Matt. 9:29. Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, mikään ei olisi teille mahdotonta, Matt. 17:20 (Luuk. 17:6). Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte, Matt. 21:22. Älä pelkää, vaan usko, Mark. 5:36. Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo, Mark. 9:23–24. Joka uskoo ja saa kasteen, on pelastuva, Mark. 16:16 (2. Nefi 2:9; 3. Nefi 11:33–35). Minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi, Luuk. 22:32. Sillä, joka uskoo Poikaan, on iankaikkinen elämä, Joh. 3:16, 18, 36 (Joh. 5:24; OL 10:50). Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä, Joh. 6:69. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, Joh. 11:25–26. Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, Ap. t. 3:16. Usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta, Room. 10:17. Ellei Kristusta ole herätetty, silloin teidän uskonne on turhaa, 1. Kor. 15:14. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko, Gal. 5:6. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon, Ef. 2:8 (2. Nefi 25:23). Ottakaa suojaksenne uskon kilpi, Ef. 6:16 (OL 27:17). Olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni, 2. Tim. 4:7. Me, jotka uskoimme, pääsemme lepoon, Hepr. 4:3. Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, Hepr. 11:1. Ilman uskoa ei kukaan ole Jumalan mielen mukainen, Hepr. 11:6. Usko ilman tekoja on kuollut, Jaak. 2:17–18, 22. Meidän tulee uskoa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, 1. Joh. 3:23
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Luottakaa Jahveen, Jumalaanne, luottakaa hänen profeettojensa sanaan, 2. Aik. 20:20.
Siis Jahve on ainoa jumala(elohim) joka on, on ollut tai koskaan tulee olemaan, ja Jahven valitsema Davidin sukuinen mies tulee kerran tuomaan rauhan maailmaan ? Eikö? Mistä sitten tietää milloin Jahve valehtelee tai profeetat muuten vai erehtyvät?
Miksi ihmeessä lainaat tänne yksittäisiä jakeita sieltä täältä täältä Raamatusta johon sinun uskontosi ei edes perustu ja jonka sanomaan se ei luota ja jonka "Jumalankin" tilalle se on tuonut kokonaan uuden "Jumalan"?
Sinulla on juutalainen Raamattu. Näin on minun käytössäni olevassa Raamatussa:
2. Aikak. 20:20
20 Varhain seuraavana aamuna he lähtivät kulkemaan kohti Tekoan autiomaata. Kun he olivat lähdössä, Josafat astui esiin ja sanoi: "Kuulkaa minua, Juudan kansa ja Jerusalemin asukkaat! Luottakaa Herraan, Jumalaanne, niin kukaan ei teitä voita. Luottakaa hänen profeettojensa sanaan, niin teidän käy hyvin." [Jes. 7:9]
Tuo kohta on juuri "juutalaisesta" Raamatusta ja sen profeetat ovat ne joihin pitää siis luottaa jotta käy hyvin, mutta tehän olette ilmoittaneet ettei koko "Jahvea Jumalaanne " ole, vaan hän onkin sama kuin Jeesus ja on tuntemattoman jumalan poika vaikka profeetat sen kieltävät mihin siis voi luottaa? Jahve -Jeeukseen ei voi luottaa , profeettoihin ei voi luottaa, kaiki he puhuivat puuta heinää, mihin siis voi luottaa ?
Kristittyjen VT:ksi kutsuma teos muuten on heprealainen raamattu, sen lisäksi ei ole mitään erillistä "juutalaista" Raamattua ja "Aikakirjat " on eksiilin jälkeinen juutalainen kirjoitus .
Saattaisi olla selvempää sinunkaltaisten vuoksi, että puhuttaisiin Jumaluudesta kuin erikseen Jahvesta. Siitä Jahve, Herra, todisti. Tärkeintä on uskoa Jumalaan erottelematta persoonia. Tähän kolminaisuusopissa on pyritty, mutta menty siinä mielettömyyteen.
Jahve ei voinut erotella persoonia, koska oli ainoa jumalpersoona. Et näköjään edes ymmärrä mitä monoteismi tarkoittaa, se ei ole sitä ettei vain tiedä kaikkien jumalien nimiä, tai että jumalat itsekin sekoittavat itsensä muihin jumaliin, koska ei ole väliä kuka on kuka, vaan sitä että on vain yksi jumala, ei muita.
Toisekseen, UT:n sanoma ei sekään ole luotettava, siellähän Jeesus ei ymmärrä ettei ole Jahve , vaan luulee Jahvea isäkseen vaikka onkin itse Jahve, kun taas Jeesuksen oikeaa isää ei koko Raamattu tunne, vaan kieltää. Joten Jahve ei ole luotettava, ei edes jos hänestä tekee Jeesuksen, eivätkä profeetat myöskään, kukaan ei tiennyt sitä totuutta jonka vasta Smith papyruksesta luki kääntämällä sen väärin.