Marraskuun 28 pnä

Sillä jos olemme hänen kanssaan kasvaneet yhteen yhtäläisessä kuolemassa, niin kasvamme yhteen myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa. Room. 6:5.

Tässä opimme, mikä on tosipyhityksen salaisuus. Ei apostoli sano, että meidän tulee pyrkiä yhtäläiseen kuolemaan ylösnousemukseen kuin minkä Kristus kesti, vaan hän sanoo: »Me olemme hänen kanssaan kasvaneet yhteen yhtäläisessä kuolemassa, niin kasvamme yhteen myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa.» Sana kasvaneet yhteen tarkoittaa sisäistä läheisintä yhdistymistä Kristukseen. Eikö rungon ja kasvavan oksan suhde ole läheisin, mitä ajatella voi? Ovathan ne yksi ruumis. Rungon elämä ja nesteet ovat myös oksan. Olemukseltaan kuuluvat ne yhteen. Mikä Jumalan armon ihme!

Tällaiseksi on Herra Kristus selittänyt suhteensa uskovaisiin puhuessaan oksista viinipuussa. Siinä puhuu hän yhteen kasvamisesta hänen kanssaan näin: »Minä olen viinipuu, te olette oksat. joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn.» Ja samana iltana sanoo hän taivaalliselle Isälleen: »Minä heissä ja sinä minussa, jotta he olisivat täydellistyneet yhdeksi.» Tämä armon ihme, jota meidän järkemme ei tajua ja samoin kuin apostoli tässä selittää tätä syvällistä yhteen kasvamista Kristuksen kanssa perustukseksi tosi-pyhitykselle, lihan kuolettamiselle ja vaellukselle uudessa elämässä.

Myös Kristus sanoo: »Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se tuottaa paljon hedelmää, sillä ilman minua ette voi tehdä mitään. Niin kuin oksa ei voi tuottaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, samoin ette tekään, ellette pysy minussa.» Tulisihan meidän toki kuulla ja uskoa itse Herraa ja hänen apostoliansa.

Kuinka moni puhuukaan pyhityksestä. Käskyjen ja määräysten avulla pakottaen tahdotaan tehdä ihmiset pyhiksi ollenkaan kiinnittämättä huomiota siihen, elävätkö he Kristuksen yhteydessä, ovatko kuoletetut laista ja elävätkö uskossa. Karttakaamme tätä, ettemme olisi »valkeaksi sivutuita hautoja», ulkokullatulta ja tekopyhiä, sillä tekopyhyys on niin luontoomme piintynyt, että aina olemme valmiit uskomaan itsellämme olevan voimaa tehdä Jumalan tahto, jos vain oikein sitä ahkeroimme.

Muista siis kaikkina elinpäivinäsi, ettei apostoli pyhitystä opettaessaan alkanut antamalla käskyjä ja sääntöjä, ei nuhtelemalla, varoittamalla ja pakottamalla, vaan hän kirjoittaa heille, että tosipyhityksen ehtona ja perustuksena on läheinen, sisäinen yhteys Kristuksen kanssa. Ennen kuin todellinen pyhityselämä meissä on mahdollinen, täytyy meidän olla istutettuina Kristukseen, niin että olemme yhteen kasvaneet häneen. Silloin olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin myös haudatut ja ylösnousseet hänen kanssaan.

Kirjeessä kolossalaisille apostoli sanoo: »Jos siis olette herätetyt Kristuksen kanssa», »sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.» Ja kun Herra itse selittää, miten tulemme hedelmää kantaviksi, sanoo hän: »Jos te pysytte minussa.» »Niin kuin oksa ei voi tuottaa hedelmää itsestään.»

Milloinkahan me vapaudumme siitä onnettomasta hullutuksesta, että odotamme hedelmää ennen kuin puu on istutettukaan siitä luulottelusta, että meissä itsessämme on voimaa hedelmän kantamiseen?

Jollet ole Kristukseen istutettu, on sinun mahdotonta hyviä hedelmiä kantaa. Sitä vastoin on sinun mahdotonta olla hedelmää kantamatta, jos olet tosiyhteydessä Kristuksen kanssa. Hän itse sanoo: »Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se tuottaa paljon hedelmää.» Puhuessaan oksasta, joka ei kannata niitä, »joilla on se nimi, että elävät, mutta ovatkin kuolleet.»

Mutta kaikista niistä, jotka todella elävät hänessä, sanoo hän, että he satakertaisen, toiset kuudenkymmenen kertaisen, toiset kolmenkymmenen kertaisen. Sillä kun Kristus ja hänen henkensä asuu meissä, niin emme voi olla hedelmää kantamatta. Mahdotonta on, ettei hänen henkensä saisi meissä mitään aikaan.
jatkuu
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-28.html